Laskettelureissu, joka laittoi pohtimaan onnistuneen loman kriteereitä

Keskustelupalstoilla näkee aina välillä tarinoita siitä, mistä kaikesta syystä matkat ovat menneet piloille. Huono sää on tietysti yleisin syy. Hotellinaapurit, huono nettiyhteys ja kiukuttelevat teinit tai puoliso tulevat hyvin nopeasti perässä. Myönnämme itsekin olleemme kiukkuisia joskus huonolle säälle, tai olleemme pettyneitä majoitukseemme, mutta pääosin matkat ovat olleet melko onnistuneita.

Skiing above the clouds (2)
Hundfjälletin huippu. Viimeisen laskettelupäivän aamuna alhaalla laaksossa oli sumuista, mutta huipulla paistoi.

Lähdimme tänä vuonna taas suurin odotuksin hiihtolomallemme. Tai no, matkahan meni ensimmäisen kerran ”pilalle” jo siinä vaiheessa, kun emme saaneet järjestymään haluamaamme majoitusta Norjan Trysiliin, minne tarkoituksemme oli mennä. Päädyimme sitten taas Ruotsiin ja Säleniin, jossa majoituskapasiteettia on aivan eri tavalla ja laajemmalla kategorialla kuin Trysilissä. Toteutimme mantraamme ”emme matkusta kahta kertaa samaan paikkaan” menemällä toisen kerran sijaan kolmannen kerran Säleniin.

Mökki, jonka saimme, oli juuri sellainen mitä halusimmekin. Rinteitä Sälenissä on kymmeniä, ja vaikka olemme olleet täällä jo aikaisemmin, kaikkia rinteitä emme suinkaan ole ehtineet vielä laskea. Teemarinteitä uusitaan joka vuosi, eli aina on jotain uutta odotettavaa.

Renvägen 22c
Pieni mutta toimiva mökki, ja ennenkaikkea ruotsalaisittain söpö 🙂

Matkalla Helsingistä Turkuun pääsimme silminnäkijöinä todistamaan kolaria, jossa ohittamaan lähtenyt henkilöauto ja sen eteen liukunut peräkärry törmäsivät moottoritiellä toisiinsa. Onneksemme tämä tapahtui vastaantulevien kaistalla keskikaiteen tuolla puolen, ja vaikka tilanne näytti aika karmealta, onnettomuudessa ei ilmeisesti kukaan loukkaantunut (pysähdyimme ja soitimme toki hätäkeskukseen). Tunnelmia tämä tapahtuma ehkä kuitenkin vähän latisti.

Me pääsimme  ehjänä Turkuun ja saimme lapset mummulasta kyytiin.  Lastauduimme laivaan Turun satamasta ehkä vähän pelonsekaisin tuntein, koska yöksi oli luvattu kovaa tuulta ja puuskissa jopa myrskylukemia. Laiva ei kuitenkaan pahemmin keinunut. Jännitimme siis ihan turhaan.

Alkumatka Ruotsin puolellakin meni leppoisasti. Noin 100km Tukholmasta pohjoiseen alkoi sadekuuro, jonka alijäähtyneet vesipisarat tarrautuivat auton etuikkunaan haitaten hieman näkyvyyttä. Vesipisarat tarrautuivat myös tienpintaan, ja Borlängen kohdalla huomasimme maantien olevan todella liukas. Nopeuskameroita ei tarvinnut pelätä.

Autoletka
Suksibokseja kulkee letkassa molempiin suuntiin.

Vähän ennen Moraa jouduimme tekemään äkkijarrutuksen ja huomasimme olevamme keskellä ketjukolaria. Kolmas auto meidän edessä oli ohjautunut ojaan, ja sitä katsellessamme huomasimme myös jonossa kaempana meidän takana auton ajautuvan ojaan. Mitä muuta takanamme tapahtui, sitä emme edes tiedä. Onni onnettomuudessa oli se, että meillä oli riittävä turvaväli edellä ajaneeseen autoon, samoin kuin meidän takanamme olevalla meihin.

