Matkataan Mutkitellen

Olemme jo muutaman vuoden ajan puhuneet ideasta nostaa vene trailerin päälle ja viedä se jonnekkin vähän kauemmaksi. Nyt oli tähän oiva viikonloppu. Sääennuste lupasi lämmintä ja aurinkoa, eikä tuultakaan ollut liikaa. Lisäksi yksi meistä oli saanut suoritettua ensimmäisen luokan koulua ja tätä oli syytä juhlistaa. Paikan valintaan saattoi vaikuttaa saarissa olleet meille vielä löytymättömät geokätköt.

Ajatus oli kiva ja ääneen lausuttunakin se vielä kuulosti hauskalta. Toteutus oli sitten hieman haastellisempi.  Meriveden pinta on tällä hetkellä melkein puoli metriä  keskimääräistä matalammalla.

Veneemme on 50-luvulla Merikarvialla veistetty reilu viisimetrinen puuvene, M/S Merilevä. Alus on alunperin tehty ammattikalastajan käyttöön. 80-luvulla vene koki uuden heräämisen; veneen puuosat vaihdettiin sisäpuolella, ja runko kuidutettiin ulkopuolelta. Veneen kolmas elämä alkoi noin viisi vuotta sitten, jolloin vene muutti pääkaupunkiseudulle. Samalla moottori vaihtui hieman luotettavampaan. Moottorin lisäksi varusteisiin kuuluu myös apupurje, jonka avulla pääsee eteenpäin kun tuuli on myötäinen. Nykyään veneestä löytyy myös elektroniikkaa lähes joka tarkoitukseen.

Perillä Sipoossa yritimme laskea veneen muutamasta yleisestä laskupaikasta. Rampin huonosta kunnosta ja vedenpinnan mataluudesta johtuen totesimme sen toivottomaksi. Ajoimme lopulta Karhusaareen, josta löytyi hyväkuntoinen laskupaikka, ja saimme venekerholaisilta luvan ajaa veneemme veteen.

Veneen moottorin pöristessä ja aaltojen tyrskyessä alkoi stressikin vähän helpottamaan. Suomen saaristo on vain niin kaunista.

Kauniin luonnon lisäksi matkalle ensimmäiseen kohteeseen saimme ihailla myös vedenpinnan päällä olevaa hylkyä. Sukeltajina olemme tottuneet etsimään niitä veden alta. Vuosaaren satamaa ohittaessa hitaalla matkavauhdillamme oli hyvä ensin tarkistaa Saksan lauttojen aikataulut.

Vuosaaren satama.                                                                  Hylky Granön selällä

Ensimmäinen saari, johon rantauduimme oli Krokholmen (60°11.700′ P, 25°13.900′ I). Saari on osin Vantaan kaupungin omistamaa virkistysaluetta. Krokholmenin pohjoispäästä löytyi suojaisa lahti ja ihana hiekkaranta. Rannalla on pieni laituri, mutta siinä oli jo pari venettä eikä enempää mahtunut. Muutama isompi moottorivene oli jäänyt kauemmaksi nauttimaan kesäisestä auringonpaisteesta. Meidän veneellä ei ole köliraudan ja matalan syväyksen vuoksi pohjakosketuksen kanssa ongelmia, joten vedimme sen niin pitkälle hiekkaan kuin pääsimme ja kahlasimme lopun matkaa.

Saarelle saavuttuamme ryhmämme jakautui kahteen osaan; yksi halusi hakea saaren geokätköt, yksi parturoida leviä kivistä, yksi kerätä simpukoita ja yksi vain nauttia kesästä rannalla.

Kiviparturit työssään ja pitkähiuksiset kivet odottamassa parturointia

Saaren pohjoisrannalta löytyy myös grillipaikka ja eteläpuolelta yleinen mutta maksullinen sauna (koko  sauna 110€ päiväksi). Tilapäinen telttailu on sallittua, pidempiaikainen maksaa 70€ kesän ajalta.

