Matkataan Mutkitellen

Israelin matkamme alkoi leppoisasti turistien suosimassa Eilatissa, mutta halusimme nähdä matkallamme jotain muutakin kun tämän rantakaupungin. Kuollutmeri ja sen suolaisessa vedessä kelluminen on ”pakollinen” kohde jokaiselle Israelissa kiertävälle. Paikka sijaitseekin sopivasti puolessa välissa matkalla Eilatista kohti Jerusalemia.

Mikäli haluaa kulkea matkan Eilatista Kuolleenmeren rannalle julkisilla, se onnistuu esimerkiksi Egged-bussin linjalla 444. Busseja kulkee monta päivässä, aamusta iltaan. Egged-busseilla on nettisivut, joista aikataulut ovat löydettävissä myös englanniksi, mutta lippujen osto onnistuu vain hepreaksi.

Koska tälle linjalle ei käytäväpaikoille kuulemma myydä lippuja, lippu kannattaa ostaa etukäteen. Meidän bussissa käytävä tosin oli täynnä matkustajia heti alusta lähtien. Näihin busseihin voi ostaa lipun etukäteen lähtöpisteestä eteenpäin, mutta ei  keskeltä matkaa. Me onnistuimme ostamaan liput etukäteen englanniksi Eilatin bussiasemalta.

Bussit ovat hyviä ja kulkevat aikataulun mukaan. Vessaa niissä ei ole, joten se kannattaa huomioida varsinkin lasten kanssa matkustaessa.

Seurasimme matkan kulkua tapamme mukaan retkigepsillä. Puolessa välissä matkaa bussi kääntyi väärälle reitille. Hetken ihmeteltyämme kysyimme asiasta kuljettajalta. Bussi kulki poikkeusreittiä ilmeisesti reitillä sattuneen onnettomuuden takia. Tästä olisi ollut kiva tietää, varsinkin kun matka-aikaa tuli vajaa tunti lisää. Toisaalta se ei haitannut meitä, koska maisemat, joita näimme, olivat aivan uskomattoman upeita.

Kuollutmeri on maailman matalimmalla sijaitseva luonnonkohde. Sen pinta sijaitsee yli 400 metriä merenpinnan alapuolella. Kuollutmeri, tai paremminkin järvi, saa suurimman osan vedestään Jordanjoesta. Järveltä ei ole yhtään laskujokea, vaan vesi poistuu ainoastaan haihtumalla, joten suola jää Kuolleeseenmereen. Kuolleenmeren pinta laskee noin metrin joka vuosi. Syynä kutistumiselle on järveen laskevan Jordanjoen lisääntynyt vedenkäyttö mm. maatalouteen. Järven eri osat ovat padottu, ja  vedenpintaa säädellään padoilla. Myös vesiputkea Punaisestamerestä Kuolleellemerelle on suunniteltu.

Hotellia buukatessamme totesimme Ein Bokekin hotellien olevan todella kalliita tai hotelli oli todella kaukana rannasta. Päädyimme Neve Zohariin, koska hintataso oli kohtuullinen, ja ranta näytti olevan lähellä. Totuus valkeni kävellessämme kohti hotelliamme. Neve Zoharin ranta on tällä hetkellä remontin alla, ja ainoa käyttökelpoinen ja luvallinen uimaranta on Ein Bokekissa. Hotelli ei itse asiassa ollut hotelli, vaan vuokrattavia huoneistoja.

Kuten useimmat muutkin kahden lapsen kanssa matkustavat, mekin yleensä varaamme huoneen kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle varavuoteella. Normaalisti tämä järjestely ei aiheuta ongelmia, mutta Israelissa hotellit tuntuivat olevan erityisen tarkkoja yöpyvien ihmisten todellisesta lukumäärästä. Neve Zoharin hotellimme oli joutunut vakuutusyhtiön kanssa hankaluuksiin majoitettuaan liian monta ihmistä yhteen huoneeseen. Pienen neuvottelun ja järjestelyiden jälkeen maksoimme vähän lisää majoituksestamme ja saimme muutaman neliön isomman huoneen, yhden lisäpatjan lattialle, sekä hotellin omistajan (ja vakuutusyhtiön) tyytyväisiksi.

Neve Zoharissa ei siis ollut rantaa. Toisaalta hotellissamme ei myöskään ollut ravintolaa eikä kauppaa, joten ainoa vaihtoehto meillä oli joka tapauksessa lähteä Ein Bokekiin. Hotelli järjesti meille onneksi taksin, joka vei meidät rannalle, koska se oli juurikin se, minkä takia olimme tänne tulleet.

Ein Bokek muistutti jättikokoista kylpylää, hyvässä ja pahassa. Ein Bokekin rannat olivat siistejä hiekkarantoja. Pukukoppeja ja suihkuja oli säännöllisin väliajoin, ja veteen pääsi halutessaan myös hiekatonta puista ramppia pitkin.  Kaupungilla käveli ympäriinsä kylpytakkiin kietoutuneita turisteja.

Kuolleeseenmereen kastautuminen oli juuri niin absurdia kuin olimme odottaneetkin. Se kellutti.