There is no rush, there is no hurry. 
For this beautiful moment is already here

Ainoa tappio meille oli runsaan puolen tunnin odotus, mikä toki väsytti, mutta muilla oli päivä menossa pahempaan suuntaan autojen hinauksen merkeissä. Vielä edempänä letkassa oli ollut pahempikin kolari, ainakin autojen kunnosta päätellen.

 

DCIM100GOPROGOPR1713.JPG
Ensimmäisen päivän maisema oli talvisen kaunis, mutta taivaalta satava alijäähtynyt vesi teki laskemisesta hankalaa.

Pääsimme perille Säleniin ja mäkeen. Sää oli edelleen karmea, ja alijäähtynyt vesi tarrautui nyt laskettelulaseihin. Ilman laseja ei voinut laskea, koska rakeet hakkasivat naamaa ja silmiä, ja lasien kanssa se oli hankalaa, koska jään läpi ei nähnyt. Mäet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, ja saimme riittävällä ja oikealla varustuksella varustautuneena monta hyvää laskua tehtyä.

Seuraavana päivänä sade oli lakannut mutta tuuli oli melko kova.  Tuuli tietysti viskoi eilen satanutta jäistä lunta, ja lasketteluun sää oli ehkä jopa huonompi kuin edellisenä päivänä. Aamupäivällä keli oli siedettävä, mutta iltapäivästä tunturin huipulle ei enää ollut asiaa. Alarinteet olivat kuitenkin vielä laskettavissa, tosin vähän jäiset.

Sälen 2019_1 (2)
Puuskittainen tuuli pöllytti juuri satanutta lunta luoden harmaan mutta satumaisen maiseman.

Iloitsimme siitä, miten lapset olivat oppineet menemään keskenään hississä. Asia, joka helpottaa huomattavasti meitä vanhempia. Ankkurihississä puolimetriä lyhyemmän kaverin kanssa nousu on todella raskasta. Samoin lasten laskettelutaito oli viime vuodesta todella paljon parantunut. Kaikki ne arki-iltojenkin ruuhkaiset ajomatkat Talman hiihtokouluun olivat kantaneet hedelmää.

Juuri sitten se tapahtui. Omien lasten hiihtotaitoon voit vaikuttaa, mutta valitettavasti muiden ei. Yhdellä pienistä laskettelijoita oli vauhti lähtenyt hallinnasta, ja hän tuli suoraan syöksyllä ylhäältä mäenrinnettä alaspäin törmäten takaapäin lapseemme. Meidän lapsi löytyi pari metriä suksistaan alamäkeen, ja se toinen kymmenisen metriä matalammalta. Rinnepartio tuli paikalle pian, ja lapsemme kuljetettiin pulkassa alas rinnekeskuksen omaan terkkariin lääkäriä tapaamaan. Niska, selkä ja pää olivat onneksi kaikki kunnossa. Lapsi oli vähän sekava koko illan, yön ja seuraavan aamun, mutta onneksi vain ohimenevästi. Törmännyt osapuoli selvisi vähemmällä.

DCIM100GOPROGOPR1702.JPG
Tuuli pöllytti lunta, ja iltapäivästä ei tunturin huipulle ollut enää menemistä.

Laskettelukypärästä löytyi lommo vasemmalta puolelta. Onneksi nykyään lasketellessa käytetään kypärää! Kypäriä saa kaupasta, uusia päitä ei. Olimme harkinneet myös selkäpanssarien ostamista, ja se ostopäätös tehtiin uuden kypärän myötä seuraavana päivänä. Toinen sauva oli vääntynyt 90 asteen kulmaan, mutta suksien siteet olivat onneksi oikein säädetty ja aukesivat kuten pitikin. Asiat, jotka vaikuttavat hyvin pieniltä mäkeen lähdettäessä, voivat olla hyvinkin suuria onnettomuuden tapahtuessa.

Luck is an accident that happens to the competent. 
- Albert M. Greenfield

Viimeinen laskettelupäivä. Ulkona paistaa aurinko ja ilma on mitä kaunein. Aamupäivän toinen meistä aikuisista jatkaa toisen lapsen kanssa niitä suunnitelmia mitä tänne oli tultu tekemään, ja toinen lepäilee sen törmäyksessä mukana olleen lapsen kanssa.

