Matkataan Mutkitellen

Matkaa suunnitellessamme yritämme yleensä ensin kartoittaa mielenkiintoiset kohteet, joissa olisi kiva käydä. Tämän jälkeen otamme esille kartan, katsomme miten valitut kohteet asettuvat kartalle, ja miten sopiva tie kulkisi näiden kohteiden välillä. Tällä(kään) kertaa suunnitteluvaihe ei loppunut ihan vielä tähän.

Ennen matkaa olimme yhteydessä Suomen Kirgisian kunniakonsuliin. Häneltä saimmekin hyviä ohjeita menemisen arvoisiin paikkoihin. Ja mikä tärkeämpää, myös niille reiteille, joille ei missään tapauksessa kannata mennä, tai mitä reittejä hän ei suosittele käymään. Ulkoministeriön matkustustiedote on paikallislähteen tietoa ylimalkaisempi, joten aina kannattaa kysyä niiltä jotka tietävät.

Takapenkillämme matkustaa kaksi lasta, joten päätimme noudattaa varsin pitkälle annettuja ohjeita ja keskittyä lähinnä itäiseen Kirgisiaan ja pääkaupungin Bishkekin ympäristöön. Nähtävää riitti jo tällä alueella.

Autoilu Kirgisiassa

Autoilua Keski-Aasiassa olimme jo harjoitelleet naapurimaassa Kazakstanissa. Pohjaa täkäläiseen ajotapaan oli kertynyt lisäksi jo Venäjältä, Georgiasta, Armeniasta sekä Balkanilta. Tällä kertaa haastepisteitä lisäsi autossa ollut keltainen naapurimaan (KZ) rekisterikilpi, joka tarkoittaa että auton omistaa kansainvälinen yritys. Toisin sanoen, kaikille tuli selväksi että auto on joko vuokrattu isolta firmalta (kuten Hertz meidän tapauksessa), tai haltijalla on ainakin rahaa. Ei ihan optimitilanne sulautua paikallisliikenteeseen. Naapurimaan rekisterikilvillä varustettuihin autoihin ei yleismaailmallisesti suhtauduta ihan neutraalisti, eikä Kirgisia tehnyt tähän poikkeusta.

Bishkekistä lähtö sujuu ihan kohtuullisesti, ellei sitten satu lähtemään ruuhka-aikaan ja reitti satu ohittamaan kaupungin vilkkainta risteystä sekä linja-autoasemaa. Kuten meillä. Kaistoja ei ollut, ja autoja tuli oikealta ja vasemmalta. Kaikki kiilasivat kolmelta suunnalta yhdelle ja samalle kaistalle. Noh, aika normaalia silti täällä, ja määrätietoisuudella ja varovaisuudella selviää. Oikein tukalan paikan tullen voi laittaa paikalliseen tapaan käden ulos ikkunasta, merkkinä siitä, että ”minä menen nyt!”. Tässä kannattaa kuitenkin käyttää erittäin suurta varovaisuutta.

Bishkekistä Issyk Kulille kulki moottoritie. Nopeusrajoitus oli paikoittain mitä lie, ja osissa kohtaa vain 60 km/h. Kaikki muut tielläliikkujat ajoivat kuitenkin vähintään 90-100 km/h jatkuvaa nopeutta.

Poliisipartioita tällä tiellä oli muutaman kilometrin välein ja ne näyttivät pysäyttävän ohikulkijoita aika sattumanvaraisesti. Paitsi meidän kohdalla. Mehän nautimme poliisien jatkuvaa huomiota keltaisen rekisterikilpemme takia: ”Money is coming!”.

Koska yritimme noudattaa pilkuntarkasti nopeusrajoitusta, aiheutimme lukuisille tutkarysille silminnähden pettymyksen, paitsi sen yhden kerran, jolloin (tutkan) mittaus näytti 62km/h (60km/h alueella). Niin meille ainakin sanottiin. Seurasi ihan hyvähenkinen mutta selvän tavoitteen keskustelutilanne viranomaisten kanssa siitä, että paljonko heille pitäisi maksaa, käteisellä toki. Pienen debatin ja väittämien jälkeen matkamme jatkui muutaman euron köyhempänä, eikä sakkolapusta tai kuitista ollut tietoakaan. Ironista oli se, että tilanteen aikana ohi kaahaili paikallisia kuskeja tuplanopeutta… Maassa maan tavalla, ja tähän olimme varautuneetkin jo – ”teidät tullaan pysäyttämään useasti, ja syy löydetään”, oli ohjeenamme. Onneksi tämä yksi pysäytys jäi lopulta ainoaksi.

