Reppureissaaminen kahden taaperon kanssa – miten neljän ihmisen tavarat mahtuvat kahteen rinkkaan?

Istumme bussissa jossain päin Afrikkaa viime vuosikymmenen lopulla. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa aihe tulee olemaan ajankohtainen.  Bussi pysähtyy ja kyytiin tulee äiti ja ehkä noin vuoden ikäinen lapsi. He istuvat viereiselle penkille. Lapsi istuu tiukasti äidin sylissä ja katselee uteliaana ympärilleen. Kun lapsen tulee nälkä, äiti antaa sille juomaa. Kun lapsi väsyy, hän nukahtaa äidin syliin. Kaikki tuntuu jotenkin niin luonnolliselta. Tässä hetkessä päätimme, että jos meillä on joskus lapsia, matkustamisen pitää olla juuri näin luonnollista.

Kävellen rajan yli Kambodzasta Vietnamiin
Kävellen rajan yli Kambodzasta Vietnamiin.

Myöhemmin esikoisen myötä meille oli itsestään selvää, että jatkamme matkailua samalla tavalla kuin tähänkin asti. Tavarat rinkassa ja rinkat selässä. Tavoite on, että kaikki matkalle otettavat tavarat pitää pystyä kantamaan tarvittaessa mukana, samalla kävellen joskus hieman pidempäänkin.

Olimme molemmat matkustaneet melko paljon sekä reppu selässä että työn puolesta. Matkustaessa oppii arvioimaan jokaista tavaraa uudella tavalla. Onko tämä tavara pakollinen? Antaako tämä tavara minulle jotain lisäarvoa? Onko tämä tavara sen arvoinen, että se kannattaa kantaa mukanaan?

Minimalistinen tavaramäärä ei ole sinällään itseisarvo, vaan se yksinkertaisesti helpottaa matkustamista. Etenkin lasten kanssa kaikki  ylimääräinen stressi, minkä voi matkalta eliminoida, helpottaa etenkin siirtymiä paikasta toiseen.

Tavaramäärän optimointi on kuitenkin hankala aihe, koska se ei riipu pelkästään kohteesta eikä matkustustavasta, vaan se on hyvin henkilökohtainen valinta. Lasten kanssa matkustaessa oman mielipiteen lisäksi pitää huomioida myös lapsen turvallisuus ja viihtyvyys.

Lapsemme ovat nyt keskimäärin koulunaloittamisikäisiä, ja takana on ensimmäinen matka, jossa kaikki perheenjäsenet kantoivat itse omat vaatteet ja varusteet. Onkin hyvä aika retrospektiivisesti miettiä sitä, miten tavoitteessa on pysytty.  Matti on aika ajoin näyttänyt enemmän kantojuhdalta kuin perheen isältä, mutta muuten tavoite on saavutettu.

Mitä meillä on sitten ollut mukana?

LIttle Explorer
Little Explorer kavereineen Argentinassa

VAATTEET

Lapsilla vaatteet likaantuvat valitettavan nopeasti.  Perusvaatekertoja on ollut mukana yleensä noin 5-6 kappaletta. Lasten vaatteet ovat onneksi aika pieniä ja siten helposti kuivuvia, joten niiden nyrkkipyykkääminen ei ole ollut ongelma. Yleensä olemme varautuneet siihen, että vähintään 2-3 vaatekertaa on aina puhtaana. Paitsi loppumatkasta, kun pari päivää käytetty on ”ihan puhdas”.

Vaatteiden monikäyttöisyys on tärkeää; samaa vaatekertaa on  voinut käyttää päivällä tai yöllä, rannalla tai ravintolassa, miten milloinkin tarvitaan.

Pieniä pesuainepakkauksia löytyy kaikkialta, tosin pesuaineet voivat joskus olla melko eksoottisesti ja voimakkaasti hajustettuja. Kotoa otettu minigrip- pussillinen pesuainetta riittää melko pitkälle. Pyykkiainetta saa myös palasaippuana. Ihan yleissaippuakin toimii. Tai kuuma vesi. ”What works, works.”

