Matkataan Mutkitellen

Keskustelupalstoilla näkee aina välillä tarinoita siitä, mistä kaikesta syystä matkat ovat menneet piloille. Huono sää on tietysti yleisin syy. Hotellinaapurit, huono nettiyhteys ja kiukuttelevat teinit tai puoliso tulevat hyvin nopeasti perässä. Myönnämme itsekin olleemme kiukkuisia joskus huonolle säälle, tai olleemme pettyneitä majoitukseemme, mutta pääosin matkat ovat olleet melko onnistuneita.

Lähdimme tänä vuonna taas suurin odotuksin hiihtolomallemme. Tai no, matkahan meni ensimmäisen kerran ”pilalle” jo siinä vaiheessa, kun emme saaneet järjestymään haluamaamme majoitusta Norjan Trysiliin, minne tarkoituksemme oli mennä. Päädyimme sitten taas Ruotsiin ja Säleniin, jossa majoituskapasiteettia on aivan eri tavalla ja laajemmalla kategorialla kuin Trysilissä. Toteutimme mantraamme ”emme matkusta kahta kertaa samaan paikkaan” menemällä toisen kerran sijaan kolmannen kerran Säleniin.

Mökki, jonka saimme, oli juuri sellainen mitä halusimmekin. Rinteitä Sälenissä on kymmeniä, ja vaikka olemme olleet täällä jo aikaisemmin, kaikkia rinteitä emme suinkaan ole ehtineet vielä laskea. Teemarinteitä uusitaan joka vuosi, eli aina on jotain uutta odotettavaa.

Matkalla Helsingistä Turkuun pääsimme silminnäkijöinä todistamaan kolaria, jossa ohittamaan lähtenyt henkilöauto ja sen eteen liukunut peräkärry törmäsivät moottoritiellä toisiinsa. Onneksemme tämä tapahtui vastaantulevien kaistalla keskikaiteen tuolla puolen, ja vaikka tilanne näytti aika karmealta, onnettomuudessa ei ilmeisesti kukaan loukkaantunut (pysähdyimme ja soitimme toki hätäkeskukseen). Tunnelmia tämä tapahtuma ehkä kuitenkin vähän latisti.

Me pääsimme  ehjänä Turkuun ja saimme lapset mummulasta kyytiin.  Lastauduimme laivaan Turun satamasta ehkä vähän pelonsekaisin tuntein, koska yöksi oli luvattu kovaa tuulta ja puuskissa jopa myrskylukemia. Laiva ei kuitenkaan pahemmin keinunut. Jännitimme siis ihan turhaan.

Alkumatka Ruotsin puolellakin meni leppoisasti. Noin 100km Tukholmasta pohjoiseen alkoi sadekuuro, jonka alijäähtyneet vesipisarat tarrautuivat auton etuikkunaan haitaten hieman näkyvyyttä. Vesipisarat tarrautuivat myös tienpintaan, ja Borlängen kohdalla huomasimme maantien olevan todella liukas. Nopeuskameroita ei tarvinnut pelätä.

Vähän ennen Moraa jouduimme tekemään äkkijarrutuksen ja huomasimme olevamme keskellä ketjukolaria. Kolmas auto meidän edessä oli ohjautunut ojaan, ja sitä katsellessamme huomasimme myös jonossa kaempana meidän takana auton ajautuvan ojaan. Mitä muuta takanamme tapahtui, sitä emme edes tiedä. Onni onnettomuudessa oli se, että meillä oli riittävä turvaväli edellä ajaneeseen autoon, samoin kuin meidän takanamme olevalla meihin.

There is no rush, there is no hurry. 
For this beautiful moment is already here

Ainoa tappio meille oli runsaan puolen tunnin odotus, mikä toki väsytti, mutta muilla oli päivä menossa pahempaan suuntaan autojen hinauksen merkeissä. Vielä edempänä letkassa oli ollut pahempikin kolari, ainakin autojen kunnosta päätellen.

