Matkataan Mutkitellen

Keinutuolitarinoita on otteita Anu ja Anun ystävän Leenan matkoilta ennen kuin Matkataan Mutkitellen -tiimi kunnolla edes tunsi toisiaan. Nämä hauskat tai vähemmän hauskat kommellukset lentelevät jutuissamme aina kun näemme toisemme. Siltä varalta, että dementia iskee ennen kuin ehdimme keinutuoli-ikään, päätimme kirjoittaa näistä muutaman muiston myös paperille.

”People forget years and remember moments”  -Ann Beattie

Yllättävä tapaaminen keskellä Afrikkaa

”Dr Livingstone, I presume?” on kuuluisa ja sittemmin useinkin siteerattu lause, jolla Henry Morton Stanley tervehti David Livingstonea keskellä Afrikkaa. Tämä tapaaminen tapahtui Tansaniassa Ujijin kaupungissa vuonna 1871.  Tarinan mukaan Livingstone vastasi tervehdykseen  ”Yes, I feel thankful that I am here to welcome you.”

Runsas sata vuotta myöhemmin tapahtui lähes samantyyppinen tapaaminen. Tällä kertaa maa oli Sambia ja kaupunki Livingstone. Nimensä kaupunki oli saanut samaiselta tohtori Livingstonelta.

Ennen mobiililaitteita oli tapaamiset sovittava hyvissä ajoin etukäteen. Leena oli ollut muutaman kuukauden työharjoittelussa Namibiassa ja Angolassa, ja Anu tulossa muuten vaan Afrikkaan etsimään itseään.  Olimme ennen matkaa keskustelleet, ja kävi ilmi, että kumpikin meistä oli haaveillut näkevänsä joku päivä Victorian putoukset.  Mietimme mahdollisuutta jopa käydä yhdessä Victorian putouksilla ehkä joskus loppuvuodesta.  Tarkempi asiasta sopiminen oli kuitenkin jäänyt, koska Leenan sähköpostin lukumahdollisuus ei Angolassa ollut ihan säännöllistä.

Leenasta ei ollut hetkeen kuulunut yhtään mitään, mutta Anu päätti kuitenkin lähteä sen suuremmitta suunnitelmitta reppu selässä Afrikkaan. Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei ollut, mutta mielessä oli kuitenkin muutamia paikkoja, jotka olisi kiva käydä katsomassa.

Noin kuukauden reissaamisen jälkeen, Anun istuessa eräänä iltana hostellin aulassa lukemassa sähköpostia, sinne oli tullut Leenalta viesti. Leena kertoi lähtevänsä seuraavana aamuna kohti Windhoekia ja sieltä jossain vaiheessa käymään Victorian putouksilla ja majoittuvansa Fawlty Towers backpackerissä Sambian Livingstonessa.

Hämmästys oli melkoinen.  Anun piti vähän aikaa katsella ympärilleen ja orientoitua tilanteeseen. Mutta totta se oli,  Anu sattui olemaan kyseisellä hetkellä juuri samaisessa Leenan viestissään mainitsemassa hostellissa. Paluuviestiä ei kuitenkaan enää kannattanut lähettää.  Leena oli siis tulossa, mutta  milloin, ehkä seuraavan viikon sisällä.  Molemmat näyttivät kuitenkin olevan tietoisia siitä, tai ainakin olettivat toisen olevan samalla mantereella.

Anu päätti jatkaa aktiivista reppureissarin elämää Livingstonessa. Kaupungissa on tarjolla laaja valikoima erilaisia aktiviteettejä eli tekemistä riitti.

Yksi aktviteetti, mistä paikka on kuuluisa, etenkin brittireissaajien keskuudessa, on Sambesijoen booze cruise, jollaiseen Anu tapaamiensa ystävien kanssa päätti osallistua. Ilta oli iloinen ja paluu takaisin hostelliin oli vielä iloisempi.  Erityisesti riumuisan illasta  teki kuitenkin se, että hostellilla odotti tutunoloinen mutta melkoisen yllättyneen näköinen ystävä syömässä illallista.