RUOKA

Yhdessäkään maassa, joissa olemme lapsiperheenä matkustaneet, ei ole vielä tullut ensimmäistäkään paikkaa vastaan, jossa lastenruokapurkkeja ei olisi myyty.  Maut voivat joskus olla vähän eksoottisia. Mutta eikö matkustus ole juuri sitä, että tutustutaan uusiin asioihin? Miksi makuihin totuttautumista ei voisi aloittaa jo lapsena.  Hätävarana, jos ei mitään muuta löydy, osta banaani.

Aamupalalla Uruguaissa
Aamupalalla Uruguayssa.  Huom. turvaistuin toimii tarvittaessa myös syöttötuolina

Ravintoloissa on lapsille aina voinut tilata ruuan vähemmän maustettuna, tai tilata vain sen osan ateriasta, jonka voi kuvitella lapsen pystyvän syömään. Lapset ovat siitä ihania, että he eivät näännytä itseään nälkään. Lapset syövät, kun heillä on oikeasti todella nälkä. Jos lapsella on allergioita tai erikoisruokavalio, tämä täytyy tietysti ottaa ihan eri tavalla huomioon matkaa suunniteltaessa.

Lastenruokia Hongkong
Lasten ravinnejuomajauheita Hong Kongissa.  Merkit ovat keskimäärin aika universaalisia, tosin joskus tekstien ymmärtämisessä voi tarvita apua.

MAITO JA MUUT JUOMAT

Matkustaminen on helppoa niin kauan kun lasta imetetään. Ruoka on aina mukana. Imettäminen julkisilla paikoilla ei ole monissa maissa ihan niin suotavaa kuin Suomessa, mutta aina löytyi joku tarkoitukseen sopiva pimeä nurkkaus.

Valmiita maidonkorvikkeita löytyy harvoista paikoista, tai ne ovat suomalaiselle aika erikoisesti maustettuja. Meidän 11 kuukauden ikäinen esikoinen tykkäsi kyllä suklaalla tai hunajalla maustetusta korvikemaidosta Ranskassa, mutta vanhemmat olivat sitä mieltä, että porkkanalla maustettu oli parempaa.

Jäätelöä matkaeväänä
Jäätelöä matkaeväänä

Jauheena maitopohjaisia juomia löytyy sen sijaan ihan joka maasta. Sokerittomia mehuja löytyy harvoista paikoista, sokerillisia pillimehuja sen sijaan ihan joka paikasta. Meillä oli yleensä mukana askeettinen mukiin upotettava vedenkeitin ja pussillinen maito- ja vellijauhetta juomatarpeisiin. Ihan alkuvaiheen jälkeen janojuomaksi on useimmiten valikoitunut  vesi. Vähän vanhempana kalsiumin tarve lapsilla on täyttynyt jäätelöillä 🙂

EVÄÄT

Lasten kanssa matkustaessa eväät ovat hyvin tärkeitä. Lapset ovat usein tottuneet melko säännöllisiin ruokailuihin lyhyillä väleillä ja ovat herkempiä näläntunteen tuomille tunnevaihteluille kuin aikuiset. Jos aikataulu on pettänyt, tai ruokailu on syystä tai toisesta venähtänyt, on eväspussista ollut helppo ostaa lisäaikaa.  Eväät toimivat myös motivaattorina esimerkiksi vaeltaessa, ja sopivasti annosteltuna uhmaikäisenkin lapsen saa hiljaiseksi antamalla hänelle karkin tai kaksi. (tämä vinkki on testattu n=∞)

VAIPAT

Samoin kuin ruokia, vaippoja on löytynyt kaikkialta. Jos vaippoja ei löyty ruokakaupoista, niitä on löytynyt apteekeista. Reppureissatessa vaipat ovat monesti se kookkain ongelma. Vaippoja myydään usein vain isoissa paketeissa, tai pienet paketit ovat jopa kalliimpia kuin isot. Merkit ovat melko universaaleja, mutta toisaalta on ollut virkistävääkin kokeilla jotain uutta merkkiä, tai edes uutta kuosia tutusta merkistä. Kestovaipat eivät ikävä kyllä ole meillä toimineet reppureissuilla.

