Matkataan Mutkitellen

Matkoillamme suosimme yleensä luontokohteita. Olemme aika hyviä kiertämään museot ja muut ”pakolliset” nähtävyydet kaukaa. Niissäkin toki käymme, ellei muuten niin jo yleissivistyksen vuoksi. Jerusalem ja Betlehem ovat molemmat kaupunkeja, joista olemme kaikki kuulleet niin paljon jo koulussa.

Jerusalem

Matka-aikamme oli verrattain lyhyt, ja tekemistä olisi ollut paljon. Olimme budjetoineet vain yhden päivän Jerusalemiin.  Valitsimme hotellin tietoisesti vanhankaupungin lähistöltä, jolloin kaikki tärkeimmät paikat olivat kävelymatkan päässä.

Löysimme googlaamalla ohjeen ”Jerusalem day plan – If you only have one day”, josta tuli ohjenuoramme tälle päivälle:

Jerusalem: If you have only one day.

Ihan tätä ohjetta emme tietenkään noudattaneet. Reitti muuttui hieman, koska hotellimme oli väärässä suunnassa ykköspisteeseen nähden, ja koska kaupungista piti tietysti hakea ne muutama geokätköt (jotka olivat toki nähtävyyksien luona, joten eräänlainen reittiopas sekin!).

Ensimmäinen kohteemme oli ohjeesta poiketen Damascus Gate (GC39ATK). Portin edessä oli melko raskaasti aseistettuja sotilaita, joiden ohitse kuljimme sisään vanhaan kaupunkiin. Vaikka elämää oli kaupungissa ollut tätä ennenkin, muuttui hälinä eksponentaalisesti suuremmaksi täällä. Tässä vaiheessa tuli vaistomaisesti napattua lapsia kädestä kiinni. Meno oli kuitenkin enemmän markkinahenkistä, ja kauppatavaroita oli tarjolla laidasta toiseen.

Kaupungin sokkeloita pitkin etenimme kohti Pyhän Haudan Kirkkoa (Church of the Holy Sepulchre) (GC7B71T). GPS-signaali ei basaareissa toiminut, ja jouduimme turvautumaan muutamassa kohdin ihan perinteisiin tiekyltteihin. Kirkko on rakennettu kohtaan, jossa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen paikan Golgatan sekä Jeesuksen haudan uskotaan sijainneen. Kävimme kirkon sisällä myös koskettamassa tätä pyhää kiveä. 

Täältä matka jatkui kohti Itkumuuria (Western Wall)  (GC6F370). Koska Länsimuuri liittyy Temppelivuoreen, sitä pitävät pyhänä paikkana sekä juutalaiset että myös kristityt ja muslimit.

Tänne pääsikin vain tiukan turvatarkastuksen lävitse. Miehet ja naiset ohjattiin omille puolilleen. Jostain syystä miesten puolella oli vain muutama ihminen, ja muurille pääsi kaikessa rauhassa, kun taas naisten puolella oli ruuhkaa. Miesten puolella oli lainattavia kipoja ja naisten puolella huiveja. Optiona ei ollut mennä kohteelle ilman päähinettä.

Kun itse Temppelivuori on muslimien hallussa, Länsimuuri on pyhin paikka, jossa juutalaisten sallitaan rukoilla. Tämä siltikin, vaikka juutalaisten uskon mukaan kaikkein pyhin paikka onkin sen takana oleva temppelialue. Nimi Itkumuuri johtuu siitä, että hurskaat juutalaiset surevat sen luona Jerusalemin temppelin hävitystä valittaen ääneen.

Juutalaisilla on myös tapana kirjoittaa rukous pieneen paperiin ja  työntää paperi muurin kivien väliin. Nykyään on myös mahdollisuus lähettää rukous  sähköpostitse (www.aish.com).  Rukous tulostetaan  ja laitetaan muuriin puolestasi.

Kun Itkumuurilta lähtee kiipeämään sokkeloita ylöspäin, löytää viimein tasanteen, josta on maisema yli koko Jerusalemin. Täällä saa kokonaiskäsityksen siitä miten muuri, temppeli ja temppelivuori liittyvät toisiinsa.

 

Temppelin sisälle emme tällä kertaa päässeet. Kaunis se on päältäkin päin.

Toisella puolella sokkeloista vanhaakaupunkia oli  Davidin torni (Tower of David). Linnoituksen katolta aukenee hieno näköala yli koko muurien ympäröivän vanhankaupungin. Linnoituksessa on myös museo.