Kelluminen oli todella hauskaa – ainakin ensimmäiset minuutit.  Ensin alkoi kirvelemään haavat ja hiertymät. Tämä kirvely onneksi meni ohi – siihen turtui.  Runsaan puolen tunnin kellumisen jälkeen tiimimme lapset alkoivat viihtyä enemmän suihkussa, tai matkalla suihkuun, kuin suolaisessa vedessä. Tässä kohtaa tuli myös esille se pieni anatominen ero miesten ja naisten suolavedessä kellumisen sietokyvylle.

Vesi on itseasiassa niin suolaista, että kaikki suola ei enää edes liukene siihen, vaan jää hipuiksi pohjaan. Suolapitoisuus on huimat 33%!

Ruokapaikkaa Ein Bokekista oli vaikea löytää. Ihmiset näyttivät aterioivan hotelleissaan. Matkamuistojen tai ihonhoitotuotteiden ostaminen sen sijaan ei tuottanut ongelmia. Niitä löytyi joka kaupasta, kalliilla, ja kauppoja löytyi paljon.

Paluusta takaisin Neve Zohariin oli tulla haaste. Taksia ei koko kaupungista löytynyt, ja busseja ei näyttänyt kulkevan enää ilta-aikaan. Taksiongelma tuli jopa vahvistettua erään kaupan vartijalta ”there are no taxi stands here, you have to call your own taxi driver”. Matkaa yöpaikkaamme oli noin 5km, mikä nyt ei olisi ollut mahdoton matka auringonlaskun jälkeen kävelläkkään, mutta päivä oli jo ollut melko pitkä. Onneksi meidät kaupunkiin tuonut taksikuski oli antanut  puhelinnumeronsa, joka onneksemme vielä löytyi taskun pohjalta. Kyyti järjestyi.

Ruokapaikka löytyi ja myös päivän ”pakollisen” jäätelöt saatiin syötyä

Tässä vaiheessa iltaa  hotellivalintamme tuntui todella epäonnistuneelta. Tunnelma kuitenkin vaihtui illan pimetessä; istuimme pihalla omassa rauhassa, punaviinilasi kädessä, sirkat visersivät, taivaalla oli tähtiä ja lapset saivat vapaasti vaeltaa alueella etsimässä lisää kissoja. Päivä oli ollut täynnä onnistunutta ohjelmaa. Tunnelma alueella oli kodikas ja lämmin.

Kissoja löytyi alueelta ainakin kymmenen. Vähintään kuusi niistä kävi jossain vaiheessa tervehtimässä meitä pihalla tai huoneessamme. Suurin osa kissoista oli todella ystävällisiä ja sosiaalisia, etenkin jos kädessä sattui olemaan makkaraa. Lasten mielestä tämä oli matkan ehkä paras hotelli, vaikka täällä ei ollutkaan uima-allasta.

Pienemmän juniorin mielestä ehdottomasti parasta Kuolleellamerellä oli hotellin kissat. Nämä kuvat ovat 5v:n itse omalla puhelimellaan ottamia. Niitä löytyi n. 150 kappaletta! 🙂

 

Kuolleelta mereltä matka jatkui kohti Jerusalemia. Kaksi Egged-bussin linjaa kulkee Neve Zoharin ohi, rantaa pitkin kohti pohjoista.  Hotellistamme meitä kehoitettiin menemään pysäkille noin 15 minuuttia ennen bussin oletettua saapumisaikaa. Aikataulussa kulkevat bussit eivät yleensä kulje etuajassa, mutta halusimme kuitenkin varmistaa kyytimme, joten olimme pysäkillä hyvissä ajoin.

Vähän ennen aikataulun mukaista bussia paikalle tuli minibussi, jonka kuljettaja kertoi auton menevän Jerusalemiin, ja hinta oli sama kuin isommassa. Edellispäiväisen kokemuksen mukaan isommassa olisimme päätyneet lattiapaikoille, ja tässä saisimme hyvät penkit ja toimivan ilmastoinnin. Minibussi kulki Ein Bokekin hotellialueen läpi poimien matkalta Egged-bussin kyytiä odottaneita matkustajia. Aina siinä vaiheessa, kun vihreä isompi bussi tuli näkyviin, jatkoimme taas matkaa kohti pohjoista. Tämä suhari noukki pysäkiltä asiakkaat ennen isompaa bussia siis! No, meille ihan hyvä diili silti.

Lyhin reitti Kuolleeltamereltä Jerusalemiin kulkee Länsirannan läpi. Opimme ennen matkaa, ettei Länsiranta suinkaan ole yhtä yhtenäistä aluetta, vaan jakaantuu kymmeniin alueisiin, jotka ovat A, B tai C-kategorian alueita, riippuen siitä kuinka niitä hallitaan. Alueen läpi kulkeva isompi maantie kulkee koko ajan Israelin hallinnoimalla alueella, olkoonkin että kuljimme Area C:n läpi.

 

Kuollutmeri on mielenkiintoinen ja viihdyttävä kokemus.  Yksi päivä riittää kuitenkin hyvin tämän kokemiseen. Meitä yllätti paikan yöpymispaikkojen korkea hintataso, ja julkisen liikenteen tahmeus sekä paikallisten taksien puute. Kaikesta huolimatta kuitenkin ehdottomasti kellumisen arvoinen paikka!

Israelin kolmen meren tourneen muut osat: 
Eilat – autiomaata ja palanen Punaistamerta 
Lapsiperheen pikamatkat – Jerusalem ja Betlehem yhdessä päivässä, 
ja päälle sapatti Tel Avivissa