Matkataan Mutkitellen

Perheemme on jo useamman vuoden ajan suunnannut jouluksi johonkin hyvin kauas stressistä ja härdellistä. Joulun pyhät tarkoittavat myös ajankohtaa, jolloin työnantajatkin katsovat leppoisasti parin viikon irtiottoa aaton ja loppiaisen välillä. Tänä vuonna lasten nimenomaisesta toiveesta päätimme kuitenkin jäädä jouluksi kotiin. Kuopus oli nähnyt joulupukin aattoiltana lahjoja tuomassa ainoastaan vauvaikäisenä, ja esikoiselle tämä olisi todennäköisesti viimeinen joulu, kun hän aidosti vielä uskoo pukkiin. Joulumatkan sijaan päätimme lähteä uudeksi vuodeksi johonkin ”pitkäksi viikonlopuksi”.

Kuvat yllä: Ukraine International Airlines (UIA) lentää suoraan Helsingistä Kiovaan. Lento kestää 2h05min suuntaansa, ja lippuja saa alkaen 150-200€ menopaluuhintaan. Lentokalusto on länsimaista.

Ukraina on tällä hetkellä valitettavasti sotaa käyvä maa, mikä tietysti otettiin matkan suunnitteluvaiheessa huomioon tutustumalla tarkkaan eri matkustustiedotteisiin ja seuraamalla tavallista tarkemmin alueen uutisia. Kriisi on rajoittunut maan itäosaan ja Krimille, läntisen Ukrainan eläessä hyvinkin normaalia rauhallista arkista elämäänsä. Kiovassa idän sotatila näkyi vain Maidanin aukiolla, jossa vastustettiin rauhanomaisesti miehitystä ja muisteltiin sen uhreja.

”Freedom is our religion”

Toinen asia, mihin jouduimme perehtymään ennen matkaa, oli Tsernobyl. Päiväretki Tsernobylin ydinvoimalan rauniokaupunkiin Pripyatiin on yksi Kiovan suosituimmista turistikohteista, sijaiten parin tunnin matkan päästä pääkaupungista. Olisi kieltämättä ollut mielenkiintoista nähdä kukoistuksensa huipulla hylätty oikeaoppinen Neuvostokaupunki kaikkine vivahteineen. Tsernobyl on turvallinen aikuisille ja olisi varmaan turvallinen lapsillekin, jos he eivät koskettaisi kädellä mihinkään tai ainakaan koskettamisen jälkeen eivät laittaisi sormea suuhun. Ongelma on siis radioaktiivinen hienojakoinen maa-aines ja pöly, ei niinkään taustasäteily. Maisemien sijaan olisimme todennäköisesti keskittyneet koko päivän lasten käsiiin, ja niitä saa seurata riittävästi ihan kotonakin. Olimme nähneet vastaavanlaisen, vaikkakin vähän pienemmän mittakaavan kaupungin, Huippuvuorten Pyramidenilla. Sitä paitsi tuskamatkailu ei kuulu suosikkigenreihimme.

Kolmen päivän kaupunkilomalla ei oikeastaan kaivannut mitään erityistä aktiviteettiä. Aamupäivisin kiersimme laajemmin kaupunkia, kävimme ostoksilla ja etsimme paikallisia geokätköjä. Ja iltaisin viihdytimme itseämme joulutorilla.

Kuva yllä: Joulu näkyi kaikkialla.

Kiova on hyvin eurooppalaisen oloinen kaupunki. Keskusta-alueella oli pääosin koristeellisia jugend-taloja, välissä tosin vähän vähemmän koristeellisia uudempia rakennuksia:

Lapset jaksoivat kävellä yllättävän hyvin. He kävelevät aina vähintään tuplamäärän siitä, mitä me aikuiset kävelemme. Suoraan käveleminenhän on todella tylsää, ja kävellä kuuluu joko vain valkoisilla laatoilla, tai sitten reunakivetyksen päällä. Tai esimerkiksi kiertämällä joka toinen pylväs aina eripuolelta.

Kaupungissa on ollut aiemmin enemmänkin patsaita. Tarasa Shevchenko Bulevardin päässä paraatipaikalla on Euromaidanin tapahtumista lähtien ollut enää muistona Leninin patsaan jalusta. Sama Leninin, ja etenkin Stalinin patsaiden hävitys on jatkunut jo maan vuoden 1991 itsenäistymisestä lähtien.

Taidetta ei tarvinnut etsiä. Sitä löytyi muraaleina talojen seiniltä, ravintoloista, pihoilta ja jopa parkkipaikoilta. Osa näistä oli neuvostoaikaista, osa uudempaa. Jäimme monesti bongailemaan näitä kuvia ja arvailemaan niiden merkitystä lastemme kanssa.

Kiovan jouluun kuuluu kiinteästi joulutori, joka täytti kadun melkein kilometrin matkan Sophian aukiolta aina Michaelin luostarille asti. Päivisin tori oli melko tyhjä, mutta heräsi henkiin iltaisin.