Tien ylitys, Nevis
Manduka on toiminut meillä mainiosti, Saint Kitts.

KANTOREPPU

Manduka on ehkä tärkein varuste mitä meillä on lasten kanssa matkustaessa ollut. Mitä enemmän hälinää ja mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä turvallisempaa lapsilla on ollut kokea kaikki tämä mahdollisimman lähellä vanhempiansa. Näin ainakin meillä.

Tärkeää on myös kantamisen ergonomisuus, ja mahdollisuus siirtää reppu  mahanpuolelta selkään tai toisinpäin, tilanteen vaatiessa nopeastikin. Meillä kantoreput kulkivat mukana ihan viimevuosiin asti; Metrinenkin lapsi voi vielä tilapäisesti tarvita kyytiä, jos patikoitava matka on liian pitkä tai jos ympäristö on liian sekava tai pelottava.

Patikointia ja paikallisiin tutustumista Albaniassa

Patikoimassa Albaniassa.  Paikallinen isäntä kutsui meidät tutustumaan tiluksinsa eläimiin ja tarjosi kahvit.

MATKARATTAAT/ -VAUNUT

Ostimme aikoinaan ensimmäiselle pidemmällä reissullamme esikoisen kanssa aika sokkona MacLarenin sateenvarjorattaat ennakkoon Singaporeen, koska saimme ne halvalla. Ainoat kriteerit, jotka osasimme siinä vaihessa rattaille laittaa, oli riittävä aurinkosuoja, osittainen makuuasento ja riittävän pieneen kokoon taittuminen. Nämä ovat aika tärkeitä asioita, etenkin lapsen viihtyvyyden kannalta, mutta sittemmin olemme oppineet paljon muitakin kriteereitä.

Päiväunet, Ranskassa
Päiväunilla reissulla Ranskassa.

Pohjoismaiden ulkopuolella esteetön kulku on aika tuntematon käsite. Jos haluaa aidosti nähdä paikkoja, rattaat pitää pystyä kantamaan esimerkiksi rappuset ylös tai alas. Ja jos perheessä on kaksi lasta, rattaat pitää pystyä kantamaan yhden ihmisen toimesta.

Julkisen liikenteen käyttö on niin ikään Pohjoismaissa hyvin helppoa, koska rattaat voi vain ajaa sisään. Muualla maailmassa mahdollisuus rattaiden nopeaan sulkemiseen tai avaamiseen (mieluiten siinä samalla kun kävelet taaperon kanssa bussin ovesta sisään) on se ominaisuus, jota olemme hyvinkin oppineet arvostamaan.

Liian huteriakaan rattaita emme halunneet ostaa, vaikka emme vielä siinä vaiheessa tienneet, että niiden pitää kestää paitsi lento- tai bussimatkustamisen rytinä, myös taaperoikäisen pomppiminen ja rattaiden raahaaminen epämääräisissä maastoissa, kuten metsässä. Hyvillä matkarattaillla on sen verran lujuutta, että ne pystyvät kuljettamaan tilapäisesti perheen molemmatkin lapset.

Sikäli olimme onnekkaita, että ostamamme rattaat täyttivät kaikki nämä tarpeet ja kestivät kaiken sen kulutuksen, mitä ne joutuivat meidän matkoilla kestämään.

Oman vanhakaupunki
Potkulautailua Dohassa

POTKULAUTA

Siinä vaiheessa, kun lapsi kävelee pääosin, mutta eteneminen voi joskus olla hieman epämääräistä, koimme hyvänä vaihtoehtona ottaa  lapsille mukaan potkulaudan. Kolmipyöräinen potkulauta pysyy pystyssä ilman tasapainotusta, eli toimii vähän väsyneemmällekin lapselle. Laadukkaimmat, jousitetut kolmipyöräiset ovat ajo-ominaisuuksiltaan lähes kaksipyöräisten luokkaa.

Vilkkaassa liikenteessä lapsi pysyy kontrollissa, kun vedät potkulautaa ohjaustangosta.  Leveämmällä kävelytiellä lapsi saa itse potkutella, ja voimien ehtyessä lapsi voi seistä potkulaudalla samalla, kun aikuinen vetää potkulautaa ohjaustankoon kiinnitetystä vetonarusta.

