Se tunne, kun kadotat lapsesi näkyvistä ihmispaljoudessa, on aika pelottava. Sekunnit tuntuvat ikuisuuksilta. Pelottavamman siitä tekee ainoastaan se, että hukkaat lapsesi maassa, jonka kieltä hän ei osaa.
Matkoilla liikkuminen on tasapainoilua sen välillä, kuinka vapaasti lapset saavat liikkua ja tutkia ympäristöä, ja kuinka paljon vanhemmat saavat liikkua ja katsella ympärilleen sen sijaan, että katsoisivat vain niitä vapaana temmeltäviä lapsia.
Ongelma ei katoa lapsen kasvaessakaan. Lapsen kasvaessa myös reviiri kasvaa. Kouluikäinen lapsi kykenee ja toisaalta myös haluaa omatoimisesti liikkua ilman vanhemman välitöntä läsnäoloa. Matkoilla omatoiminen liikkuminen pitää aina harkita paikkakohtaisesti.
Pidä lapsi fyysisesti lähellä
Alle vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustelu on tässä suhteessa kaikkein helpointa. Lapsi kulkee pääosin rattaissa, kantorepussa tai sylissä. Ja kun hän liikkuu, eteneminen on hidasta. Siinä vaiheessa, kun kävelytaito kehittyy ja samanaikaisesti lapsen itsemääräämistahto lisääntyy, ongelma on edessä.
Turvavaljaat
Alle kaksivuotiaille koimme perinteisten turvavaljaiden olevan kaikkein parhaat. Lapsi haluaa juoksennella päättömästi, mutta tarvittaessa pystyy tekemään sen aika pienellä alueella. Meidän esikoinen viihtyi hyvin valjaissa, kuopus vähän vähemmän.
Valjaiden käytöstä lapsilla keskustellaan paljon: onko se nykypäivää, onko se lasta alistavaa ja onko se typerän näköistä. Kysyttäessä meidän lapset eivät ainakaan kokeneet mitään traumaa valjaista. Ehkä enemmän traumaa lapselle olisi aiheutettu, jos häntä ei olisi päästetty itse liikkumaan. Puhumattakaan siitä trauman määrästä, jolta vanhemmat säätyivät; kiukuttelulta, perässä juoksemiselta tai lapsen katoamiselta.
Myynnissä on myös reppuja, jotka toimivat myös valjaina. Rintaremmillä varustetuista repuista voi tehdä valjaat laittamalla reppuun kiinni ylimääräisen hihnan.
Retkinaru/Turvanaru
Päiväkodissa käytettävän retkinarun innoittamana meilläkin oli jossain vaiheessa käytössä vastaavanlainen. Lapsi sai itse pitää kiinni narun toisesta päästä olevasta lenkistä, tai lenkki laitettiin lapsen ranteeseen, ja narun toinen pää oli vanhemman kädessä tai pikkusiskon rattaissa. Idea tunnetaan Suomessa sukeltajien keskuudessa myös termillä parinaru.
Vastaavanlaisia hihnoja on myös lapsille saatavana valmiina, joustavina ja pehmustettuina.
Pue lapsesi kirkkaanvärisiin vaatteisiin
Ohje on hyvä ja toimii käytännössä, mutta reissuilla se on usein hankala toteuttaa käytännössä. Tämä vaatisi sen, että kaikki mukaan otettavat vaatteet olisivat kirkkaita, ja se mikä Suomessa näyttää ja tuntuu kirkaanväriseltä, ei välttämättä enää Suomen rajojen ulkopuolella olekaan niin kirkas 🙂 Tärkeintä on ainakin muistaa minkävärisiin vaatteisiin olet lapsesi aamulla pukenut.
Päiväkodit toteuttavat tämän ohjeen pukemalla kaikille lapsille päälle samanväriset huomioliivit. Vapaa-ajalla huomioliivi on ehkä hieman liian huomiota herättävä. Meillä lapsille tuli vahingossa ostettua ehkä hieman liian kirkkaanväriset hupparit, jotka toimivat vähän samalla periaatteella.
