Matkataan Mutkitellen

Tämän blogin introssa kerromme, että yleensä emme matkusta kahta kertaa samaan paikkaan. Neljännessä blogipostauksessa onkin sitten hyvä rikkoa tämä määrittely. Aikaa oli vain pitkä viikonloppu, mutta halusimme päästä laskettelemaan vähän isompiin rinteisiin. Kun optimoimme ajomatkan, rinteiden pituuden ja hintatason, päädyimme viimevuodelta tuttuun Säleniin Keski-Ruotsissa.

Matkaan lähdettiin keskiviikkoiltapäivästä. Ajomatkaa Turkuun meidän perheessä ei lasketa matkaksi, koska sitä ajellaan muutenkin niin usein. Iltapalan söimme tällä kertaa ennen laivalle menoa, joten lyhyt hereilläoloaika voitiin maksimoida pallomeren ja karkkiostosten tekemiseen.

Sälen on Tukholmasta 400 km luoteeseen lähellä Norjan rajaa. Ajomatka ilman pysähdyksiä on noin viisi ja puoli tuntia (Google Maps -ajoreitti). Reittejä on kaksi-kolme; joko ensin lähteen Västeråsin suuntaan ja siitä metsä-, järvi- ja jokimaisemissa kohti pohjoista. Tai ensin pohjoiseen läpi Taalainmaan peltojen ja siitä vähän mäkisempiä teitä kohti länttä. Molemmilla reiteillä on kauniita maisemia, joskin itäisellä reitillä näkee enemmän Taalainmaan puuhevospatsaita.

Sälenin hiihtokeskus on itseasiassa yli 20 km pituudelta rinteitä, mökkejä ja hotelleja. Rinteitä on kahdessa eri ryppäässä yhteensä yli sata, eli joka makuun löytyy jotain. Yhden pysähdyksen taktiikalla yölautalta Tukholmasta ehtii rinteeseen noin kahdelta iltapäivällä. Rinteeseen kannattaa rynnätä heti, koska suurin osa hisseistä menee kiinni klo 16 ja loputkin klo 18. Suomen hiihtokeskuksista tuttuja iltamäkiä ei Sälenissä tunneta.

Ensimmäisen päivän sää oli aurinkoinen ja pakkasta vain yksinumeroinen astemäärä. Laskimme Hundfljälletillä, kunnes hissien sulkeutuessa siirryimme tasamaahissillä Tandådalenin puolelle. Meille tämä oli ensimmäinen vuosi, kun kaikki perheenjäsenet laskivat ilman minkäänlaista avustamista. Rinteet valikoituivat kuitenkin lasten ehdoilla, vaikka muutamaan kertaan eksyttiinkin vähän jyrkempiin mäkiin.

Lasten suosikki oli viimevuoden tapaan Trollskogen (peikkometsä), jossa loivan ja mutkittelevan rinteen laidoilla oli erilaisia peikkoja. Nämä trullipatsaat lauloivat, tanssivat, ajoivat hevosella tai istuivat ulkovessassa. Rinteen ulkopuolella oli polkuja, joiden laskeminen oli lasten mielestä vieläkin hauskempaa. Metsäreiteillä loiva rinne, pakkaslumi ja lyhyet sukset johtivat siihen, että pienimmän laskettelijan vauhti riitti kyllä alas kuoppaan, mutta ei enää sieltä ylös, joten eteneminen oli väliin aika hidasta. Lasten ja hauskuuden ehdoilla kuitenkin!

Sälen kuuluu Skistar –hiihtokeskuksiin. Halutessaan mökkimajoituksen, hissiliput, hiihtokoulut, välinevuokraukset yms. voi hoitaa sujuvasti skistar.com -sivuston kautta ja skistar-appsin kautta näkee kivasti rinteiden aukioloajat ja vallitsevan sään. Mökin avaimen saa koodilukollisesta laatikosta ja se palautetaan samaan paikkaan. Melkein näin helppoa se oli, vain yhden hissikortin viivakoodi oli mennyt rikki ja se piti käydä vaihtamassa.  Skistar –maskotilla, Valle-lumiukolla, on lapsille oma apsi, jossa voi pelata tai kuunnella musiikkia. Apsin sisältö on erinomaista viihdettä iltoihin, mutta toinen lapsista ei olisi aamulla halunnut lähteä mäkeen, koska ei ollut vielä saanut Valle -apsin hiihtomitalia kerättyä. Samana päivänä nähtiin onneksi itse Valle ihan livenä rinteessä.

Toisena päivänä siirryimme Lindvallenin puolelle, jossa totesimme viimevuotisen kotimäen muuttuneen melkoisesti. Suosikkirinteeseemme oli rakennettu tämän vuoden uutuus Fun Slope, eli loiva skicross-tyylinen rata, jossa oli tunneleita, tasoja, siltoja ja väisteltäviä hahmoja. Täällä puolestaan sitä vauhtia sitten riitti vähän liikaakin. Lindvallen tuntuu olevan Sälenin aktiivisempi puoli ja laskijoita ja toimintaa riitti, vaikka aurinko oli väistynyt lumisateen tieltä. Erityismaininta pitää antaa myös Ylvas Våffelstuganille, jossa saa erittäin hyviä vohveleita. Lisukkeeksi vohvelin päälle voi valita myös jäätelöstä, kermavaahdosta ja suklaasta tehdyn lumiukon.