Iltapäivästä lähdemme koko joukko varustekaupoille, ostetaan uusi kypärä, molemmille lapsille selkäpanssarit, ja suunta mäkeen. Tällä kertaa me aikuiset valitsimme mäen, ja sen väri oli hyvinkin sininen. Muutama rauhallinen ja kontrolloitu lasku teki hyvää koko perheen psyykkeelle.

DCIM100GOPROGOPR1732.JPG
Peikot päätettiin jättää peikkometsään.

Illalla uskaltauduimme vielä koko tiimillä kylpylään. Kylpylävisiitille, jonka olimme sille toiselle lapsellemme luvanneet, kun hän katkenneen käden takia oli vuodenvaihteessa joutunut lopettamaan uimakoulunsa kesken. Kylpylävisiitille, johon oli jo eiliselle ostettu pääsyliput, mutta johon ei sitten päästy.

Kylpylän pääallas ei tietenkään ollut käytössä, koska joku oli hajottanut sinne lasin, jonka palasia sieltä edelleen imuroitiin. Vesiliukumäet piti tällä kertaa jättää turvallisuussyistä väliin.  Onneksi siellä oli kuitenkin vielä lastenallas ja yksi poreallas, joissa pystyimme nauttimaan veden lämmöstä.

Kotimatka alkoi hyvässä ajosäässä. Sunnuntai on Sälenissä mökkien luovutuspäivä, joten alkumatka meni rauhallisesti letkassa ajaessa. Kotimatkastakaan ei sitten tullut yllätyksetön. Tällä kertaa toisena osapuolena oli peura, joka yritti hypätä automme eteen. Välimatkaa oli vain vajaa metri, mutta tälläkin kertaa tämä jäi läheltäpiti-tilanteeksi.

Mutkia
Ruotsalaiset mutkat tunnistaa tienviitan väreistä.

Tällä lomalla oli kaikki katastrofin mahdollisuudet, mutta kaikista niistä vältyttiin joko hyvällä valmistautumisella, oikeilla välineillä tai tuurilla. Vauriot näyttävät jääneen hyvin pieniksi ja pääosin materiaalisiksi. Emme voi sanoa, että loma on pilalla, koska kaikesta selvittiin säikähdyksellä. Laskemaankin päästiin, kuten suunniteltiin, tosin huonommissa olosuhteissa kuin oli toivottu, ja hieman vähemmän kuin tavoittelimme. Luvattu kylpylävisiitti pitää vielä toteuttaa uudelleen.

Tapahtumat laittoivat kuitenkin miettimään sitä, mitkä ovat onnistuneen matkan kriteerit? Lomalle asetetaan usein suuria tavoitteita. Ymmärrettävää, sillä lomaan on sijoitettu aikaa ja rahaa. Pitääkö kaikki asetetut tavoitteet saavuttaa, vai riittäkö vähempikin, esimerkiksi 80%. tai puolet? Kuka ne tavoitteet asettaa, ja pitääkö lomalla ylipäänsä olla tavoitteita?

It's a funny thing about life, once you begin to take note of the things 
you are grateful for, you begin to lose sight of the things that you lack.
― Germany Kent

Luontoa ei voi hallita. Luonto valitsee itse tuulensa, ja meidän ihmisten on vain nöyrryttävä luonnon edessä. Lomalla ei myöskään ole immuuni asioille, joita elämässä yleensäkin tapahtuu. Loma on osa elämää, ja kaikkea mitä voi tapahtua kotona, voi tapahtua myös matkoilla. Myös törmäyksiä, loukkaantumisia ja sairastelua. Todennäköisesti vielä enemmän kuin kotona, koska olosuhteet ovat vieraat.

Sälen, Sweden 2_19
Aurinko paistaa pilvien välistä.

Mutta onko ei-täydellinen loma aina pilalle mennyt loma, vai voiko myös epätäydellisestä onnistumisesta nauttia? Ehkä loman onnistumisen kokemus on kuitenkin lopulta asennekysymys. Tärkeää olisi nauttia niistä asioita, joita saavuttaa, eikä surra niitä, joita ei tällä ole kertaa mahdollista saada. Mutta miten tähän oppisi?