Yleisiä hyviä käytäntöjä
Kerro ja kertaa usein lapsesi kanssa miten toimitaan, jos hän kadottaa vanhempansa (lue: ”vanhempi kadottaa lapsensa”).
- Kauppakeskuksissa, rannoilla tai huvipuistoissa on usein paikkka, joka on helposti löydettävissä. Vesiallas aukion keskellä, uimavahdin torni tai maailmanpyörä. Tärkeää on kuitenkin joka kerta sopia paikka erikseen.
- Jos paikkaa ei ole erikseen sovittu: Meidän perheessä lapset on kehotettu pysymään paikoillaan, juuri siinä kohdassa, missä vanhemmat on viimeksi nähty. Paikoillaan oleva lapsi on helpompi löytää kuin ympäriinsä säntäilevä. Kaupasta tai alueelta ei missään tapauksessa saa poistua.
- Lasten sosiaalisuuden asteissa on luontaisestikin eroavaisuuksia. Sopivasti vieraisiin ihmisiin skeptisesti suhtautuminen ei matkoilla ole haitaksi. Olemme lapsien kanssa käyneet läpi ”Älä lähde kenenkään yksittäisen vieraan matkaan.” -keskustelun ja opettaneet heitä luottamaan mieluummin virkapukuisiin henkilöihin.
Varusta lapsesi yhteystiedoilla
Lähestulkoon jokaisessa lentokentän matkalaukkuhihnalla pyörivässä matkalaukussa näkee osoitelapun siltä varalta, että mahdollisesti katoava laukku löytäisi yhä omistajansa. Mutta monessako lapsessa on osoitelappu?
Huvipuistoissa, laivoilla ja messuilla jaellaan lapsen selkään laitettavia nimilapputarroja, joihin lapsen nimen lisäksi voi laittaa vanhempien puhelinnumeron. Jos tarroja ei ole saatavilla, yhteystiedot voi myös kirjoittaa lapsen käsivarteen mustekynällä tai laittaa oma käyntikorttinsa lapsen taskuun.
Helpommalla yhteystiedot pysyvät mukana ja löytyvät lasten ranteesta. Markkinoilla on erilaisia, eri materiaalista olevia rannekkeita; kertakäyttöisiä, paperisia, monikäyttöisiä neopreenitaskullisia ja silikonirannekkeita.
Itse päädyimme tilaamaan silikonirannekkeet laatalla. Laattaan mahtui lapsen nimi ja kummankin vanhemman puhelinnumerot, sekä vielä yksi ydinperheen ulkopuolisen, eli isovanhemman yhteystiedot. Teksti ei ole kovinkaan suurta, mutta luettavissa. Tropiikin olosuhteissa rannekkeiden käyttömukavuutta ei ole vielä testattu, mutta Euroopan alueelle suuntautuneilla matkoilla rannekkeet ovat pysyneet hyvin ranteissa toistaiseksi.
Hätätilanteissa pitää toki itse osata löytää tai näyttää puhelinnumero luotettavan tuntuiselle aikuiselle. Muutamaan kertaan olemme löytäneet huvipuistosta paikallaan seisovan lapsemme käyntikortti kädessä. Eli toimii.
Paikanna lapsesi liikkeet
GPS-paikantimia on saatavana pienikokoisina ja vaikka missä muodossa. Niitä on amuletteja, rannekkeita, kengänpohjallisia ja vaikka mitä.
Ongelma ei olekaan se paikkatiedon kerääminen, vaan sen välittäminen vanhemmille. Tieto voidaan välittää joko puhelinverkkoa käyttämällä tai Bluetoothilla.
GSM-verkkoa käyttäviä laitteita (sim-kortti tai sisäänrakennettu sim)
Yepzon One on suomalaisvalmisteinen GPS-paikannin, jossa on sisäänrakennettu sim-kortti. Laite toimii maailmanlaajuisesti kaikkialla, missä on GSM-verkko. Hinta Suomesta ostettuna on 89,00€ + n. 3,95€/kk tai 9.95€/kk (EU, Venäjä ja USA. Muualla lisämaksusta). Pienen kokonsa vuoksi GPS-paikannin on helppo kantaa ja kiinnittää mihin tahansa. Laitteessa ei ole painikkeita, joista sen saisi vahingossa suljettua. Tämän vuoksi paikannin on helppokäyttöinen ja erityisen luotettava.