Selkeästi muita hitaampi ajonopeutemme oli hankalaa ja aiheutti jopa vaaratilanteita.  Aika stressaavaa siis. Joten päädyimme ajamaan suurimman osan matkasta hyvässä kunnossa olevan moottoritien sijaan vähän vähemmän ”miinoitettua” maantietä pitkin. Olipa nähtävää, kvassi-, maissi- ja melonikojuista lähtien, joita olikin paljon.

Pienemmät tiet olivat eritavalla stressaavia. Poliiseja näkyi vähemmän, ja nopeusrajoituksia ei tarvinnut noudattaa niinkään rajoitusten takia vaan tien kunnon takia. Yllättäviä kuoppia, eläimiä jne. olikin usein tiellä. Etenkin kaupunkien ja kylien reuna-alueiden (karttaan merkityt) kadut olivat muutamissa kohdin niin huonoja, että emme uskaltaneet edes lähteä yrittämään niitä, vaikka allamme oli sentään nelivetoauto. Vanha sanontahan kertoo, että nelivedolla pääsee pahempiin paikkoihin jumiin.

Burana

Noin 70 km Bishkekistä itään, ja noin 20 km Issy Kulin reitiltä sivuun löytyy pieni Burana-niminen alue. Paikka on jokaisen suomalaisen must-see -kohde jo nimensäkin takia. Burana on kuitenkin myös niitä harvoja paikkoja, josta edelleen löytyy jäänteitä Silkkitien ajalta.

 

Burana Tower ja sen huipulle johtavat kapeat, valaisemattomat ja jyrkät portaat

Suurin paikalla oleva rakennelma on Burana Tower. Torniin liittyy kaikenlaisia satuja mm. prinsessasta ja myrkyllisestä hämähäkistä, mutta todellisuudessa torni on aikoinaan palvellut Minaretin tornina. Alunperin torni on ollut 45m korkea, mutta muutama vuosituhat ja pari maanjäristystä ovat tuhonneet siitä osan. Silti edelleenkin tornin korkein kohta on 25 m korkeudessa. Torni oli jo romahtamaisillaan, kunnes 1970-luvulla sen historialinen arvo ymmärrettiin, ja torni restauroitiin nykyiseen kuntoonsa. Torniin pääsee edelleen kiipeämään kapeita valaisemattomia ja jyrkkiä portaita pitkin. Oma taskulamppu pitää löytyä, vaikka sitten kännykästä.

Alueella on myös muutaman muun rakennuksen perustukset, mutta valitettavasti nämä ovat pusikoituneet, joten selkeää kuvaa alueesta ei saa muuta kuin infotaulujen kuvista.

 

Esi-isien muistomerkkejä ja ”myllynkiviä”

Niityllä tornin vierellä on joukko esi-isiä eli ”balbal”. Ihan tarkkaa tietoa näiden patsaiden historiasta ei ole, mutta todennäköisesti ne ovat kuolleiden muistolle kauniisti kaiverrettuja muistomerkkejä. Patsaat olivat keskimäärin noin metrin mittaisia ja taidokkaasti kaiverrettuja. Niityn reunassa, polun vieressä oli lisäksi pyöreitä koristeellisia kiviä, jotka muistuttivat mielestämme myllynkiviä.

Buranan alueen arvo on ymmärretty ja alue onkin valtion museon suojelema. Tornin viereltä löytyy myös arkeologiasta ja paikan historiasta kertova museo. Sekä tietenkin jurtta, josta löytyy matkamuistomyymälä.

Issyk Kul

Tie Issyk Kul -järvelle kulkee Chu -jokea osin noudattaen, vaikka itse joki ei suoraan ole edes yhteydessä Issyk Kul -järveen, vaan laskee viereisestä pienestä Orto-Tokoy -järvestä.

Ensimmäinen kaupunki Issyk Kul -järven länsipäässä on nimeltään Balykchy. Kaupunki on hyvin tyypillisen näköinen, pieni teollisuuskaupunki. Balykchy ei ole varsinaisesti kaunis eikä turistikaupunki, mutta aikataulullisista syistä päädyimme yöpymään täällä. Kaupungissa on yksi ho(s)telli (backpacker-meiningillä, ja kohde toimii myös sunnuntaisin pyhäkouluna sekä lauluopistona tms.) sekä kaksi ravintolaa, joissa on englanninkielinen menu.

