Matkataan Mutkitellen

Joka vuosi lumen sulaessa alkaa malttamaton kevään odottelu. Koska kevät on kuitenkin hidas ja takatalvinen, on keväisin ihanaa päästä vähän etelämpään tunnustelemaan ja ennakoimaan sitä lämpöä ja vihreyttä, mitä tänne pohjoiseenkin jossakin vaiheessa vielä saadaan. Tänä vuonna vappuviikonlopusta sai näppärästi yhdellä vapaapäivällä venytettyä neljän päivän mittaisen miniloman.

Matkaan lähdimme heti perjantaina työ- ja koulupäivän jälkeen. Länsisatamasta Tallinnaan, siitä suoraan pysähtymättä kohti etelää ja illaksi Viron Pärnuun. Pärnussa kävimme pikaisesti rannalla. Ilma oli kylmä ja tuulinen, mutta pieni kävely rannalla ja leikkipuistotauko tekivät hyvää meille kaikille ennen suuntaamista yöunille.

Yöpaikka oli valittu periaatteella ”siisti sänky, jossa voi nukkua”. Saare automaat hostel täytti nämä vaatimukset. Sisäänkirjautumiskoodi, jonka saimme sähköpostissa, syötettiin automaattiin, joka antoi meille koodin, jolla pääsi sisälle itse rakennukseen ja myös meidän huoneeseemme. Huoneessamme oli neljä sänkyä ja luksuksena ihan oma kylpyhuone.  Hostellin sijainti keskellä teollisuusaluetta Pärnun keskustan ulkopuolella ei ehkä ole paras mahdollinen pidempään oleskeluun, mutta meidän tarkoitukseemme aivan täydellinen. Ovensyystä löytyi myös juoma-, välipala- ja kahviautomaatit.

Aamulla suunta jatkui etelään, ja puolen päivän aikoihin saavuimmekin jo Jurmalaan, Latviaan. Ajomatka Tallinnasta Jurmalaan on 350 km, mikä vastaa kokolailla Helsingistä Seinäjoelle tai Savonlinnaan ajoa.

Ensimmäinen päivä kaupungissa meni lähinnä ihmetellessä ja lähialuetta tutkiessa. Tutkimusmatkamme alkoi noin kilometrin mittaiselta kävelykadulta (Juras iela), jossa tarjontaa riitti, vaikka suurin osa kaupoista ja lähes kaikki ravintolat olivat vasta aloittelemassa sesonkia.

Kävelykadulta on vain pari sataa metriä rannalle. Valkeaa hiekkarantaa oli molemmissa suunnissa silmänkantamattomiin. Viileästä säästä huolimatta ranta ei ollut autio, mutta makaamisen sijaan ihmiset kävelivät, juoksivat tai pyöräilivät.

Lapset halusivat jäädä kaivamaan kuoppia hiekkaan, ja onneksi rannalta löytyi edes yksi avoinna oleva terassi, jossa me aikuisetkin pääsimme yksinkertaisen elämän ytimeen. Lopunkin pilvisyyden kaikotessa ilma tuntui jopa lämpimältä. Taisi olla ensimmäinen kerta kevään aikana, kun terassilla istuessa lähti takki pois päältä.

Tutkimusmatkamme päättyi Dzintarin puistoon, joka on jokaisen lapsiperheen unelma. Puistosta löytyy polkuja, kahviloita, leikkipuistoja, skeittiramppi, rullaluistelurata ja vaikka mitä.  Puistosta löytyy myös näköalatorni, jossa voi katsella Jurmalaa ympäröivää vihreää maisemaa ja toiselta puolelta näkyvää aavaa merta.  Ylhäältä näkee myös ritilälattioiden lävitse alas maahan. Samalla voi havannoida sen, miten paljon yli 33 -metrinen torni huipultansa heiluu (iiik!).

Toisen päivän aamulla päädyimme geokätköilysyistä käymään Riikassa, jossa tapasimme ryhmän latvialaisia geokätköilijöitä. Samalla matkalla kävimme pikaisesti katsastamassa Riikan vanhakaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Nähtävyyksiin saa ihanasti uutta perspektiiviä kun tutkii niitä lasten kanssa. Kuvassa alla mm. maailman ensimmäisen joulukuusen (v.1510) muistomerkki 🙂

Iltapäivällä palasimme Jurmalaan ja suuntasimme heti takaisin Dzintarin puistoon ja siellä sijaitsevaan Tarzans-kiipeilypuistoon. Puistossa on viisi eritasoista, eri korkeudella kulkevaa rataa. Seikkailijat saivat päälleen kiipeilyvarusteet ja olivat kytkettyinä turvavaijeriin radan alusta radan loppuun. Esikoisen mielestä tämä oli matkan ehdottomasti paras kokemus, pienemmällä tuli muutamassa kohdassa vastaan raajojen pituuden riittämättömyys. Isän avustuksella näistäkin kohdista päästiin helposti ohi.