Potkulauta mahtuu hyvin rinkkaankin, kunhan valitsee mallin, jossa on irrotettava tai taittuva tanko. Me olemme luottaneet Mico-merkkisiin.

Bussimatka Sipan, Croatia
Ihmiset ja tavarat kasassa odottamassa bussiin pääsemistä Kroatiassa.

TURVAISTUIN

Autoa vuokratessa olemme ottaneet myös turvaistuimen vuokralle. Aina vuokrafirmoilla ei valitettavasti ole ollut turvaistuimia. Turvaistuimellista taksia on todella vaikea löytää, ainakin ilman etukäteisvaroitusta. Aina eivät edes turvavyöt ole olleet täysin toimivia. Tällaisessa tilanteessa painava turvaistuin on lapselle enemmänkin riski kuin turva.

Me päädyimme omassa analyysissämme BubbleBum-matkaturvaistuimeen. Istuin on suhteellisen pieni ja kevyt. Tyyny on helppo puhaltaa kokoonsa ja nopeasti taiteltavissa takaisin kasaan. Tyyny toimii korokeistuimen tapaan nostamalla lasta ylöspäin, mutta siinä on myös remmi, jolla rinnan yli menevä turvavyö voidaan laskea vielä sopivammalle tasolle. Turvavyön supistajaan etuna tässä on se, että korkeammalta istuimelta lapsi näkee paremmin ulos – tai näkisi, jos ulkona olisi jotain häntä kiinnostavaa 🙂

BubbleBum-istuin ei asennettavuudeltaan ole nopein mahdollinen, ja sen vuoksi sitä ei aina lyhyillä taksimatkoilla ole käytetty, mutta pidemmillä matkoilla sen jaksaa jo ottaa esille.

Matkakaverit päiväunilla bussin ikkunalla, Kambodia
Matkakaverit päiväunilla bussin ikkunalla Kambodzassa.

LELUT

Leluille on varattu matkalle yksi pieni kassi. Siitä lähtien, kun lapsi on itse kävellyt, lelut on kannettu omassa repussa. Totuushan on, että lapsi leikkii sillä mitä löytyy, eli leluja ei paljoa tarvita. Itse olemme ajatelleet tämän pehmolelujen mukaanottamisen tuovan tutun tunnetta.

Minikirjat: Niitä mahtuu paljon ja niiden avulla saa aikaa kulutettua hyvin myös lentokoneissa tai muutoin odottaessa. Kirjoja on eri tekstimäärillä, ja usein sama kirja toimii moneen tarkoitukseen katsottavaksi, luettavaksi ja viimeisellä kierroksella lapsi lukee sitä itse.

Pieni vihko ja värikynät: Toimii joka ikäisille. Samaan pakettiin voi liittää myös paketin tarroja, joilla voi inspiroida piirrustusideoita. Hyvänä ideana on myös printterillä kopioidut värityskuvat, jotka voidaan heittää pois sitä mukaan kun ne on väritetty.

20190206_192801-e1549642902969.jpg
Vihko, kyniä, tarroja ja pikkukirjat ovat hyviä ajanvietteitä lapsille.

Pehmolelut: Meillä on sääntönä ollut maksimissaan kolme, ja ei mielellään yli 10cm pituisia. Liikaa niitä ei kannata ottaa, koska niillä on taipumus kadota hotellihuoneeseen (traumat koettu tästäkin..). Meille onkin tullut tavaksi pitää nimenhuuto joka hotellin vaihdon yhteydessä. Vauvaiässä pehmoleluihin kiinnitettiin avainnauha, jolla ne saatiin roikkumaan autossa tai lentokoneessa.

Muita pieniä leluja: Lasta inspiroivat lelut riippuvat hyvin paljon lapsen iästä ja ajankohdasta. Muutama vuosi sitten ”fidget spinner” pyöri yhden parin viikon reissun taukoamatta, kun taas viime kesänä pyöri hyppynaru.