Tämä oli meille loma, jossa saavutimme (”suuren” / ”vain”, käytä kumpaa sanaa vain) osan tavoitteista, mutta opimme vieläkin enemmän toimimaan tiiminä ja huomasimme jälleen kerran miten paljon rakastamme toisiamme. Vaaka jäi siis hyvinkin positiivisen puolelle.

DCIM100GOPROGOPR1748.JPG

Tästä on hyvä lähteä suunnittelemaan uusia seikkailuja, mutta samalla toivomme hieman vähemmän jännitystä seuraaville matkoillemme.

If you think adventure is dangerous, try routine; it is lethal.”
― Paulo Coelho

 

 

 


12 thoughts on “Laskettelureissu, joka laittoi pohtimaan onnistuneen loman kriteereitä

  1. Selkäpanssarit ihan ehdottomasti (lämmittävät myös) ja esim. LEKIn sauvat (ehkäisee rannevammoja) ja tietty kunnon titaania niihin käsineisiin. Rupeaa noilla pysymään jälkikasvu kunnossa, etenkin kun kohta innostuvat hyppyreistä ym. Tosin varmin on tietty itse laskea noitten takana suojana tai vain rinnekoulun mukana.

    Sille nyt vaan ei mitään voi, että rinteissä on kaikentasoisia laskijoita. Pahin on tietty hiihtoloma aika. Ja onneksi, jos niin voi sanoa, päälle ajoi vain vaahtosammutin. Omat pojat laskeneet koko elämänsä Rukalla täyden kauden ja onhan noita katkenneita jalkoja ja murtuneita kylkiluita tullut.

    Mitä tulee siihen, kannattaako ajatella että olisi itsellä ollut joku läheltäpiti tilanne, jos vastakkaisella kaistalla kolisee, niin noh.. Itse en jaksa vaivautua moiseen. Kolareita tulee eteen ja taakse ja sivulle pidemmällä matkalla. Niistä voi oppia itse ennakoimaan ja pitämään turvavälin ym, mutta turha niillä on omaa matkaansa pilata. Ikinä ei ole ollut niin kiire, etteikö olisi taukoa voinut pitää kökön sään aikana. Antaa muiden kiirehtiä. Vetäisee sumpit ja pitää tuumaustauon, niin saattaa se alijäähtynyt sadekin lakata haittaamasta edes hieman. Se on mulle kuskina ihan sama, kitiseekö kyyti viivytyksistä. Minä se kuitenkin kuljettajana (joo ajan siis meillä aina) olen viimekädessä vastuussa.

    Tykkää

    1. Lapset on käynyt hiihtokouluja säännöllisesti ja varusteita on lisätty sitä mukaan kun laskettelutaito ja sitämukaan haasteet ovat kasvaneet. Tässä tuli lisää hyviä vinkkejä. En missään tapauksessa halua lasteni kasvavan kuplassa ja luulen, että tämän talven loukkaantumiset eivät tule olemaan meidän perheen viimeisiä. Siihen pitää varautua. Mutta oman lapsen loukkaantuminen ei ikinä ole kivaa ja mitä vakavampi tapaturma sen suurenpi on tuska.

      Vastaantulevan liikenteen kolaria ei varmaan kukaan läheltäpiti -tilanteeksi ole laskenutkaan mutta en kuitenkaan, kaikkien kokemuksieni jälkeenkään, ole niin turtunut tähän maailmaan, etteikö raju kolari ja toisen ihmisen tuska saisi mitään tunnetta itsessäni aikaiseksi. Se, onko kolari, jossa autoja murskaantuu ja ihmisiä loukkaantuu sekä edessä että takana mutta itse säästyy kaikelta, läheltäpiti tilanne, on kai mielipidekysymys.