Mökkimme oli pieni, melko suomalaisen oloinen. Ruotsalaisen siitä tekivät vain hieman iloisen väriset verhot. Ruotsin kielen sanavarasto karttui sanalla ”allrum” eli tupa, jossa tapahtuu melkein kaikki elämä; kuten kokkaaminen, syöminen ja oleminen. Molemmissa makuuhuoneissa oli kapeat kerrossängyt, jotka täyttivät pientä käytävää lukuunottamatta melkein koko huoneen. Mökissä oli myös kylpyhuone ja sauna. Saunaa pääsimme käyttämään vain kerran, koska lapset valloittivat sen leikeillään.

Kolmas ja viimeinen laskettelupäivä meni taas Hundfjälletillä. Ilma oli taas astetta kylmempi ja tunturin päällä kävi melko viimainen tuuli. Hyvällä pukeutumisella laskeminen kuitenkin vielä onnistui. Hisseihin ei tarvinnut jonottaa. Trollskogenille löytyi kilpailijaksi reitti, jonka varrelta löytyi kombinaatio, Valle -pujottelumäki ja heti perään skicross-rata.

Mukaan matkalle pakattiin myös murtomaasukset, jotka tuotiin samassa paketissa avaamatta takaisin. Latuja löytyi, mutta pitkän päivän jälkeen energia oli aika vähissä. Viime vuonna kylpylä jäi testaamatta ja niin jäi ajanpuutteen vuoksi myös tänä vuonna.

Viime vuodesta poiketen emme viimeisenä päivänä enää menneet aamumäkeen, vaan varasimme muutaman ylimääräisen tunnin paluumatkaa varten. Lomaviikkomme oli Etelä-Ruotsin, ja seuraava viikko Tukholman alueen koulujen talvilomaviikko (sportlov). Autojonoja oli siis molempiin suuntiin. Ruuhka alkoi Lindvallenin liikenneympyrästä ja loppui Västeråsin kohdilla. Havaintojemme perusteella n.1/3 Ruotsin autokannasta on Volvoja ja noin 2/3 letkassa kulkeneilla oli katollaan suksiboksi.

Tukholmaan jäävän ylimääräisen ajan voi käyttää näppärästi esimerkiksi ostoksilla. Tällä kertaa kävimme Decathlonin urheilukaupassa, jossa olikin jo kesätuotteet tulleet valikoimaan.

Yölautta on Turussa aamulla kahdeksalta, joten muutaman tunti maanantaiaamusta pitää töistä joustaa tai koulusta lintsata.

Yhteenveto Sälenistä eteläsuomalaisen perheen laskettelukohteena:

Lapsemme ovat oppineet laskettelemaan pääosin Talma-Peuramaa-Meri-Teijo –akselilla, eli pienissä rinteissä. Suomen isot rinteet ovat kaikki kaukana. Vuokatissa kävimme kerran, tykkäsimme, ja vaikka ajomatka sinnekin on pitkä, niin varsinaisiin Lapin kohteisiin ajomatka on vielä pidempi. Jos ajamista haluaa välttää, niin ainahan voisi lentää Alpeille. Autoon saa kuitenkin hyvin tavaraa mukaan. Sälen on lähempänä kuin Ruotsin Åre, aavistuksen pienempi, mutta silti Suomen rinteitä isompi ja monipuolisempi. Ajamista sinne on Tukholmasta vajaa kuusi tuntia, eli nipin napin siedettävä pienille lapsille (jotka ovat jokseenkin tottuneita autoilemaan ja matkustamaan). Rinteitä on tosiaan paljon, lapsillekin, ja hissiliput ovat verrattain edukkaita. Sälen sopii siis ison kohteen edellytyksillä myös alle viikon kohteeksi, ja menee vielä ns. budjettiloman raameihin. Nähtäväksi jää miten harrastus jatkuu ensi talven kohteilla, tai onhan sitä vielä tätäkin kautta jäljellä!

 

Viikon vinkki 🙂 Jos suksiboksi vinkuu ajoviimassa siitä huolimatta, että olet teipannut kaikki mahdolliset kolot, laita mytty huoltoaseman käsipaperia ilmastointiteipillä boksin ja telineen ilmaraon väliin, niin saat vinkumisen loppumaan. Mytyn ei tarvitse olla kaunis, kunhan se rikkoo väliin muodostuvan ilmavirtauksen.

PS. Brändinimistä huolimatta tätä kirjoitusta ei ole tehty blogiyhteistyönä.

#matkataanmutkitellen