Yleensä mitä vähemmän virikkeitä lapsilla on, sen mielikuvituksellisempia leikkejä he leikkivät. Tämä voisi olla ote jostain lastenkasvatuskirjasta, mutta saman olemme todenneet myös matkoilla. Jos ei ole leluja, niitä keksitään. Muun muassa kivet ja pullonkorkit ovat löytäneet uusia käyttötarkoituksia (pullonkorkit tosin vasta siinä iässä, kun ne eivät enää mene suuhun). Lapset leikkivät usein sitä, mitä heidän elämässään juuri sillä hetkellä on. Pehmot ovat lentäneet kuumailmapallolla, joka on rakennettu muovimukeista. Paperinpaloja on laitettu hiuspinneillä narulle kuivumaan, tai reppua on purettu ja pakattu aina huoneen nurkasta toiseen siirryttäessä.

Pehmolelujen Halloween juhlat
”Näillä oli päiväkodissa Halloween-juhlat, ja nämä kaksi pukeutuivat noidiksi. Ja sit toi yksi halusi olla etana.” Halloween-juhlat auton takapenkillä Ranskassa.  Rekvisiittana äidin hanskat ja yksi villasukka.

RANTA- ja UIMALELUT

Uima-avut tai kellukkeet ovat olleet meillä aina mukana. Nämä ovat mahdollistaneet uimisen altaan lisäksi myös avovedessä. Kellukkeita on lapsilla käytetty myös pelastusliivien korvikkeena veneissä, joissa ei taaperoiden kokoisia pelastusliivejä ole ollut saatavilla. Nykyään mukana kulkevat myös snorkkeli ja räpylät.

Puhallettavat rantapallot tai uimalelut ovat siitä ihania, että ne menevät suhteelliseen pieneen tilaan, ellei sitten puhuta jättikokoisista lautoista tai renkaista. Reppureissulla niiden ongelma on myös se, että ne pitää puhaltaa uudelleen täyteen joka kerta, kun reput aukaistaan. Olemme pidättäytyneet pienissä rantaleluissa tai palloissa, mitä nyt kerran joulupukki toi vähän isommat. Muoviset halvat lelut olisi helppo vaan hylätä lähtiessään seuraavaan paikkaan, mutta valitettavasti ne ovat usein juuri sitä ongelmallista muovijätettä, jota monesti rantakaupungeissa on muutenkin liiaksi asti. Sen takia niiden pakkaaminen mukaan on ympäristön kannalta paras teko.

Hiekkalelut:  Rantapäivinä hiekkalelut ovat ikuinen ongelma. Kotoa niitä ei ikinä ole otettu mukaan. Muutamaan kertaan on hellytty ostamaan lapio-ämpäri -setti, mutta yleensä vain, jos seuraava kohde on ollut koti. Toisaalta mikä tahansa jäätelöpurkki tai muu vastaava muovirasia on toiminut hiekkaleluna ihan yhtä hyvin kuin tarkoitukseen myytävät setit.

Heikkaleikkejä rannalla
Rantaleikkejä Sisiliassa

SÄNKY, TYYNYT JA PEITOT

Matkasänkyä emme ole ikinä kantaneet mukanamme edes automatkoilla. Emme ole löytäneet tarvetta semmoiselle. Matkoilta joko löytyy lasten sänky majapaikasta, tai yleisimmin lapset ovat löytyneet nukkumasta viereltä.

Oma peitto tai sarong on sitävastoin kulkenut aina mukana. Sen alle on ollut helppo käpertyä päiväunille, ja tarvittaessa sitä on voinut käyttää myös majanrakennukseen, pyyhkeenä tai aurinkosuojana.  Ihan pienen taaperon kanssa mukana kulki aina myös  muutama moneksi kelpaava harso.

Kaksi väsynyttä matkustajaa
Kaksi väsynyttä matkustajaa bussissa jossainpäin Uutta Seelantia

BYROKRATIA

Passit: Voimassaolo, ja etenkin lasten kuvien ajanmukaisuus. Tästä on tullut sanomista joskus meillekin, mutta ikinä ei ole matka kaatunut asiaan. Lasten kasvonpiirteet muuttuvat nopeasti kasvun myötä, ja passi on voimassa tasan niin kauan (päivämääränsä lisäksi), kuin siinä oleva henkilö on tunnistettavissa. Sama koskee passiin liitettyjen viisumien mahdollisia kuvia. Näistä olemme saaneet palautetta eniten Suomen päässä. Hyvä että passivirkailijat ovat valppaita!