Snowfox on vastaavanlainen pienikokoinen sisäänrakennetulla sim-kortilla varustettu GPS-paikannin. Lisäominaisuutena edelliseen verrattuna Snowfoxissa on puhelinominaisuus ja soittopyyntöpainike. Hinta on 99€ +9,90€/kk.
Markkinoilla on monia muita vastaavanlaisia tai paremmilla tiedonsiirto-ominaisuuksilla varustettuja laitteita, mutta kun laitteen käyttäjä on lapsi, pieni koko, kestävyys, vedenpitävyys ja mukanakannettavuus ovat tärkeämpiä ominaisuuksia luotettavuuden kannalta, kuin laitteiden lisäominaisuudet.
Lasten älykelloista on viimevuosina kirjoiteltu ahkerasti ja niitä on mainostettu ideaalina lapsen ensimmäiseksi puhelimeksi. Kelloissa on ajan lisäksi yleensä sim-kortti, puhelumahdollisuus ja GPS-paikannin. Sinänsä ihan hyvä ajatus, ja ranne on ehkä ideaalein paikka GPS-paikantimelle. Pikaisella haulla en kuitenkaan löytänyt ensimmäistäkään lasten älykelloa, joka ei olisi näyttänyt lelulta. Mutta sen sijaan törmäsin artikkeliin, jossa mm. Saksa on vuonna 2017 kieltänyt lasten älykellojen käytön tietoturvariskiin vedoten. Laitteet ovat helposti hakkeroitavissa, paikannettavissa muidenkin toimesta, ja laitteen lähettämä tieto jopa väärennettävissä.
Bluetoothilla viestiviä laitteita
Bluetooth on langaton tiedonsiirtotekniikka, joka on kaikille jossakin määrin tuttu siirrettäessä tietoa laitteesta toiseen ilman välille tulevaa johtoa. Tekniikan kehittyessä myös signaalin kantavuus on kasvanut. Siinä missä Bluetooth 4.0 -tekniikka kantoi kymmeniä metrejä, tuoreempi 5.0 nostaa kantomatkan satoihin metreihin. Kantomatkaan vaikuttaa tietysti välillä oleva materiaali. Bluetooth 4.0 -tekniikkaa käyttäviä laitteita löytyy markkinoilta useita. Yhtään lapsille sopivaa 5.0 -tekniikkaa käyttävää en löytänyt.
My Buddy Tag on pieni vesitiivis ranneke, joka käyttää Bluetooth-tekniikkaa viestimiseen. Paikannuksen lisäksi laitteessa on paniikkinappula, jolla lapsi voi viestiä vanhemmilleen hätätilanteessa. Rannekkeeseen saa lisättyä myös vanhempien yhteystiedot. Buddy Tagin toimintasäde on vain muutama kymmenen metriä (”80 to 120 feet”).
Useat lasten aktiivisuusrannekkeet, kuten Garmin Vivofit junior 2, tai Reima Go eivät sisällä GPS-trackeria.
Älypuhelin
Toistaiseksi kaikki meidän perheen lasten trackaukset on tehty puhelimella. Puhelimessa on GPS ja siinä on sim-kortti, ja koska lapsilla on joka tapauksessa jo olemassa puhelimet, paikannus on helpoin tehdä juuri puhelimia käyttämällä. Ohjeet tähän Googlen blogissa. Kaikkien puhelimien pitää tosin olla paikallisessa verkossa datayhteydellä.
Puhelimen heikkous on tietysti sen koko ja kestävyys. Puhelin kulkee mukana aina kun reppu pysyy selässä tai takki on päällä. Mutta mitä pienempi lapsi, sen todennäköisimmin takki ja laukku päätyvät vanhempien kannettavaksi, tai ollaan paikoissa, jossa takki ja laukku eivät edes lähde mukaan.
Lisää erilaisista lasten paikantimista mm:
2019 Best Wearable GPS Trackers for Kids
Onko sinulla joku patenttiratkaisu lasten paikantamiseen? Kerro siitä meille ja muille kommenteissa!
Matkataan Mutkitellen 