Mitä yhteistä on tangolla, välimeren alueen ruoalla ja mahdollisuudella kuljeskella vapasti suomalaisessa metsässä? Kaikkia niitä rakastetaan, arvostetaan ja käytetään aktiivisesti. Kaksi ensimmäistä on listattuna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle, mutta jokamiehenoikeudet ei ole siellä vielä.
liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa.
Meidän perhe löytää itsensä luonnosta oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. Tästä syystä onkin luonnollista, että myös Suomessa luontomatkailu kuuluu repertuaariimme. Siinä missä matkoilla wow-efektiä etsitään korkeista vuorista tai aavoilta valtamerten rannoilta, Suomessa sen voi löytää kävelemällä metsässä.
Kovinkaan montaa paikkaa Suomen lisäksi ei ole vielä tullut vastaan, jossa villiin luontoon pääsee vapaasti kävelemään. Jos laki ei kiellä, niin sitten kasvusto on liian tiheää, tai maasto ei jostain syystä ole turvallista liikkumiselle.
Jokamiehenoikeudet tuntemassamme muodossa ovat voimassa lähinnä Pohjoismaissa. Useassa Euroopan maassa on periaate, että maanomistaja voi halutessaan rajoittaa jokamiehenoikeutta aitaamalla alueen. Jos kieltoa ei ole, alueella saa liikkua.
Jokamiehenoikeudet ovat erityisen niukat Hollannissa ja Englannissa; luonnossa liikkuminen on sallittua vain tarkoitusta varten merkityillä reiteillä.
Geokätköily on tullut perheemme harrastusrepertuaariin sen jälkeen kun mietimme mitä metsässä voisi tehdä muutakin kun kävellä opastettuja polkuja pitkin. Ja harrastuksen aloittamisen jälkeen metsässä kulkeminen on selkeästi lisääntynyt. Geokätköily on myös harrastus, joka vie sinut mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Toisinaan kätköt löytyvät mitä upeimmista paikoista keskeltä luontoa. Toisinaan voi päätyä keskellä synkintä risukkoa, mutta luontoa sekin. Toki kätköjä löytyy myös kaupungeista.
Viime sunnuntain luontoretkemme tapahtui niinkin eksoottisessa ympäristössä kuin Tampereen moottorien kummallakin puolella Klaukkalan tasoliittymän lähistöllä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tältä neljän kilometrin metsäpatikoinnilta. Ei niin houkutteleva tai suosittu retkikohde, mutta hienoja maisemia ja upeita yksityiskohtia sieltä löytyi. Emme törmänneet reitillämme yhteenkään muuhun ihmiseen. Yksi rusakko sentään tuli vastaan. Mustikoita riitti syötäväksi, ja myös muutama puolukka löytyi. Metsässä oli myös puita, joissa pystyi kiipeilemään, sekä keppejä ja kukkia, joita sai kerätä. Geokätköjä löytyi useampikin.
Suomessa vierailleet ulkomaalaiset ystävämme ovat ihmetelleen paitsi sitä, että luonnossa saa vapaasti liikkua ja vapaasti syödä marjoja, myös sitä, että ”siellä on hiljaista”, ja että ”missä kaikki ihmiset ovat?”. Asiat, jotka meille suomalaisille ovat itsestäänselviä, eivät välttämättä ole ulkomaalaisille.
Yle ja suuret suomalaiset luontotoimijat haluavat suojella tätä ainutlaatuista mahdollisuutta kulkea luonnossa. Mennään metsään -kampanjassa luonnossakäynnit halutaan nyt laskea, sillä Unescon listalle pääsevät vain ne perinteet, joita kansalaiset aidosti käyttävät ja arvostavat.
Merkkaa Mennään metsään-laskuriin kaikki ne kerrat, kun olet poikennut luontoon; vaellus, sieniretki, iltalenkki, koiran ulkoilutus, työmatka tai mikä muu tahansa, jonka aikana olet nauttinut ympäröivästä luonnosta.
liikkua myös luonnonniityillä tai vain istua ja ihailla auringonpaistetta ja sinistä taivasta.
Matkataan Mutkitellen 
One thought on “Ihan metsässä, vai voisiko tämä olla kulttuuria?”