Matkataan Mutkitellen

Käsi ylös kuka teistä on lapsena pyörittänyt pöytämaapalloa silmät kiinni ja osoittanut sormella ”seuraavaa matkakohdetta”. Välillä tuntuu, että meidän perheen lomakohteiden valinta perustuu samaan taktiikkaan, mutta kertaakaan ei vielä ole jouduttu pettymään. Kesälomareissun 2017 suunnittelu alkoi kysymyksellä ”Kazakstan vai Kaukasia?” En tiedä mistä vaihtoehdot tulivat mutta kummastakaan en tiennyt mitään. Kazakstan hävisi tällä kertaa kilpailun logistisista syistä ja lyhyen googlailun jälkeen Georgiasta löytyi niin upeita kohteita, että päädyimme jättämään Azerbaidzanin ja Armenian vähemmälle.

Lento Istanbulin kautta Tbilisiin saapui aamuyöstä kuten pääosin muutkin Euroopasta tulevat lennot. Muutaman nukutun tunnin jälkeen on parasta lähteä heti tekemään jotain aktiivista. Kohteeksi valikoitui David Garejan luostari itä-Georgiassa Azerbaidzanin rajalla. Tie oli alkuun kohtalainen, sitten huono, vielä huonompi ja lopulta mietimme voiko uomaa kutsua tieksi. Maisema oli aika karua mutta puna-kelta-vihreä raidalliset kalliot olivat  aivan uskomattoman kauniita. Luostarin parkkipaikalta on noin 1,5 tunnin kävely ylös Garaja vuoren huipulle, missä Udabno eli osa luostarin rakennuksista sijaitsee.

Alkumatka oli kiipeämistä mutta vuoren harjalle päästyä nousu tasottui ja maisemat Azerbaidzaniin aukenivat. Evästauko huipulla pidettiin kappelin rappusilla, joka kartan mukaan näyttää sijaitsevan valtioiden rajalla. Maiden suhteet ovat tällä hetkellä kunnossa ja rajavartioita ei näkynyt. Takaisin tulimme pidempää reittiä, joka kulki luoliin kaiverretun kompleksin eli Lavran kautta. Tämä osa luostaria on edelleen asutettu ja sinne ei valitettavasti päässyt sisään, mutta saimme ihailla luolia ja pihassa nurmikkoa siimaleikkurilla leikkaavaa munkkia vastakkaiselta kaliolta.

Seuraava luostari Akht’Ala löytyi Armenian puolelta.  Armenian rajan lähestymisen huomasi tien varrella olevien pesuainekojujen lisääntymisenä. Ilmeisesti Armenialaiset käyvät hakemassa pesuaineensa Georgian puolelta, syy tähän jäi meiltä selvittämättä. Suomen kansalainen ei tarvitse Armeniaan viisumia ja rajamuodollisuudet olivat muutenkin hyvin vähäiset. Akht’Alan luostari sijaitsee Lalvar vuoren rinteella aivan kylän keskellä. Luostarin pihalta avautuvat maisemat vuorta ympäröitään vehreään jokilaaksoon. Akht’Ala luostaria ei ole remontoitu ja ehkä juuri siitä syystä se on suhteellisen hyvässä kunnossa. Luostarin kirkkojen seiniä peittää upeat freskot. Matkalla takaisin Georgiaan näkyi tienviittoja useisiin muihinkin luostareihin mutta meidän perheen luostarikiintiö alkoi olla täynnä ja päätimme säästää aikaa Tbilisiin tutustumiseen.

Georgian ja samalla koko Euroopan korkeimmat vuoret sijaitsevat koillis-Georgiassa, jonne seuraavana suuntasimme. Tie on sama, jota on kuljettu Moskovasta Tbilisiin; vuoristotieksi yllättävän suora ja edelleen suhteellisen hyväkuntoinen. Jännitystä matkantekoon toi ”venäläinen” ajokulttuuri, jossa 3 tai joskus jopa 4 vastakkaisiin suuntiin kulkevaa autoa ajavat rinnakkain ilman kaistoja ja tämän lisäksi vapaana vaeltavat lehmälaumat, joiden lempilepopaikkoja ovat maanteiden sillat. Matkalla oli hienoja vuoristojärviä ja mitä pidemmälle koiliseen pääsimme sen korkeammiksi vuoret nousivat.  Stepatsminda (Kazbegi) on kaupunki,  jossa venäläiset turistit ja eurooppalaiset vuorikiipeilijät kohtaavat. Kylästä näkyy lumihuippuisena Euroopan viidenneksi korkein vuori Mount Kazbek 5033m ja siinä vieressä Gergeti Trinity Church 2170m korkeudella.