 

Pääsimme perille Säleniin ja mäkeen. Sää oli edelleen karmea, ja alijäähtynyt vesi tarrautui nyt laskettelulaseihin. Ilman laseja ei voinut laskea, koska rakeet hakkasivat naamaa ja silmiä, ja lasien kanssa se oli hankalaa, koska jään läpi ei nähnyt. Mäet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, ja saimme riittävällä ja oikealla varustuksella varustautuneena monta hyvää laskua tehtyä.

Seuraavana päivänä sade oli lakannut mutta tuuli oli melko kova.  Tuuli tietysti viskoi eilen satanutta jäistä lunta, ja lasketteluun sää oli ehkä jopa huonompi kuin edellisenä päivänä. Aamupäivällä keli oli siedettävä, mutta iltapäivästä tunturin huipulle ei enää ollut asiaa. Alarinteet olivat kuitenkin vielä laskettavissa, tosin vähän jäiset.

Iloitsimme siitä, miten lapset olivat oppineet menemään keskenään hississä. Asia, joka helpottaa huomattavasti meitä vanhempia. Ankkurihississä puolimetriä lyhyemmän kaverin kanssa nousu on todella raskasta. Samoin lasten laskettelutaito oli viime vuodesta todella paljon parantunut. Kaikki ne arki-iltojenkin ruuhkaiset ajomatkat Talman hiihtokouluun olivat kantaneet hedelmää.

Juuri sitten se tapahtui. Omien lasten hiihtotaitoon voit vaikuttaa, mutta valitettavasti muiden ei. Yhdellä pienistä laskettelijoita oli vauhti lähtenyt hallinnasta, ja hän tuli suoraan syöksyllä ylhäältä mäenrinnettä alaspäin törmäten takaapäin lapseemme. Meidän lapsi löytyi pari metriä suksistaan alamäkeen, ja se toinen kymmenisen metriä matalammalta. Rinnepartio tuli paikalle pian, ja lapsemme kuljetettiin pulkassa alas rinnekeskuksen omaan terkkariin lääkäriä tapaamaan. Niska, selkä ja pää olivat onneksi kaikki kunnossa. Lapsi oli vähän sekava koko illan, yön ja seuraavan aamun, mutta onneksi vain ohimenevästi. Törmännyt osapuoli selvisi vähemmällä.

Laskettelukypärästä löytyi lommo vasemmalta puolelta. Onneksi nykyään lasketellessa käytetään kypärää! Kypäriä saa kaupasta, uusia päitä ei. Olimme harkinneet myös selkäpanssarien ostamista, ja se ostopäätös tehtiin uuden kypärän myötä seuraavana päivänä. Toinen sauva oli vääntynyt 90 asteen kulmaan, mutta suksien siteet olivat onneksi oikein säädetty ja aukesivat kuten pitikin. Asiat, jotka vaikuttavat hyvin pieniltä mäkeen lähdettäessä, voivat olla hyvinkin suuria onnettomuuden tapahtuessa.

Luck is an accident that happens to the competent. 
- Albert M. Greenfield

Viimeinen laskettelupäivä. Ulkona paistaa aurinko ja ilma on mitä kaunein. Aamupäivän toinen meistä aikuisista jatkaa toisen lapsen kanssa niitä suunnitelmia mitä tänne oli tultu tekemään, ja toinen lepäilee sen törmäyksessä mukana olleen lapsen kanssa.

Iltapäivästä lähdemme koko joukko varustekaupoille, ostetaan uusi kypärä, molemmille lapsille selkäpanssarit, ja suunta mäkeen. Tällä kertaa me aikuiset valitsimme mäen, ja sen väri oli hyvinkin sininen. Muutama rauhallinen ja kontrolloitu lasku teki hyvää koko perheen psyykkeelle.