Tapaaminen keskellä Afrikkaa oli hämmentävä ja ihana. Toisaalta meistä se tuntui myös jotenkin luonnolliselta. Hyvillä ystävillä tuntuu olevan samanlainen tapa ajatella ja hahmottaa ympäristöään. Yhdessä tehtyjen matkojen ja koettujen seikkailujen jälkeen ajatusmaailmat olivat hioutuneet vieläkin samankaltaisemmiksi. Jopa yllätystapaaminen keskellä Afrikkaa oli siis mahdollista. Ehkä yllättyneempiä tapaamisesta kuin me itse,  olivat muut ympärillä olleet ihmiset.

”Curious minds wonder alike” – Anonymous

Uiminen Victorian putousten reunalla

Livingstonessa voi hypätä benji-hypyn tai swingin, liukua pitkin vaijereita, meloa  Sambesi-joen tyrskyissä ja monia muitakin vaihtoehtoja adrenaliiniaddikteille. Uniikein paikka, jossa voi ylittää oman mukavuusalueen, on kuitenkin uiminen Victorian putousten reunalla.

Uiminen putousten reunalla on mahdollista kuitenkin vain matalan veden aikaan. Viralliset aktiviteettijärjestäjät eivät tähän ryhdy, mutta epävirallisia löytyy ja sopivalla setelillä he lähtevät johdattamaan oikeille paikoille. Itsekseen sinne ei missään tapauksessa kannata lähteä, koska oikea reitti pitää todellakin tietää.

Lähdimme rannalta ja kuljimme pääosin virtauksen välisillä kuivilla kannaksilla ja sopivissa ennalta katsotuissa paikoissa ylitimme virtaavia kohtia. Reunaa lähestyttäessä virtaus alkoi voimistumaan ja epäilymme kasvamaan. Jalat pysyivät kuitenkin vielä pohjassa ja pohja tuntui olevan kovaa kiveä.

Oppaat pysähtyivät noin 10 metriä putouksen reuhalta ja osoittivat kohtaa, jossa vesi virtasi tasaisena mattona kohti reunaa ja siitä suoraan alas. ”there is your pool” Ensimmäinen reaktio tässä vaiheessa oli totaali, terve kieltoreaktio ”no it is not!” Reunan takana oli kuitenkin runsaan sadan metrin suora pudotus.  Oppaamme naurahtivat vastauksellemme ja reaktio oli ehkä juuri se, mitä he odottivatkin.

Luottavaisin mielin toinen oppaamme kuitenkin astui pari askeleen eteenpäin ja putosi samalla noin metrin verran alaspäin. Muutaman pelottavan sekunnin jälkeen selvisi, että hän ei meidän odotuksistamme huolimatta kuitenkaan virrannut veden mukana reunalta alas vaan jäi seisomaan paikalleen.

Ihan vieläkään emme olleet vakuuttuneita. Mutta kun toinen oppaamme oli syvässä kohdassa ottamassa vastaan ja toinen piti kannaksen puolella kädestä kiinni, uskaltauduimme pienin mutta pelokkain liikkein hivuttautumaan syvemmän veden kohtaan.

Paikka, jossa uimme, oli todellakin putouksen reunalla, mutta vesi oli muovannut siihen pari metriä kantiltaan olevan syvemmän altaan. Altaan ja putouksen reunan välissä oli vajaa metrin leveä kannas.  Reunan päällä virtasi myös vesi, mutta tässä kohtaa veden korkeus oli noin 20cm.  Näkymä reunalta alas oli todella hurja, mutta pärskyt ”onneksi” peittivät sen aika hyvin.  Ainoa todellinen vaaranpaikka tässä altaassa oli sen toinen reuna, jossa virtausta on ilmeisesti hieman enemmän. Tänne meitä kiellettiin tiukasti menemästä.

Ihan rennoin mahdollinen uimakokemus tämä ei ehkä ollut, mutta täytyy sanoa, että yksi ikimuistettavimmista paikoista, jossa on tullut uitua.  Kaikkea elämässä pitää kokeilla, ainakin kerran.

”Happiness is achieved when you stop waiting for your life to begin and start making the most of the moment you are in.”  ― Germany Kent