Matkataan Mutkitellen

Etelä-Korean pääkaupunki Seoul, tai suomalaisittain Soul, on maailman viidenneksi väkirikkain kaupunki metropolialueensa 26 miljoonan ihmisen väestöllä mitattuna. Varsinaisesti Soulin väkiluvuksi ilmoitetaan ”vain” 10 miljoonaa ihmistä. Lähtökohta luontomatkaajalle kuulostaa vähän haastavalle. Kuitenkin Soulin lähellä, vain vähän pohjoiseen, löytyy paatuneimmallekin luontomatkailijalle unelmakohteita. Upeita metsien peittämiä vuoria näkyy jo matkalla Incheonin lentokentältä Soulin keskustaan.

Me halusimme viettää muutaman päivän ihan kaupungin rajojen sisäpuolella ja nähdä sen, mitä itse kaupungilla olisi meille tarjottavaa. Soulin kartassa näkyy paljon vihreitä alueita, mutta kaupungilla kävellessä oli upeaa nähdä miten paljon vihreää myös näiden suurien puistojen väliin oli jätetty. Toisaalta moni viheralue oli rauhoitettu rakentamiselta senkin vuoksi, että paikalla oli joku palatsialue tai historiallinen kaupunginosa. Tämähän sopi meille hyvin, sillä tahdoimme nähdä niitäkin!

 

Namsan-vuori

Matkailijoilla on erilaisia keinoja käsitellä aikaeron aiheuttamaa väsymystä. Meillä tähän toimii parhaiten aktiivisuus – vaikka väkisin. Lensimme Souliin yötä vasten Frankfurtin kautta. Lufthansan lento saapui Souliin mukavasti puoliltapäivin paikallista aikaa, joten tehokasta päivää oli paljon jäljellä. Ja toisaalta valvottavana, jos mietti asiaa väsymyksen kannalta.

Hotellimme oli Jung-gun kaupunginosassa ja aivan Namsan-vuoren kupeessa, joten lähdimme luonnollisesti kävelemään sitä kohti. Namsan on 262 metrin korkuinen vuori aivan Soulin ytimessä. Vuoren rinteet ovat puistoaluetta, ja tämä metsikkö on kaupunkilaisten keskuudessa suosittu ajanviete- ja patikointialue.

Huipulle ei suinkaan tarvitse kiivetä jalan, jos ei halua. Vaihtoehtona kiipeämiselle vuoren päälle pääsee myös cable carilla. Päätimme tehdä kompromissin ja mennä ylös hissillä, mutta tulla alas patikoimalla.

Vuoren päällä on N Seoul Tower eli Soulin TV- ja radiomasto. Vuonna 1971 rakennettu torni on edelleen alkuperäisessä käytössä signaalin lähettimenä, mutta siellä on paljon muutakin aktiviteettia.

Tornissa on neljässä kerroksessa näköalatasanteita sekä pyörivä ravintola, mutta meidän mielestämme maisemat tornin juurelta olivat jo todella upeat ja riittävät (ja halvemmat). Soulissa sumu haittaa usein näkyvyyttä, ja korkeammalle kiipeäminen vain huonontaa maisemia.

Maiseman lisäksi torni ja sen juurella olevan kaksikerroksinen lobby-rakennus olisivat tarjonneet jos jonkinnäköistä kahvilaa, ravintolaa, kauppaa, museota (mm. Hello Kitty -museo!) tai muuta nähtävyyttä. Kävimme syömässä ja ihailimme pihan söpöjä patsaita, mutta museoihin tai muuhun keskittymistä vaativaan aktiviteettiin meistä ei tänään ollut.

Huipulla olevan tasanteen kaiteet ja kaikki mahdolliset rakennelmat olivat täynnä lukkoja ”Locks of Love”. Monessa paikassa ympäri maailmaa lukkoja näkee jätetyn kihlautumisen muistoksi, mutta tänne lukon sai jättää ihan vaan ikuisen rakkauden tunteesta; rakkaudesta ystäviä, perhettä tai ihan vaan elämää ja maailmaa kohtaan. Näitä rakkauslukkoja myydään huipun kioskeissa. Lukkoihin on jo valmiiksi kiinnitetty muoviläpyskä, johon on helppo kirjoittaa haluamansa viesti.

Emme osanneet päättää olivatko nämä lukot hienoja vai ei? Toisaalta lukkojen massiivinen määrä on jo sinänsä häkellyttävä kokemus, ja idea lukkojen takana on mitä ihanin. Mutta ekologi-, luonnonsuojelija-, muovinvihaajapuoli meissä heräsi miettimään sitä roskan määrää, miten nämä päivittäin lisääntyvät halvat muovipalaset tätä ympäristöä kuormittavat. Tässäkin kohtaa puolitie oli hyvä vaihtoehto; ihailimme lukkoja, mutta emme osaltamme lisänneet niiden määrää.