 

Seuraava kohde oli läheltä löytyvä Skogsholmen (60°11.970′ P, 25°14.860′ I). Saari on Helsingin kaupungin omistama, mutta alueelta löytyy myös Kartanon Venekerhon tiloja. Saimme luvan kiinnittyä laituriin.

Saareen piilotettu geokätkö löytyi nopeasti ja päätimme jäädä syömään eväitä saaren sileälle kalliolla. Lounaan ohessa katselimme viereiselle laiturille saapunutta poliisivenettä, jossa poliisien joka liikettä seurasi mies ison kameran kanssa. Saman jakson saamme varmaan katsoa talvella ensi kauden poliisi-TV:stä.

Seuraava legimme oli matkan pisin. Kaikki nauttivat matkasta, omalla tavallaan.

Kippari ja perämies

Vaikka aikuiset jaksaisivatkin loputtomasti ihailla saariston maisemia, ei se lapsille ole aina niin helppoa 🙂

Gastimme

Pieni saari nimeltään Rönn ( 60° 12.429´P 025° 17.612´I) oli seuraava, johon meidän piti pikaisesti poiketa. Tänne emme kuitenkaan saaneet rantautumislupaa. Siitä vastasi kaksi kiukkuista hanhea ja muutama lokki. Nyt on lintujen pesintäaika ja kunnioitimme heidän pesintärauhaansa. Kätkö jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Matkamme jatkui Furuholmeniin (60°12.735′ P, 25°17.220′ I), jossa saimme selvästi ystävällisemmän vastaanoton. Laituriin emme täälläkään mahtuneet, mutta laiturin rannan puolelta löytyi kallioranta, johon saimme veneen kiinni.

Saari on Sipoon kaupungin virkistysaluetta. Saarelta löytyy picnic-pöytiä, grillipaikka ja huussit. Telttailu ja yöpyminen veneessä on sallittua.

Maisema Furuholmenilta itään. Rönnin saari horisontissa sinisen mukin taustalla.

Furuholmenilla pidimme toisen evästauon. Tai toiset pitivät sillä välin kun toiset leikkivät rantakivillä. Ja tietysti haimme yhden geokätkön.

Matkalla takaisinpäin teimme vielä muutaman pikarantautumisen parillakin eri tavalla.  Joko tiputettiin vauhdissa sopivaksi katsottu miehistönjäsen saarelle hakemaan geokätkö, tai yksi tiimin jäsen juoksi kätkölle muiden odottaessa moottori käynnissä.

Geokätkökierros on aina hyvä lopettaa mutaiseen erittäin matalaan (<1m) lahdenpoukamaan. Osasyynä tähän matalikkoon on hiekkajaala Gun, joka haaksirikkoutui paikalle lasteineen 1970-luvun puolivälissä.

Kaikissa mainituissa saarissa saisi hyvin vietettyä vaikka koko kesäisen päivän. Paras uimaranta ja parhaat fasiliteetit löytyivät Krokholmenilta. Furuholm oli saarista merellisin, ja Skogholmen oli ainoa saarista, jossa pääsimme laituriin. Kesäpäivisin laituripaikat ovat kysyttyä riistaa, mutta sopu sijaa antaa.

Olemme ennenkin veneilleet Itä-Helsingin saarilla, ja samankaltaisia virkistäytymisalueita ja -fasiliteetteja on rakennettu useaan saareen. Laiturien lisäksi löytyy tulentekopaikkoja ja saunojakin. Edellämainituista Sipoon saarista hieman itään sijaitsevat esimerkiksi Kaunissaari ja Norkullalandet, jotka tarjoavat jo isommankin saaren makua, puhumattakaan Tirmon, Emäsalon tai Porvoon suunnan kohteista. Yhteistä näille kohteille on monesti se, että pienikin vene riittää matkailuun, kunhan varusteet ja sääennuste on tarkistettu.

Mukavaa lähimatkailua lähisaaristoon!