Matkataan Mutkitellen

Ex-tempore-matkamme Rivieralle alkoi Nizzan lentokentältä, josta vuokrasimme auton. Tai paremminkin – noudimme etukäteen sovitun auton.

Mielikuvamme Rivieran kaduista ja teistä sisälsi kapeita ja mutkaisia näkymiä, joten päädyimme vuokraamaan pienimmän mahdollisen auton, johon saisi ahdettua neljä ihmistä. Meillä oli matkassa vain käsimatkatavarat, joten isommille kapsäkeille ei tarvinnut tilaa varailla.

Hertzin autovuokraamon myyjä katseli vähän aikaa perhettämme, ja upgradasi ystävällisesti automme  kaksiovisesta nelioviseen Fiat Pandaan. Ja niin lähdimme matkaan!

Matkan ensimmäinen kohde oli Monaco, josta kirjoitimmekin jo juttua edellisessä blogipostauksessamme.

 

MENTON

Monacosta matka jatkui kohti itää. Yritimme valita rantaa lähinnä olevan reitin. Ihailtuamme Cape Martinin upeita maisemia kohti Välimerta, ensimmäinen vastaantullut kaupunki oli Ranskan pieni Menton. Menton vaikutti viehättävältä kaupungilta, ja ajatus oli pysähtyä täällä toviksi. Valitettavasti tällä kertaa niitä pysähtymisiä tulikin sitten  useampia, mutta vain rantakadulla, koska ajauduimme keskelle sinnikästä ruuhkaa. Vaikutti siltä, että koko Rivieran väki oli tullut ulkoilemaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä rannalle lauantain kunniaksi.

Kartan mukaan Menton on hyvin kompakti kaupunki. Elämä keskittyy tiiviisti juurikin siihen rantakadulle, joten ehkä emme kuitenkaan menettäneet näkymien osalta paljoakaan. Ulkoilmakävely maistuisi meren tuoksussa tietysti aina, mutta sitä olisi vielä tiedossa.

 

SANREMO

Mentonin jälkeen liikenne onneksi reipastui, sillä päivän pääkohteemme oli Italian puolella oleva Sanremo. Matkan teeman mukaisesti emme olleet tähänkään kaupunkiin ehtineet perehtyä, vaan idea oli mennä kokemaan mitä sieltä löytyy, ja miltä siellä tuntuu.

Sanremo on autoilijalle ehkä hieman helpompi ajaa kuin Monaco. Kadut olivat kapeita, mutta melko loogisia. Ongelma oli kuitenkin löytää parkkipaikka. Auton parkkeeraamisesta tulikin mielenkiintoisempi kokemus kuin osasimme kuvitellakaan. Ensin luulimme jonottavamme italialaistyylisesti tyhjään parkkihalliin, mutta jonon hitaasti lyhentyessä meille alkoi selvitä parkkihallin mekanismi. Auto ajettiin alustalle, josta auton alle tullut kelkka kuljetti auton hissiin, ja edelleen johonkin maan uumeniin. Autoa noudettaessa se palautui yhtä automaattisesti takaisin katutasolle ja pyörähti vielä alustallaan 180 astetta, jolloin se oli helpompi ajaa etuperin ulos hallista. Näppärää ja ehkä koko Sanremon visiitin mieleenpainuvin kokemus. Ainakin lapsille, ja ehkä yhdelle insinöörille 🙂

Sanremo oli kaupunkina oikein kiva. Ostoskadulla oli vilinää, ja ihmiset tuntuivat täälläkin olevan aktiivisesti liikkeellä. Joulukoristeet, alennusmyynti ja uudenvuodenodotus olivat kaikki sulassa sovussa sekoittamassa katukuvaa.

Kävelimme myös Sanremon rannalla ja marinassa. Veneet olivat jälleen isoja, mutta Monacon jälkeen ne eivät jaksaneet enää yllättää. Pienemmät veneet tuntuivat jopa mielenkiintoisemmilta.

