Matkataan Mutkitellen

Olemme onnekkaita, koska meillä on ystäväpiirissä ihmisiä, jotka ovat aika-ajoin yllytettävissä reissuille.  Syksyllä 2014 päätimme ystäväjoukolla lähteä patikoimaan Amatajoen vartta Gaujan luonnonpuistoon, Latviaan ja siinä matkalla etsiä myös muutama geokätkö. Mukaan lähti kahdeksan aikuista ja neljä lasta. Koirat piti valitettavasti jättää tällä kertaa kotiin.

Matkaan lähdettiin perjantaina Helsingin Länsisatamasta, suoraan töistä,  koulusta tai päiväkodista.  Muutaman tunnin laivamatkan päätteeksi pääsimmekin ensimmäisenä tutustumaan Tallinnan keskustan perjantain iltapäiväruuhkaan.

Ruuhkasta selvittyämme ajoimme pysähtymättä suoraan Pärnun liepeille, jossa oli ensimmäinen tauko ja eväsvarastojen täydennys. Itse Pärnun keskusta jäi kuitenkin vasta paluumatkalle. Matka jatkui nopeasti, koska ajamista oli vielä puolet jäljellä, ja perillä Karlamuiza Country Hotellissa meitä odottaisi vielä illallinen.

Hotelli toimii Karlamuizan kartanon vanhoissa rakennuksissa. Rakennukset ovat alkujaan rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Vanhan kivitalon tunnelma ja tyyli on kuitenkin hienosti säilytetty. Kartanon huoneet olivat kaikki omanlaisiaan, mutta tilavia ja viihtyisiä. Huoneita ei ole numeroitu vaan nimetty. Hotelli oli todella siisti ja palvelu erinomaista.

Seurueemme saapui aika myöhään paikalle, mutta ystävällinen henkilökunta soitti meille illan mittaan varmistaakseen illallisemme ajankohdan! Eräteeman henkisesti villisikapataa lisukkeineen, nam.

Aamulla nousimme reippaana ylös, ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle. Eväät ja pienimmät lapset pakattiin reppuihin, ja siirryimme reitin alkupisteelle. Yksi autoista käytiin vielä viemässä reitin loppupisteelle, koska vielä tässä vaiheessa meillä oli vielä kova usko siitä, että kävelemme läpi koko vaellusreitin.

Amatan vaellusreitti kulkee Amatajoen rantaa pitkin.  Reitin pituus on kaikkiaan ainakin 21 kilometriä, mutta reitin voi jakaa myös lyhyempiin osiin. Alku ja loppupisteen lisäksi lähelle joen rantaa pääsee tietä pitkin sekä Zvarten Rockin kohdalta että Karlin kylän kohdalta.  Reitin voi kulkea kumpaankin suuntaan.

Me kuljimme reitin tietysti geokätköjen suhteen kronologisessa järjestyksessä, eli lähdimme liikkeelle Veclaucun sillalta ja kätköltä Amata trail #1. Eli täysin vastakkaiseen suuntaan, kuin mitä muun muassa Karlamuizan hotellin reittiohjeet suosittelevat.

Reitin alkuosassa oli todella jyrkkiä rantatörmiä ja eteneminen pysähtyi vähän väliä, koska maisemia ei voinut olla ihailematta.

Amatajoki virtaa muinaisen laakson läpi jyrkillä (jopa 45 metrin korkeilla) hiekkakivi- ja dolomiittiseinämillä. Nimi Amata tarkoittaa nopeaa, ja virtaus joessa olikin paikkapaikoin melkoinen.

Alun korkeiden kallioiden jälkeen maisema tasoittui, muuttuen polun puolella jokea tasaiseksi niityksi. Eteneminen helpottui. Kalliot joen vastakkaisella puolella jatkuivat kuitenkin jylhinä, joten maisemista ei tarvinnut luopua.

Niityltä löytyi myös picnic-pöytä sekä leikkipuisto. Maisema oli suoraan Zvarten Rockille. Paikka oli täydellinen ensimmäisen varsinaisen evästauon pitoon. Samalla perheen pienimmät pääsivät myös jaloittelemaan rinkoistaan.

Zvartes Rock on yksi Latvian kuuluisimmista ja kauniimmista hiekkakivimuodostelmista.  Se sijaitsee eri puolella jokea kuin varsinainen polku.

Paikkaan liittyy monia myyttisiä tarinoita. Kauan sitten se toimi kokoontumispaikkana noidille, jotka tanssivat ja iloitsivat sen ympärillä, illan härmärästä aina aamun ensiaurinkoon asti. Tällä kertaa noitia ei näkynyt.

Halusimme myös kiivetä Zvastes Rockin päälle katselemaan maisemia toiseen suuntaan ja hakemaan sinne piilotetun geokätkön.  Kallion päälle päästäksemme meidän piti ylittää silta. Silta oli hieman rikki ja poistettu käytöstä. Totesimme kuitenkin sillan ehjien osien kantavan, ja tietyillä reunaehdoilla silta oli turvallisesti ylitettävissä. Kallion päälle pääsi rappusia pitkin, niiltä osin kun rappuset olivat käytössä.