Syntymätodistus: Suomihan ei tälläisiä myönnä, mutta maistraatista saa virkatodistuksen, joka on lähinnä tätä. Mediassa liikkuu ajoittain tarinoita siitä, kuinka perhe ei olekaan päässyt koneeseen, kun paikalla on ollut vain toinen vanhempi, lapsilla on eri sukunimi kuin toisella vanhemmista, tai ihan muuten vaan ”syntymätodistus” on puuttunut. Niinpä mekin haimme lapsille virkatodistuksen, mutta vielä sitä ei ole kyselty: https://yle.fi/uutiset/3-9035444 ja https://yle.fi/uutiset/3-9005786

Lupa matkustaa lasten kanssa: Kun jompikumpi vanhempi matkustaa yksin lapsen kanssa, pitää olla mukana lupalappu, jossa toinen vanhempi antaa matkalle lupansa. Tämä kuulostaa hassulta, mutta voi pelastaa matkan jos sitä oikeasti kysytäänkin. Esimerkiksi: Meillä perheen äiti meinasi kerran jäädä Länsisatamaan, koska isä ei ollut mukana Tallinnan matkalla, ja virkailija otti säännöt tarkemman kautta. Selitys kelpasi, mutta lähellä oli että illan kohde olisikin ollut oma koti.

Rokotustodistus: Mukaan, kiitos. Samoin (monesti sama asia, eli) neuvolakortti. Jos tulee käynti lääkärillä, niin näistä on apua. Sen lisäksi esim. Afrikan ja Aasian maissa näitä kysellään etenkin maarajoja ylittäessä.

Intervales state park, barbapapas (2)
Barbapapa-katsomo. Intervales, Brasiliassa

ELEKTRONIIKKA

Tämä on ehkä matkan onnistumisen ja viihtyvyyden kannalta kaikkein oleellisin asia. Pitkät siirtymät ja tylsät odotukset ovat mahdollisia, kun antaa lasten katsella videoita tai pelata pelejä ihan niin kuin vain haluavat. Ruutuaikaa voi sitten rajoittaa, kun palataan taas arkeen.

Reppu selässä

Padi/tabi/PC ja siinä riittävästi talletettuina offline-piirrettyjä on pelastanut monta lento- ja automatkaa. Mitä pienempi lapsi, sitä lyhyemmät ja yksinkertaisemmat piirretyt ajavat asiansa parhaiten. Meillä ensimmäiset vuodet katsottiin Barbapapaa ja pelkästään Barbapapaa, seuraavat vuodet menivät sitten Seikkalija Doran seurassa.

Peleistä meillä ei ole ollut selkeää suosikkia tai suosikkeja. arhaiten viihdyttävät pelit ovat vaihtuneet tiheämpään. Pelejä kannattaa testata ennen matkaa. Pelin pitää pysyä kiinnostavana ensimmäisen minuutin jälkeenkin,  se ei saa olla liian helppo eikä liian haastava. Osassa peleistä tulee yllättäviä lisäosioita, joiden hankkiminen offline-tilassa ei onnistu. Liikaa peliä ei saa kuitenkaan käyttää liian paljoa etukäteen, koska mielenkiinto tai haastavuus voi loppua.

Meillä nuorempi lapsista sai vähän vahingossa ”oman” puhelimen 4- vuotiaana. On ollut jännittävää seurata, miten luovasti hän on oppinut käyttämään sitä, etenkin juuri matkoilla. Lapsi ei näe laitetta puhelimena, vaan etsii sieltä juuri ne asiat, mitä tarvitsee. Näitä ovat matkoilla esimerkiksi pelit, videot, viestien lähetys vaikka mummulle. Ja toki kamera!

Lapsen oman kameran välityksellä on ihan uudella tavalla avautunut se, mitä lapsi matkoilla näkee tai kokee. Lasten matkakuvat ovat aika erilaisia kuin aikuisten 🙂 Hotellin kissat (400+ kuvaa), hotellin kattolamppu (50 kuvaa), pikkusiskon varpaat (pari kuvaa riittää), norsulogo ravintolan seinässä jne. Nämä ovat hauskaja muistoja!