Matkalla autolla Ranskasta Italiaan rajan ylitystä tuskin huomasi, mutta ravintolassa, jossa lounastimme, asia sen sijaan tuli hyvin selväksi. Halusimme istua ulos ja mieluummin aurinkoiselle terassille. Tässä kohtaa oli vain yksi pieni pöytä vapaana. Se ei tietenkään meitä suomalaisia haitannut, vaan nöyrästi ahdoimme itsemme siihen. Tässä kohtaa ympärilläolevat muut asiakkaat alkoivat välittömästi järjestelemään ja siirtelemään pöytiä ja itseään, jotta saimme neljälle hengelle sopivan pöydän. Ihanaa muiden ihmisten huomioimista – ja jotenkin positiivista italialaista säätämistä, sanan hyvässä merkityksessä.

Söimme tietysti pastaa ja pizzaa, mikä osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. Jälkiruuaksi tilattu cafe americano tarjoiltiin myös hyvin italialaisittain; espresso isossa kupissa, ja viereen kuppi kuumaa vettä. Jos haluat välttämättä blendata kahvisi, tee se sitten itse.

Kaupungin mielenkiintoisin paikka löytyi kävellessämme Piazza Borea D’Olmolta katuja ylöspäin.  Sieltä löytyi kokonainen kaupunginosa, jossa kadut olivat erittäin kapeita ja pääosin rappustettuja. Täällä kaikki tervehtivät toisiaan, ja elämä vaikutti aika verkkaiselta. Ainakin verrattuna muutaman korttelin päähän jääneeseen ostoskatuun.

Rappusia kiivetessämme ohitimme myös vanhemman pariskunnan, joka toisiinsa tukien käveli aina muutaman rappusen kerrallaan ylöspäin pitäen välillä lepotaukoja.

Sanremosta jäi positiivinen kuva, mutta se ”wow” jäi puuttumaan. Ehkä pieni perehtyminen etukäteen ei olisi sittenkään ollut pahitteeksi.

Emme löytäneet Sanremosta kivaa ja kohtuuhintaista yöpaikkaa näin lyhyellä varoitusajalla, joten päädyimme yöksi Ventimigliaan noin 20 kilometrin päähän Sanremosta länteen.

Lähtiessämme kaupungista päädyimme vielä kerran järkyttävään ruuhkaan. Jotenkin illan pimetessä suora neljäkaistainen moottoritie alkoi kiinnostamaan enemmän kuin mutkaiset rantatiet.

Moottoritie on hyvin suora ja kalliota säästämättä tehty. Kahdenkymmenen kilometrin matkalla oli yhtä monta tunnelia. Ymmärrettävästi moottoritie on maksullinen.

 

VENTIMIGLIA

Ventimiglia on hieman nukkavieruisen oloinen, mutta samalla jotenkin aidon tuntuinen italialainen pikkukaupunki. Kaupungin läpi virtaa joki, joka jakaa kaupungin kahtia. Läntinen puoli kaupungista oli jyrkän kallion rinteillä. Moderni kaupungin keskusta sijaitsi joen itäisellä, tasaisemmalla puolella. Kaupungin ranta oli tällä hetkellä täysin rakennustyömaana. Jotain uutta hienoa on siis tulossa.

 

Seuraavana aamuna lähdimme mutkittelemaan rantateiden sijaan vuoristoon. Tavoite oli hyvin vaatimaton; ajaa vain parikymmentä kilometriä pohjoiseen, mutkitella vuoristossa Ranskan puolelle, ja pysyä alle kilometrin korkeudessa (lue: kesärenkailla joulukuussa on parempi pysyä lumirajan alla).