Tässä vaiheessa seuruettamme alkoi jo vähän väsyttämään. Päivä oli ollut pitkä, ja olimme nähneet paljon. Kävimme syömässä ja mietimme seuraavaa siirtoa. Reitistä oli vielä jäljellä ihan vieressä oleva Jaffa Gate ja pienen kävelymatkan päässä Siionin vuori (Mount Zion).

Vaikka olimmekin jo tyytyväisiä Jerusalemin näkemiseen, pieni ajatus Betlehemistä oli kuitenkin vähän väliä käynyt mielessä. Betlehemiin tehdään päivittäin turistimatkoja Jerusalemista, ja olimme jo hotellilta ottaneet yhteystiedot eräästä matkan järjestäjästä.  Se olisi kuitenkin onnistunut vasta seuraavana aamuna, ja hintakin oli aika suolainen.

Kävimme ex-temporee kysymässä Jaffa Gaten vieressä olevilta taksikuskeilta mahdollisuutta kyydistä Betlehemiin. Eräs takseista oli heti valmis lähtemään. Joko meillä oli tuuria, tai todennäköisemmin tämä on ihan yleistä. Raha ratkaisee. Muutama sääntö tässä kuitenkin pätee: Taksikuski ei saa olla israelilainen, ja periaatteessa kyydittävillä pitäisi olla ei-israelilainen passi mukana. Betlehem sijaitsee kuitenkin Area A -tason Palestiinalaisalueella, eli täydessä Palestiinan sotilas- ja hallinnollisessa alaisuudessa.

Bethlehem

Matkalla Betlehemiin kuljettajamme kertoi olevansa itse palestiinalainen, mutta asuvansa Israelin puolella, uskonnoltaan muslimi. Pääsimme myös keskustelemaan hienovaraisesti juutalaisten setlementeistä Palestiinan puolella, rajasta ja työmahdollisuuksista Jerusalemissa.

Rajalla oli tiukan näköinen rajaposti, isoja kieltokylttejä israelilaisia koskien, ja tietysti aseistetut vartijat. Passit olimme varanneet mukaan varmuuden vuoksi, mutta meitä ei edes pysäytetty, kunhan vilkaistiin autoon sisälle. Huonoin vaihtoehto läpimenossa olisi saada Palestiinan leima passiin, koska se tietäisi pitkiä keskusteluja lentokentällä Israelista poistuessa. Kuljettajamme suositteli meille opasta, koska aikaa oli vähän, ja opas tietäisi parhaat reitit kulkea tärkeiden paikkojen läpi. Hänellä oli kontakteja ja opas järjestyi matkan aikana. Pelkäsimme ensin rahastusta, mutta opas maksoi vain muutaman euron.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Betlehemissä oli geokätkö nimeltään A Shepherd’s Field. Vasta kätköllä meille tuli mieleen, että tämä on varmaankin se niitty, jossa niitä paimenia oli yöllä vartioimassa laumaansa 🙂 Pieni, urbaani niitty. Parkkipaikan ja varastorakennuksen välissä, mutta olihan se aika ainutlaatuinen niitty.

Täältä siirryimme Jeesuksen syntymäkirkolle (Church of the Nativity). Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen uskotaan syntyneen. Oppaamme oli täällä meitä vastassa. Oppaan kertoma tarina kuulosti oudon tutulta koulun uskonnontunneilta ja lapsuuden joulujuhlista.

Kirkko muodostuu kahdesta osasta, joista toinen on Roomalaiskatollinen ja toinen Kreikkalaisortodoksinen. Sulassa sovussa saman katon alla.

Kirkko oli hyvin täynnä ihmisiä ja kaikesta päätellen kaikki olivat turisteja.

Luola, jossa Jeesuksen kerrotaan syntyneen, oli kirkon alla. Sinne päästettiin vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, ja jono kellariin oli tuntien pituinen.

Oppaamme sai kuitenkin puhuttua meidät jonon ohi, tai oikeastaan pääsimme sisälle portaita, joita yleensä tullaan ylöspäin. Virallinen selitys oli se, että meillä oli mukana pieniä lapsia, joille jonottaminen olisi ollut vaikeaa. Tällä kertaa emme kiistäneet tätä väitettä. Meillä oli kuitenkin mukana palestiinalainen, kristitty opas, kun suurin osa paikan turisteista tuli paikalle naapurimaan matkanjärjestäjien turistibusseilla.

Luolassa pääsimme katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli syntynyt ja paikkaa, johon hänet oli laitettu kapaloituna seimeen makaamaan. Visiitti luolaan oli vain muutaman minuutin mittainen ennenkuin jouduimme antamaan tilaa seuraaville sisääntulijoille.