Tärkeintä on pakata matkalle kuitenkin paljon rakkautta ja aito välitön läsnäolo. Se on se, mitä lapsi oikeasti tulee muistamaan matkoiltaan. Siitä kirjoitimmekin jo aiemmin.

Isä ja lapset liikenteen seassa Vietnamissa
Isä ja lapset liikenteen seassa Phnom Penhissä.

10 thoughts on “Reppureissaaminen kahden taaperon kanssa – miten neljän ihmisen tavarat mahtuvat kahteen rinkkaan?

  1. Hei!
    Olipa mielenkiintoinen ja kattava kirjotus lasten kanssa matkustelusta. Teillä tuntuu olevankin siitä paljon kokemusta. Paljon hyviä ja hyödyllisiä huomioita, joita ei kaikkia itse osannukaan ajatella. Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja kovasti ennen lasta ollaan miehen kanssa matkustelu. Samalla tavalla ollaan päätetty, että halutaan lapsenkin kanssa matkustella ja näyttää maailmaa. Pienen lapsen kanssa matkustelu jännittää, onhan se ihan erilaista kuin kahden aikuisen matkanteko. Ollaan ajateltu, että aloitettaisiin jollakin Euroopan maalla ensin. Tuo voisi olla hyväkin idea matkustaa rinkka selässä eikä matkalaukkua ollenkaa. Onko kävelevän vuoden ikäisen lapsen kanssa riittävät rattaat vai riittäiskö pelkkä kantoreppu vai mitä ajattelet tuosta lasten kulkupeliasiasta? Mites olet kokenut hygienia puolen lapsen kanssa matkatessa? Pieni lapsi kun laittaa kaiken suuhun ja välillä konttaa lattialla, että onko käsien pesu tai muu hygienia miten onnistunut hoitaa? Entä tuo paikallisten ruokien syöminen. Ovatko lapset kovin vastustelleet vai syöneet tarjottua vai suostuneet syöömään vain tuttuja välipaloja/makuja esim. banaani? Ja vielä lopuksi kysyisin, että mitä asioita selvitätte ennen matkakohteen valitsemisessa vai ajatteletteko että kohteessa kuin kohteessa voi lasten kanssa matkustella?
    Kiitos vielä kirjoituksestasi! Ja pahoittelut kun kysymyksiä tuli niin paljon. Tosiaan tämä aihe on minua mietityttänyt jonkin aikaa ja juuri sopivasti sinun tekstin luin. Mielenkiinnolla jään odottamaan vastaustasi. Terveisin Maria

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Maria. Todella hyviä kysymyksiä. Meillä oli mukana aina molemmat rattaat sekä kantoreppu. Etenkin kaupungissa rattaat toimivat paremmin, lapsi sai nukkua kun nukutti ja aikuiset kävelivät, seisoivat ja istuivat kun halusivat. Kävelemään opetteleva lapsi halusi myös itse välillä liikkua. Välillä niitä tosin joutui aina kantamaan. Silloin kuin liike oli jatkuvaa esim vaelluksilla, lapset olivat taas mieluummin repussa. Kulkuneuvo arvottiin aina hotellin ovesta lähdettäessä. Käsidesin suhteen olleet todella huonoja, käsiä on pesty useammin kuin Suomessa ja konttauspaikat on katsottu aika tarkasti mutta sopivasti annosteltuna altistus parastaa vastustuskykyä. Joko olemme olleet onnekkaita tai altistusteoria on käytännössä toiminut mutta meillä ei ole ikinä ollut mitään pahempia vatsatauteja. Lapset on lapsia matkallakin ja ruuan kanssa on kiukuttelu ihan samalla tavalla kuin kotonakin mutta uusia makuja on aina myös saatu ujutettua mukaan. Pahin ruuan valikoiminen alkaa onneksi vasta uhmaiän jälkeen, siihen asti upposi ihan kaikki. Kohteet olemme yleensä valikoineet oman mielenkiinnon mukaan 🙂 kaikkialla maailmassa on lapsia ja sen takia kaikkialla on lastentarvikkeita ja lapsia kiinnostavia asioita. Paikalliset leikkipuistot on ihan parhaita. Ihan jokapaikkaan en lapsia veisi mutta yleensä sinne en menisi turvallisuussyistä itsekkään. Eurooppa on hyvä paikka aloittaa matkustaminen ensimmäisen lapsen kanssa. Ensimmäinen matka jännittää aina, koska siinä on aina uusi asioita, joita pitää ottaa huomioon mutta piellä luovuudella kaikkiin on ratkaisu. Tsemppiä perhematkailuun! 🙂