Koska tulimme kaupunkiin jo ennen pimeän tuloa, piti lasten tietenkin päästä uimaan. Järven nimi on suomennettuna ”lämmin järvi”. Lämmin on suhteellinen määritelmä, mutta sanoisin sen vastaavan suomalaisen järven lämpötilaan keskikesällä.

Issyk Kul on maailman toiseksi suurin vuoristojärvi. Se on 182 km pitkä ja 60 km leveä.  Syvimmältä kohdaltaan järvi on huimat 668 metriä syvä ja sen pinta on 1607 metrin korkeudella. Melkoisia lukemia järveksi siis!

 

Balykchyn kaupungissa tunnutaan arvostavan edelleenkin Leniniä, tai ainakin hänestä muistuttavia monumenttejä tuli vastaan kaupungilla useampiakin.

 

Seuraavana päivänä suunitelmamme oli ajaa Cholpon-Ataan, joka on Issyk Kulin alueen pääkaupunki ja kuuluisin rantakaupunki. Halusimme tutustua paremmin järveen ja nähdä elämää sen rannoilla.

Eteneminen oli kuitenkin lukuisista tietöistä johtuen erittäin hidasta ja auton renkaita kuluttavaa. Muutaman tunnin etenemisen jälkeen päätimme poiketa Tamchyn rantakaupunkiin ja antaa tälle mahdollisuus näyttää tarjontansa.

Ratkaisu oli hyvä, sillä täältä löysimme kaiken mitä olimme tulleet etsimään; hiekkaranta, rantaelämää ja paikallisia turisteja.

Mihin tahansa maailmassa matkustaa, voit luottaa kahteen asiaan; muoviset kelluvat uimalelut sekä cola-juoma (paikallinen Kyrgyz-cola tässä tapauksessa). 

Meidän perheemme on tunnetusti huono olemaan paikallaan. Muutama tunti uimista, hiekkalinnan rakentelua ja paikallisista herkuista nauttimista riitti meille. Muutama tunti riitti myös meidän ihoille. Huolimatta alkukesän rusketuksesta ja huolellisesta aurinkorasvauksesta korkea ilmanala, aurinko ja kimmeltävä vesi oli aika vaarallinen yhdistelmä. Lämpötila oli järisyttävät 37 astetta varjossa kolme päivää putkeen, ja maa kärsikin lämpöaallosta käyntimme aikoihin.

Lasten palaute tästä rantapäivästä oli ”kiva ja aika hiekkainen”!

 

Kirgisia summattuna:

Toimituksen huomio:  Lake Issyk ≠ Lake Issyk Kul
Lake Issyk on pieni järvi Kazakstanissa lähellä Almatyä.
Lake Issyk Kul on suuri järvi Kirgisiassa.
Vaikka järvet ovat maatieteellisesti lähellä toisiaan, on niiden välissä vaikeakulkuinen vuoristo.

Kokemuksemme Kirgisiasta olivat positiiviset. Maa on selvästi alkeellisempi kuin pohjoinen naapurinsa Kazakstan, vaikka vertailukuvamme ovat vauraasta Kirgisian osasta (ja vauraasta Almatystä niinikään). Kirgisia kuuluu ikävä kyllä myös maihin, joissa kaikki alueet eivät toivota turisteja tervetulleeksi. Erityisesti maareitti Tajikistanin suuntaan kulkee maakuntien läpi, joita kannattaa ainakin tätä kirjoittaessa välttää. Luonto sitävastoin on käsittämättömän kaunista Issyk Kulin ja Bishkekin alueilla. Samoin kaikki kohtaamamme ihmiset olivat ”suomalaisen” ystävällisiä. Jenkkihymyjä oli turha odottaa, mutta asiat hoituivat. Ainoa negatiivinen kokemus liittyy korruptoituneeseen liikennepoliisikulttuuriin, josta meitä onneksi varoitettiinkin jo ennalta. Kirgisia ei ole ihan helpoin maa matkata vuokra-autolla omatoimisesti, varsinkin jos matkaan liittyy rajanylityksiä, ja asiat tulisi hoitua riittävän nopeasti mm. pienten lasten matkamotivaation ehdoilla. Kaikesta selviää kuitenkin huumorilla, asennevalmistautumisella ja sillä, että pian näkee Alppeja korkeampia vuoria ja vapaina kulkevia hevoslaumoja! 🙂

 

Pieni palanen silkkitietä -sarjan muut osat: 
Almaty, Kazakstan 
Eteläinen Kazakstan – autoilua ja luontokohteita  
Bishkek ja Ala Archan luonnonpuisto, Kirgisia