Jos Jurmalassa haluaa vähän laajentaa reviiriään, niin parhaiten tähän tarkoitukseen soveltuu polkupyöräily. Pyörät vuokrasimme ABC Grupa, nomasta.  Meillä ei ollut ennakkovarausta pyöristä, mutta saimme sen mitä toivoimmekin: siistit ja toimivat peruspyörät. Kypärät olivat mukana omasta takaa.

Reittimme suuntautui kohti pohjoista läpi idyllisen puutarhakaupunginosan, välillä tosin poikkesimme myös puiston puolelle. Lounastauon jälkeen paluumatkan takaisin  ajoimme jännän usvaista hiekkarantaa.

Jurmala on perinteisesti ollut pitsihuviloiden kaupunki. Nämä kauniit huvilat liitettiin UNESCOn maailmanperintölistaan vuonna 1998. Oli ihana nähdä miten paljon vanhoja pitsihuviloita on pelastettu ja kunnostettu.  Betonisen laatikkoaikakauden taloja näkyi osin uudiskäytössä, mutta pääosa niistä on purettu tai odottaa purkamista. Mitä pidemmälle pohjoiseen menimme, sitä enemmän näkyi uudistuotantoa; toinen toistaan hienompia ja modernimpia rakennuksia. Ilmeisesti kuitenkin lomakäyttöön tarkoitettuja.

Sadepäivän varalle suunniteltu visiitti vesipuistoon oli sateen puutteessa pakko suorittaa aurinkoisena päivänä. Livu Aquapark onneksi kuitenkin täytti kaikki ennakko-odotukset. Vesipuistosta oli avoinna vasta vain sisätilat, mutta siellä riitti altaita ja liukuja siinä määrin, että parituntinen vierähti ennen kuin huomasimmekaan.

Hotellimme Jurmalassa oli ihastuttava Villa Maria. Hotellissa on kivasti yhdistetty vanha pitsihuvila ja uudisrakennus. Villa Maria sijaitsee Jurmalan kävelykadun varrella, joten kaikki tarpeellinen oli hyvinkin kävelymatkan päässä.  Huoneemme oli uudisrakennuksessa rauhallisella pihan puolella. Ikkunoista näkyi puutaloaluetta, sekä iltaisin auringonlasku. Huoneessa oli oma pieni toimiva keittiö, tosin ilman astioita. Televisiosta löytyi pikaisella selauksella vain venäjänkielisiä kanavia, joten aamun lasten piirretyt katsottiin luovasti venäjäksi.

Paluumatkan takaisin Tallinnaan tulimme nimemme mukaisesti – mutkitellen. Geokätköilijöillä on klassinen sanonta ”tännekään ei olisi tultu ilman kätköilyä”. Yleensä kätköt ovat piillotettuina likaisten sähkökaappien taakse tai hylättyihin betonimöhkäreisiin, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan muuten unohduksiin jäänyt nähtävyys, tai pääsee näkemään paikkoja ihan uudesta näkökulmasta.

Vappu on Latviassa vanha juhlapäivä, ja vielä nykyiselläänkin vappupäivä on virallinen vapaapäivä. Vapun aatto ei Jurmalassa näkynyt mitenkään; ravintolat olivat jopa tyhjemmät kuin edeltävänä lauantai-iltana. Vappupäivänä osa kaupoista oli kiinni ja liput liehuivat saloissa. Muuten mitään tavallisuudesta poikkeavaa emme Jurmalassa, Riikassa, Pärnussa tai Tallinnassa havainneet.

 

Latvian lippu hotellimme vieressä olevan vaatekaupan edessä. Matti sai kunnian nostaa lipun ylös vaatekaupan omistajan pyynnöstä samalla kun me tytöt shoppailimme pipoja.

 

 

 

 

 

 

 

Kevät – se oli Latviassa selkeästi Etelä-Suomea edellä, mitä toivoimmekin. Puiden lehdet ja ihan värikkäät kukat kasvoivat selvästi jo lyhyen lomamme aikana.

Jurmala on paitsi auringonpalvojien rantakohde, mutta sopii erinomaisesti myös aktiivilomailusta pitävälle perheelle. Myös pääkaupunki Riika on alle puolentunnin ajomatkan päässä. Meillä jäi vielä paljon tekemättä, mutta tännehän pääsee uudestaan vaikka viikonlopun viettoonkin läheisen sijaintinsa ansiosta.

(matkakertomuksemme ei sisällä blogiyhteistyötä ilmoitettujen palveluntarjoajien kanssa)

#matkataanmutkitellen