Betlehemistä kävimme katsomassa vielä teehuoneen ja matkamuistomyymälän, ja sen jälkeen päivän pituus alkoi tosiaan realisoitua. Taksikuski heitti meidät takaisin Jerusalemiin hotelliimme, eikä passejamme taaskaan kysytty rajalla. Päivä täynnä historiaa, ja Betlehemin muutaman tunnin reissu oli varsin onnistunut!

Tel Aviv

Jerusalemista meidän oli tarkoitus siirtyä seuraavana päivänä Tel Aviviin. Kuulimme kuitenkin, että bussit eivät kulje, koska on lauantai. Sapatti, sabbath, on siis todella kaikin puolin pyhäpäivä.

Neljän hengen matka taksilla ei tälle välille ei oikeastaan tule yhtäään kalliimmaksi kuin bussilla, ja näin pääsee suoraan hotellilta hotellille toisin kuin bussilla. Mukava ja luotettava eilinen Bethlehemin taksikuski oli valmis ottamaan uuden keikan ja ajamaan meidät Tel Aviviin. Samalla saimme koko matkan ajan yleistietoa reitin varren kylistä, palestiinalaisalueista, viljelykulttuurista ja vaikka mistä. Jerikon käyntikin kävi mielessä, mutta se sijaitsee Jerusalemista itään, joten emme saaneet sitä mahtumaan aikatauluumme. Harmi sinällään, koska Jeriko on tunnustetusti maailman vanhin kaupunkin. Palestiinalaisaluetta sekin.

Olimme buukanneet Tel Avivin huoneistomme aivan rannalta, mikä oli täydellinen valinta päivän aktiviteettien suhteen.  Kaupat ovat Tel Avivissa pääosin kiinni sapattina, mutta ravintolat sentään avoinna. Tavoitteemme oli viettää päivä nauttien elämästä rannalla ja sen tuntumassa.

Ranta oli siisti hiekkaranta. Uima-alueet olivat tiukasti merkittyjä, ja uimavalvojan paikallaolosta ilmoitettiin selkeästi.

Ihan koko päivää emme kuitenkaan malttaneet uida tai rakentaa hiekkalinnoja. Päätimmekin kävellä muutaman kilometrin matkan Old Jaffaan.  Tel Avin rantaa pitkin menee koko matkan rantapuisto ja hyvät pyörä- sekä kävelytiet. Uteliaina ja kateellisina katselimme kaikkia kulkuneuvoja, jotka pyörätietä pitkin kulkivat. Tavallisten pyörien lisäksi siinä kulki sähköpyöriä, potkulautoja, sähköpotkulautoja, hoverlautoja ja kaikkea mitä vain voi kuvitella. Kaupunkipyöriä olisi ollut vuokralla, mutta ne eivät valitettavasti sopineet meidän poppoolle. Matkalla Old Jaffaan löytyi myös pari leikkipuistoa ja kahviloita, joten matkaa ei tarvinnut talsia yhteen putkeen.

Old Jaffa on vanha, hieno kaupunki. Ehkä vähän liikaa turistien valtaama. Torilla oli matkamuiston myyjiä ja kahviloita vaikka muutoin kaikki kaupat, putiikit ja ateljeet olivatkin kiinni.

Näimme kahdessa päivässä kolme hyvin erilaista kaupunkia: Jerusalem, Betlehem ja Tel Aviv.

Jerusalemissa yllätti se, että tärkeimmät nähtävyydet olivat hyvinkin kävelymatkan päässä toisistaan.  Vajaassa päivässä Jerusalemista näki jo paljon, vaikka näkemistä  riittäisi hyvin paljon pidempäänkin visiittiin.

Betlehemissä havisi historia jo nimensä puolesta. Ei ehkä käytännössä niin paljoa kuin Jerusalemin vanhassakaupungissa. Toisaalta Betlehemissä tuntui jonkinlainen alueen painolasti koko ajan. Palestiinalaisalueena se on kuitenkin rajattu tiukasti Israelista sekä henkisesti että fyysisesti.

Tel Avivissa kaikki puolestaan viittaa suurkaupunkiin, josta emme oikeastaan nähneet kuin pienen palasen, mutta kauniin sellaisen.

Kaikesta huolimatta kaikki kaupungit olivat rauhallisen oloisia paikkoja. Kertaakaan emme nähneet mitään kahakointia tai kokeneet pelkoa tai uhkaavia tilanteita. Olimme tekemisissä sekä juutalaisten että palestiinalaisten kanssa, ja erilaisista lähtökohdistaan huolimatta kaikki tuntuivat arvostavan rauhallista yhteiseloa.

 

Israelin kolmen meren tourneen muut osat: 
Eilat – autiomaata ja palanen Punaistamerta 
Kuollutmeri - kelluntaa ja seikkailua israelilaisilla busseilla