Gergeti Trinity Church:lle pääsee nelivetoautolla mutta päädyimme kuitenkin ostamaan reput täyteen vettä ja herkkuja ja motivoimaan lapset vaeltamaan reitin ylös. Ensimmäinen osuus reitista kulki kylän läpi. Vastaan tuli paitsi kyläläisiä myös hevosia, lehmiä ja lampaita. Kylän reunalla saimme myös ihailla heiniä seipäälle laittavaa miestä. Kylän yläpuolelta vaellusreitti lähti aika jyrkästi hiekkaista rinnettä ylös. Jossain vaiheessa meidän ja nelivetoautojen reitit kohtasivat autojen mutkitellessa edestakaisin. Tässä kohdassa motivaatiot olivat koetuksella. Autotie onneksi loittoni ja meille aukesi vuoristoniitty joka oli  kirjavana kukkasista. Loppumatka kahden tunnin kiipeämisestä menikin sitten iloisesti kukkia poimien. Ylhäällä maisemat olivat jälleen kerran upeat sekä alas jokilaaksoon että ylös lumihuippuisille vuorille. Alas tulimme taas pidempää reittiä niittyä ja  vuoristopuroa seuraten.

Matka jatkui seuraavaksi länsi-Georgiaan, jossa oli taas kerran aivan erilaiset maisemat. Vuoret madaltuivat ja metsä tiheni. Matkalla Mustallemerelle poikkesimme Kutaisissa. Listallamme oli kolme asiaa, joita Kutaisissa piti nähdä; luola, kanjoni ja vesiputous. Prometheus-luolasto on yksi alueen tippukiviluolista. Luolaan on avattu yleisölle kilometrin mittainen tasoitettu polku, jossa voi opastetusti tutustua stalaktiitti- ja stalagmiitti- muodostukseen. Luolassa vilkkuvat eriväriset LED-valot eivät olleet ehkä ihan meidän aikuisten makuun, mutta lasten mielestä ne olivat aivan ihania.

Okatse-kanjoni on noin 70 metriä korkea ja 2 km pitkä valtion suojelema luonnonsuojelualue. Maisemaa pääsee näkemään noin viiden kilometrin mittaisella yhdensuuntaisella vaellusreitillä. Reitistä noin kilometrin matka kuljetaan 50m korkeudella olevaa metallista kanjonin seinämään kiinnitettyä siltaa pitkin. Sillan kaiteet on korkeat ja tukevat, joten kokeanpaikankammoa kävellessä ei onneksi tullut ja maisemat näkyivät upeasti. Muutama kilometrin kanjonilta Okatsejokea yläjuoksuun on Kinchkhan vesiputoukset, joista korkeimmassa on noin 70 metrin pudotus. Veden ollessa nyt matalalla pystyi myös näkemään selvästi miten syviä ja teräviä uomia virtaava vesi on kovertanut kalkkikiveen.

Matkamme viimeisenä kohteena oli Batumin rantakaupunki Mustanmeren rannalla. Kaupungissa on vierekkäin todella kauniiksi remontoituja keskiaikaisia rakannuksia, aivan hirveässä kunnossa olevia elementtitaloja ja uusia moderneja pilvenpiirtäjiä. Ranta on hyvin kivikkoinen ja aallot melko isoja. Uiminen oli hankalaa. Rannan isoista pyöreistä kivistä pystyi rakentamaan ”lumiukkoja” tai löytämään sisäisen zeninsä kasaamalla niitä päällekkäin. Parasta Batumissa oli ehkä seitsemän kilometrin mittainen rantabulevardi, jossa oli kaistat kävelijöille sekä erilaisille poljettaville tai motoroiduille pyörille. Ravintoloita löytyi vaihtelevasti ja etenkin iltaisin sieltä löytyy erilaisia aktiviteetteja.

Georgia yllätti meidän täysin.  Maisemat olivat vaihtelevia ja aivan upeita joka paikassa. Ihmiset olivat jäyhiä, vähän kuin suomalaiset, mutta ystävällisiä.  Georgiaa ei voi kutsua ”off the beaten track” kohteeksi, koska turisteja oli mutta pääasiassa ne olivat Venäjältä. Majoituspaikoissa ja turistikohteissa puhuttiin englantia ja muualla selvittiin käsiä heiluttamalla. Pienistä rajakahakoista huolimatta Georgia on hyvin stabiili ja turvallinen maa matkustaa.  Lasten mielestä Georgiassa oli parasta vapaana vaeltavat lehmälaumat, Kutaisin majoituspaikan Felicia-kissa ja Batumin maailmanpyörä.

#matkataanmutkitellen