      Meillä on yleensä ollut periaatteena, että myös matka on osa reissua, Sen verran paljon ajokilometrejä on tullut tehtyä, että meidän perhe on oppinut keksimään ja tuomaan mukanaan viihdykettä myös autoon. Ainoa, johon ei kovinkaan paljoa pysty vaikuttamaan on ajokeli. Tauko voi helpottaa hetkeksi mutta tärkein on todellakin se ajajan oma asenne.

      Tykkää

  2. Aivan mainio juttu taas kerran! Olen sanonut tämän jo aiemmin mutta toteanpa vielä kertaalleen – teillä on kyllä huippu asenne reissaamiseen. Ja siitä olen ihan samaa mieltä että oma asenne ratkaisee, myös sen, tuntuuko vaiherikas loma onnistuneelta vai ei. Ja tärkeintähän on tietenkin perheen yhteinen aika, ja reissuista saa niin monta hyvää tarinaa myöhemmin muisteltavaksi! ❤

    Liked by 1 henkilö

  3. Kylläpä on sattunut ja tapahtunut yhteen reissuun. Sää on tekijä, mille emme voi mitään mutta välillä se vaan harmittaa. Kuubassa aikanaan ollessamme satoi vettä viisi päivää putkeen ja oli kylmä. Olimme huoneessa ja luimme kirjoja. Hiukkasen harmitti. Jälkeenpäin tajusin, etten muista koska olisin ollut niin rentoutunut.
    Onnettomuuksien osalta on juurikin noin. Ei tiedä koska niitä sattuu. Kotonakin usein voi kohdata vaikka mitä mutta lomaillessa on kai se lomaoodi.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kun ystävät/tuttavat/naapurit tapaavat reissun jälkeen kysellä, että miten matka meni, niin usein vastaan, että yllätyksettömästi. Tarkoittaen sitä, ettei mikään mennyt pieleen, lennot olivat ajallaan, lentokenttäkuljetukset löytyivät, hotellit olivat odotetun laisia ja niin edelleen. Jotenkin niin, että kun kaikki menee perusasioiden osalta kuten oli suunnitellutkin, niin se on hyvä pohja sitten matkalla nähtäville ja koettaville uusille asioille.
    Jos perusjutut tökkivät pahasti, niin sitten ne vievät turhaan huomiota – ja tietysti joskus joku asia vaikka huoneeseen yöllä kuuluva meteli tai yllättävän huono wifi saattaa hetken jurppia, mutta onneksi ne ovat sittenkin pieniä asioita.

    Liked by 1 henkilö

    1. juuri näin, lomalla on hyvinkin paljon asioita, joiden voi vaan uskoa ja luottaa menevän hyvin mutta onneksi osaan pystyy itsekin hyvällä valmistautumisella vaikuttamaan. Kuitenkin sitä matkoilla aina toivoo noiden perusjuttujen oleva kunnossa, jotta voisi nauttia siitä uusien asioiden näkemisestä ja kokemisesta.

      Tykkää

    1. WP on jostain syystä pätkässyt pois lopun teidän kommentista (?) sähköpostissa se oli vielä kokonaisena.

      Mutta joo, onneksi ei tosiaan mitään pahempaa tapahtunut ja nyt jo muutaman viikon viiveellä lomasta on jo pelkästään ihan hyvät muistot.

      Tykkää

  5. Mielenkiintoinen kirjoitus! Omalla asenteella on hyvin suuri merkitys. Ja teidän esimerkkinne osoittaa että välillä myös tuurilla. Voisin kuvitella, että jos lapsi sairastuisi tai tapahtuisi jokin pahempi onnettomuus niin silloin voisin sanoa, että loma meni pilalle. Omaa lomaani ei voi pilata esimerkiksi huono sää. Olemme reissanneet paljon ja olemme kokeneet matkalaukun katoamisen, hotellin ylibuukkauksen, lentojen perumisia, sähkökatkoja ja vaikka mitä. Ihmeen kaupalla olemme aina selvinneet kuitenkin suht terveinä. Olen onneksi luonteeltani sellainen, etten ihan pienestä hätkähdä tai menetä hermojani. Ehkä myös se auttaa, että kun reissaamme suht paljon niin yhteen lomaan ei tarvitse ladata niin suuria odotuksia ja toiveita.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Jetlaggies Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s