Haasteita kipuamisessa

Kipuaminen kannatti. Maisema kallion päältä oli jopa hienompi kuin kivi itse.

Kallion takapuolella kulki myös loivempi polku, hieman turvallisempi reitti, jota pitkin tulimme alaspäin. Nyt 2018 alue on kunnostettu ja sekä joen ylittävä silta, että rappuset pitäisi olla kunnossa.

 

Reitin keskimmäinen vaihe ulottuu Zvartes Rockilta Karliin ja on samalla reitin pätkistä pisin.  Maasto muuttui vehreämmäksi ja joen töyräät matalammiksi. Saimme joen lisäksi ihailla luonnon monimuotoisuudesta.

Yksin Gaujan kansallispuiston ahkerimmista luonnon monimuotoisuutta ylläpitävistä eläimistä on majava. Niitä alueella asustelee useita, ja näimmekin matkalla paljon majavien nakertelemia puita.

Majavaa emme matkalla nähneet, mutta muita kivoja eläimiä kyllä. Lapset olivat innoissaan.

Kuvat MV

Ryhmän sienivastaava löysi metsästä käsittämättömän kanttarelliesiintymän. Maisema oli keltaisenaan sieniä. Vaikka koko ryhmän kaikki avustamaan kykenevät valjastettiin apuun, ei käytettävissä ollut aika tai muovipussit riittäneet esiintymän tyhjentämiseen.

Reitin varrelta löytyy muutamia nuotiopaikkoja ja leirintäalueita. Me emme sytyttäneet nuotiota, vaan käytimme repuissamme kulkeneita trangioita ruoanlaittoon. Nuotiopaikan penkit olivat kosteassa syyssäässä kuitenkin mukava ylellisyys.

Mitä pidemmälle reitillä pääsimme, sitä korkeammaksi nousut ja laskut polulla jälleen tulivat. Tässä kohtaa reittiä olimme lähimpänä hotellia ja ilta sekä pimeys alkoivat uhkaavasti lähestymään. Olimme tähän mennessä kävelleet lähes 20 km.  Alkuperäinen saamamme reittiselostus: koko reittiin kuluva aika olisi max. 6-8 tuntia, ja matkan pituus noin 16km.

Meille oli tähän mennessä hyvin realisoitunut, että 16km oli mitattu linnuntietä, ei huomioiden kaikki ne tuhannet mutkat, jotka polku teki seuratessaan joen uomaa eikä ainakaan niitä mutkia, jotka polku teki noustessaan mäkiä ylös ja alas. 6-8 tunnissa polun juoksisi läpi joku, joka ei halua nauttia maisemista,  ei evästauoista, eikä ainakaan etsi matkalle piilotettuja geokätköjä.

Meillä oli ollut aivan ihana päivä, upeita maisemia ja hienoja hetkiä. Arvoimme keskuudestamme kaksi, jotka lähtivät hakemaan varmuuden vuoksi polun päähän vietyä autoa, ja loput lähtivät lyhintä reittiä kohti hotellia.

Reitin eteläisin osa, jonka pääjoukko siis skippasi, ulottuu Karlista Melturin sillalle.  Reitin tämä vaihe on maastollisesti kaikkein haastavin. Olimme tehneet täydellisen valinnan reitin suunnan suhteen. Parhaat maisemat olivat ehdottomasti valitsemamme reitin alkupäässä.

Olimme ajatelleet juhlistaa vaelluspäivää illallisella Cesiksessä. Restaurant Villa Santa oli kyllä hieno ja ruoka hyvää, mutta väsyneille vaeltajille ja levottomille lapsille hidas palvelu ja valkoiset pöytäliinat eivät ehkä olleet tällä kertaa oikea valinta.

Sunnuntaipäivän otimme rauhallisesti nukkumalla pitkään ja mutkittelemalla takaisin, ensin Pärnuun ja siitä Tallinnan kautta takaisin Helsinkiin.

 

Gaujan kansallispuisto on Latviassa Riikan pohjoispuolella sijaitseva suojelualue, joka sijaitsee Gaujajoen ympärillä ja se on kaikkiaan yli 900 neliökilometrin laajuinen. Puiston alueeseen voi vaeltamisen lisäksi tutustua myös melomalla tai maastopyörällä.

Ajomatkaa Tallinnasta Cesikseen tai Siguldaan, jotka ovat alueen suurimmat kaupungit, tulee noin 300 km tai 4 tuntia. Vähän sama kuin lähtisi Helsingistä esimerkiksi Pohjanmaalle. Olkoonkin että siinä on Tallinnan lautta välissä, niin Baltian vaellusmaastot ovat yllättävänkin lähellä!