    Tykkää

  3. Ihmeteltävän paljon olette saaneet reppuihin mahtumaan, jopa potkulaudat! Minulla ei oikeastaan ole kokemuksia reppureissuista lasten kanssa sillä me teimme lasten kanssa aina automatkoja tai joskus valmismatkoja, mutta nostan kyllä hattua tuolle pakkaustaidolle.

    Liked by 1 henkilö

    1. Potkulaudat ovat loppujen lopuksi aika vähän tilaa vieviä, kun laudan taittaa tai irroittaa tangon, ja vaatteet voi survoa sinne väleihin. Rattaat tietysti kulkivat aina rinkan ulkopuolella. Välillä se pakkaaminen on ollut vähän kuin tetristä olisi pelannut mutta harjoitus tässäkin tekee mestarin. Suomesta tehdyillä automatkoilla meillä onkin sitten ollut paljon hövelimmin tavaraa mukana.

      Tykkää

  4. Kattava postaus! Pitääkin kaivaa manduca taas esiin, taapero kun on siinä iässä ettei rattaissa viihdy vaan pitää olla sylissä (koko ajan). Pakkaan itselleni minimaalisesti, mutta vielä on haastetta pakata lapselle oikea määrä vaatetta mukaan 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Elina. Meillä lapset kanssa viihtyivät (ja viihtyvät edelleenkin) sylissä ja rakastivat Manducassa olemista. Lasten kanssa matkatessa oppii ihan samalla tavalla jättämään turhat tavarat pois mitä oppi itseltäkin. Sitä vaan pitää harjoitella 🙂

      Tykkää

  5. Hitsi. Olen ollut vahvaasti siinä käsityksessä, että reppureissauksen voi melkeinpä vuosiksi unohtaa, jos olisi lapsia. Tai ainakin se on kovin haastavaa. Onneksi muutit minun käsityksiäni lasten kanssa reissaamisesta! 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Eveliina. Yksi syy miksi me aloimme aikoinaan blogia kirjoittamaankin oli juuri se, että halusimme kertoa siitä, että lasten kanssa todellakin pystyy reissaamaan. Normaali lasten hoito ja säätö tulee tietenkin mukana mutta ei se niin vaikeaa ole. Matilla on tapana muistuttaa aina, että mieluummin kuuntelee lasten kiukuttelua kauniissa maisemissa kuin kotona räntäsateessa.

      Tykkää

  6. Minkä ikäisellä ja kokosella teillä on toi bubblebum ollu käytössä. Ite tässä mietein sen hommaamista. Näyttäs Euroopassa olevan tietyissä busseissa että 0-3-vuotiaalla pitäis olla istuin.. Onko teille tullu vastaan? Ja olis varmaan Aasiassakin tolle käyttöä jos sieltä turvavyöt löytyy.. Entä onko teillä matkapotasta kokemuksia?

    Tykkää

    1. Bubblebum on ollut alle vuoden ikäisestä varuilta mukana, mutta vähän huonosti se alle 2v kokoisilla toimii. Vielä kouluikäiselläkin se on hyvä. Matkapotasta ei mainittukaan. Asiat unohtuvat kun lapset kasvavat 🙂 Meillä oli tälläinen käytössä, ihan hyvin kokemuksin: https://www.lastenturva.fi/lapselle/tuote/potette-plus-2-in-1-matkapotta-supistaja-sininen/088161230092/
      Toimi sekä pöntön päällä että pottana maastossa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s