Illalla uskaltauduimme vielä koko tiimillä kylpylään. Kylpylävisiitille, jonka olimme sille toiselle lapsellemme luvanneet, kun hän katkenneen käden takia oli vuodenvaihteessa joutunut lopettamaan uimakoulunsa kesken. Kylpylävisiitille, johon oli jo eiliselle ostettu pääsyliput, mutta johon ei sitten päästy.

Kylpylän pääallas ei tietenkään ollut käytössä, koska joku oli hajottanut sinne lasin, jonka palasia sieltä edelleen imuroitiin. Vesiliukumäet piti tällä kertaa jättää turvallisuussyistä väliin.  Onneksi siellä oli kuitenkin vielä lastenallas ja yksi poreallas, joissa pystyimme nauttimaan veden lämmöstä.

Kotimatka alkoi hyvässä ajosäässä. Sunnuntai on Sälenissä mökkien luovutuspäivä, joten alkumatka meni rauhallisesti letkassa ajaessa. Kotimatkastakaan ei sitten tullut yllätyksetön. Tällä kertaa toisena osapuolena oli peura, joka yritti hypätä automme eteen. Välimatkaa oli vain vajaa metri, mutta tälläkin kertaa tämä jäi läheltäpiti-tilanteeksi.

Tällä lomalla oli kaikki katastrofin mahdollisuudet, mutta kaikista niistä vältyttiin joko hyvällä valmistautumisella, oikeilla välineillä tai tuurilla. Vauriot näyttävät jääneen hyvin pieniksi ja pääosin materiaalisiksi. Emme voi sanoa, että loma on pilalla, koska kaikesta selvittiin säikähdyksellä. Laskemaankin päästiin, kuten suunniteltiin, tosin huonommissa olosuhteissa kuin oli toivottu, ja hieman vähemmän kuin tavoittelimme. Luvattu kylpylävisiitti pitää vielä toteuttaa uudelleen.

Tapahtumat laittoivat kuitenkin miettimään sitä, mitkä ovat onnistuneen matkan kriteerit? Lomalle asetetaan usein suuria tavoitteita. Ymmärrettävää, sillä lomaan on sijoitettu aikaa ja rahaa. Pitääkö kaikki asetetut tavoitteet saavuttaa, vai riittäkö vähempikin, esimerkiksi 80%. tai puolet? Kuka ne tavoitteet asettaa, ja pitääkö lomalla ylipäänsä olla tavoitteita?

It's a funny thing about life, once you begin to take note of the things 
you are grateful for, you begin to lose sight of the things that you lack.
― Germany Kent

Luontoa ei voi hallita. Luonto valitsee itse tuulensa, ja meidän ihmisten on vain nöyrryttävä luonnon edessä. Lomalla ei myöskään ole immuuni asioille, joita elämässä yleensäkin tapahtuu. Loma on osa elämää, ja kaikkea mitä voi tapahtua kotona, voi tapahtua myös matkoilla. Myös törmäyksiä, loukkaantumisia ja sairastelua. Todennäköisesti vielä enemmän kuin kotona, koska olosuhteet ovat vieraat.

Mutta onko ei-täydellinen loma aina pilalle mennyt loma, vai voiko myös epätäydellisestä onnistumisesta nauttia? Ehkä loman onnistumisen kokemus on kuitenkin lopulta asennekysymys. Tärkeää olisi nauttia niistä asioita, joita saavuttaa, eikä surra niitä, joita ei tällä ole kertaa mahdollista saada. Mutta miten tähän oppisi?

Tämä oli meille loma, jossa saavutimme (”suuren” / ”vain”, käytä kumpaa sanaa vain) osan tavoitteista, mutta opimme vieläkin enemmän toimimaan tiiminä ja huomasimme jälleen kerran miten paljon rakastamme toisiamme. Vaaka jäi siis hyvinkin positiivisen puolelle.

Tästä on hyvä lähteä suunnittelemaan uusia seikkailuja, mutta samalla toivomme hieman vähemmän jännitystä seuraaville matkoillemme.

If you think adventure is dangerous, try routine; it is lethal.”
― Paulo Coelho