Matka alkoi lupaavasti: vastaan tuli heti liikennemerkki, joka varoitti liukkaasta tiestä ja lumisateesta. Tässä kohtaa tie oli vielä kuiva, aurinko paistoi ja lämpötila oli +10 C. Viisi kilometriä myöhemmin ja muutama sata metriä korkeammalla liikennemerkissä oli hieman kovempi äänensävy; talvella autossa lumiketjut pakollinen varuste. Mukana siis, ei välttämättä alla, tosin eipä meillä niitä ollut mukanakaan. Pysähdyimme evaluoimaan tilannetta ja sääolosuhteita, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

OLIVETTA SAN MICHELE

Ensimmäinen reittimme kylä, Olivetta San Michele, on uskomattoman kaunis pieni kylä mäen päällä. Muutaman sadan asukkaan kylästä löytyy pieni hotelli, ravintola ja kaikki muut italialaisen pikkukylän peruspalvelut. Ja uskomattoman kauniit maisemat joka suuntaan. Tänne ehkä tulemme vielä uudelleen.

SOSPEL

Ranskan puolelle siirryttyämme vastaan tuli Sospel-niminen kylä. Tämä on astetta suurempi, muutaman tuhannen asukkaan kylä.  Paikalla on pitkä historia, ja se näkyi rakennuksissa.

Ilma oli todella kylmä, vaikka emme olleet enää kovinkaan korkealla. Kosteus ja suoran auringonpaisteen puuttuminen teki ilmasta hyvin koleaa. Kaikki mukanaolleet vaatteet tulivat nyt tarpeeseen.

Sospelin läpi virtaa Bevera-joki. Kylän kohdalla joen ylittää 1500-luvulta peräisin oleva kahdesta kaaresta muodostuva silta. Sillan keskellä olevassa tornissa on muinoin kerätty tullia siltaa ylittäviltä kauppiailta.

Alue näytti olevan maastopyöräilijöiden suosiossa. Eriasteisesti mutaisia pyöräilijöitä tuli meitä  vastaan sekä tiellä että kylässä.  Maasto vaikutti sekä haasteelliselta että houkuttelevalta.

Matkalla takaisin rannikolle vastaan tuli upea kaarista rakennettu silta. Yritimme arvuutella sen käyttötarkoitusta ja päädyimme mielessämme jo aquaductiin. Pienen googlailun jälkeen se paljastui kuitenkin olevan Caramel Viaduct, eli jäänne Menton-Sospel -raitiovaunulinjasta. Rata avattiin 1912, ja viimeinen vuoro ajettiin jo vuonna 1931. Onneksi vielä tänä päivänäkin saamme nauttia näistä kauniista pylväistä ja kaarista.

Vuorilta matkamme jatkui taas kohti rannikkoa, Cannesin kautta Nizzaan viettämään uuttavuotta.

VINKKEJÄ AUTOILUUN RIVIERALLA:

• Ajantasalla oleva ja tuttu navigaattori on ehdoton. Tiet ovat mutkaisia ja risteykset tulevat yllättäen. Korkeuseroista ja maaston epätasaisuudesta johtuen reitit eivät ole aina loogisia.
• Pieni auto on näppärä. Sillä pääsee kulkemaan yllättävissäkin sokkeloissa. Kaikenkokoisia ja kaiken hintaluokan autoja näkee teillä, mutta tiet ovat vierailijalle aika ennakoimattomia.
• Kaupungeissa auto kannattaa ajaa lähimpään parkkihalliin ja kävellä. Kaupunkien ja kylien sokkeloihin ei autolla kannata edes lähteä.
• Välimatkat ovat lyhyitä, mutta tiet yllättävän mutkaisia. Sekä rantateillä että moottoriteillä tuli vastaan yllättäviä ruuhkia. Ajoaikataulu kannattaa olla väljä ja joustava.
• Vaikka Välimeren rannassa lämpötila on päivisin jopa 20C, vuoristossa muutaman kymmenen kilometrin päässä ilmasto on ihan toinen. Kosteissa paikoissa, joihin ei aurinko paistanut, teillä oli jäätä. Huomioi auton varustus reittiä suunnitellessa – etenkin talvella.