Markkinoilla oli perinteiseen tyyliin myynnissä joulukoristeita ja käsitöitä. Keskellä oli pitkä jono erilaisia ruokakojuja ja tietysti glögikojuja. Glögeissä oli vaihtoehtoina kymmeniä eri makuja eri marjojen, mausteiden ja vahvikkeiden seoksena.

Iltaisin torilla oli myös erilaisia konsertteja. Meno oli aika leppoisaa ja turvallisen oloista. Tosin päädyimme majoitukseemme lasten nukkumaanmenoajan ehdoilla, joten varsinaista yöaikaa emme ulkona viettäneetkään. Hyvä varmaan näin.

Torilla oli sarjakuvahahmoja ja erilaisia maskotteja. Osa niistä mainosti tuotettaan, antoivat näytteitä ja juttelivat lasten kanssa. Osa heistä olisi halunnut maksun yhteisestä valokuvasta. Myös pakkasukkoja ja lumityttöjä oli koko Sofian aukio täynnä. Heidän asusteensa olivat upeita, joko sini- tai punasävytteisiä ja yleensä hopeanvärisillä lumihiutaleilla kirjailtuja. Sofian kirkontornista laskimme niitä olevan ainakin 12 paria.

Kirkon nurkan takana pakkasukkoja oli sitten toinen tusina, yhdessä parin Pipsa Possun ja Nasun kanssa kanssa ringissä, parta alhaalla, tupakka suussa ja pullossa jotain lämmittävää. Tässä kohtaa lapsilla oli hieman kysymyksiä.

Lasten mielestä koko matkan kohokohta olikin juuri joulutorin upeat valot.

Majoituspaikan kanssa kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Booking.com:ista löytyi täydellinen huoneisto läheltä Sofian aukiota. Majoittajalla oli paljon muitakin huoneistoja vuokrattavana lähistöltä, mutta suurin osa niistä oli varattuja. Varaus tehtiin tyypilliseen tapaamme viimetipassa, ja kuvittelimmekin tämän vapaan asunnon olevan joku viimehetken peruutus. Ennen saapumista viestittelimme majoittajan kanssa ja sovimme saapumisestamme, varaten heidän kauttaan mm. lentokenttäkyydin.

Kyytiä ei lentokentällä tietenkään näkynyt, mutta onneksi taksit toimivat Kiovassa hyvin. Taksikuskistamme oli muutenkin paljon apua, koska hän auttoi paikan päällä kontaktoimaan no-show -avaimentuojaa. Olimme nimittäin varanneet hotellin sijaan huoneiston, ja idea oli tavata kontakti kohteessa. Niinkuin tapasimmekin, noin tunnin myöhemmin kuin piti. Asuntoa ei ollut olemassakaan, vaan kuvat olivat joku tärppi netissä. Erinäisten vaiheiden ja uhkailujen jälkeen saimme puristetuksi avainkundilta uuden apartementon, joka alkuharmituksesta huolimatta osoittautui ihan kelvolliseksi paikalliseksi neukkuajan kerrostaloksi. Needless to say, laadimme pitkän reklamaation Booking.com:ille, ja konkreettisin tappio loppukädessä oli saapumisillan kinastelun tuottama hetkellinen mielipaha. Näköjään feikkikämppä löytyy yhä netistä. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, sanotaan. Loppu hyvin taas.

Itse uudenvuoden vietimme Sofian aukiolla. Joulun vieton tilapäisen vaihtumisen uudenvuoden viettoon huomasi parhaiten neonväreissä vilkkuvien esineiden lisääntymisenä. Ihmisiä alkoi virrata yhä enemmän ja enemmän, ja meno muuttui tavallisen leppoisasta aika riehakkaaksi. Hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista totesimme olevamme kaikki väsyneitä, mutta myös sen, että paikka ei ehkä ole ihan turvallinen lapsille. Vilkkuvat kruunut päässä ja vilkkuvat sauvat kädessä lähdimme takaisin kämpille nukkumaan. Hyvää yötä 2017.

Viimeisenä aamuna meitä odotti vielä yksi yllätys. Majoittajiemme lupaamaa taksikyytiä ei näkynyt. Uudenvuoden aamuna ei Kiovan kaduilta löydy ensimmäistäkään taksia. Eikä ihmisiäkään, eikä ainakaan auki olevia liikkeitä. Eikä sitä majoittajan panttimaksun (n.20€) palauttajaa. Who cares. Mutta kentälle piti päästä. Onneksi lähistöltä löytyi Radisson SAS -hotelli. Hotellin concierge lähti pienen neuvottelun jälkeen ystävällisesti viemään meitä lentokentälle. Millä sopimuksella, sitä emme ikinä saaneet tietää, eikä sillä ollut niin väliäkään. Slaavilaiseen tapaan taas ”mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”  – onneksi.

Kiova on mielenkiintoinen kaupunki ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Kaupunkiin ehtii hyvin tutustumaan muutamassa päivässä, varsinkin jos jaksaa kävellä paljon. Länsi-Ukrainassa on muitakin mielenkiintoisia paikkoja ja kaupunkeja, jotka tällä vierailulla jäivät väliin, mutta ehkä joskus lähitulevaisuudessa.

#matkataanmutkitellen