Muovikrääsän keskeltä oli hyvä laskeutua vähän alaspäin. Vuorella on viime vuosituhannen alkupuolella sijainnut shintolainen temppeli, josta oli enää hyvin vähän jäljellä, mutta jotain löysimme.

Käveleminen puistossa oli hyvin tiukasti ohjattu poluille. Tämä on hyvin ymmärrettävää, ottaen huomioon vuorella vierailevien ihmisten määrän sekä alueen herkän luonnon. Polut tai paremminkin portaat olivat hyvin suunniteltu ja erinomaisessa kunnossa, joten niitä pitkin käveli mielellään.

Matkalla alaspäin poikkesimme kuitenkin muutamaan kertaan polulta metsän puolelle etsimään geokätköä. Onneksi ne kuitenkin olivat melko lähellä polkua.

Mäen rinteisiin oli säännöllisin väliajoin rakennettu katoksellisia taukopaikkoja sekä näköalatasanteita.

Alaspäin kulkiessamme pääosa vastaantulijoista näytti olevan paikallisia ja mikä olisikaan parempi paikka iltaiselle rapputreenille kuin Namsam vuori.

Vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli noin 30°C, ei täällä puiden varjossa ollut kuitenkaan liian kuuma.

Patikointi, vaikkakin vain alaspäin, oli hyvä ratkaisu. Namsan-vuoresta ja sitä ympäröivästä puistoalueesta sai ihan uudenlaisen kuvan. Muovisen härdellin lisäksi Namsanin alue tarjoaa myös rauhallista luontoa.

.

 

Bukchon Hanok Village

Paikallinen ”vanhakaupunki”, Bukchon Hanok Village, edustaa 600-vuotista silloista urbanismia rakennustyyliltään. Pieni ja parissa tunnissa ihaillen kävelty kaupunginosa on mainio esimerkki kauniista korealaisesta perinnetyylistä. Talot ovat yksityisasuntoja mutta edelleen hanok tyylin mukaisesti ylläpidetty.

Alueen laitamilla on pukuvuokraamoja, joista voi vuokrata itselleen päiväksi perinnevaatteita, ja kiertää aluetta vaikka omatoimisesti korealaisissa perinnevaatteissa selfieiden lomassa tai selfieitä ottaen.

Kylän alue on täynnä opastekylttejä, joista saa hyvää tietoa alueesta. Toisaalta opaskyltit ovat tarpeen pitämään ihmiset poissa yksityisalueilta. Sääntökylttien mukaan äänekäs puhuminen, puhelimeen puhuminen ja sisäpihojen kuvaaminen on kiellettyä, ymmärrettävästi.

Kauniit maisemat saavat kameran käymään ahkerasti. Koko alue on lopulta kierretty reilussa tunnissa, ja lopuksi käymme vielä teehuoneessa maistamassa erilaisia marja- ja ginseng-teelaatuja.

 

Changdeokgung palace

Soulissa on useita upeita palatsialueita, kuuluisimpina näistä Five Grand Palaces of the Joseon Dynasty. Näistä palatseissa jo yhdessäkin voisi viettää kokonaisen päivän, jopa useampia. Mutta meidän aikataululla näistä piti valita vain yksi. Kaikki palatsit eivät ole avoinna kaikkina päivinä, ja osaan palatseista pääsee vain opastetulla kierroksella. Vilkkaimpina ajankohtina liput kannattaa ostaa etukäteen, mutta kannattaa myös mennä kokeilemaan onneaan portille, koska vain puolet lipuista myydään ennalta.

Changdeokgung-palatsi on viidestä palatsista toiseksi vanhin, mutta parhaiten säilynyt.  Vaikka Changdeokgung on pieni ja hiljainen, on se paikallisten suosikki.  Nykyään 110 hehtaarin palatsialueelle on jäljellä 13 rakennusta ja 28 paviljonkia.

Alue jakaantuu hallitusalueeseen (치조,  chijo) ja kuninkaalliseen yksityisalueeseen (침전,  chimjeon). Näiden lisäksi alueella on myös kuninkaan salaisesta puutarhasta osia.

Palatsi on rakennettu Feng Shui -periaatteen mukaisesti: Bugasa-vuori suojaa aluetta takana ja Geumcheon-joki virtaa sen edessä.  Changdeokgungin rakennukset eivät ole symmetrisesti kuten muissa Soulin palatsialueilla, vaan sopusoinnussa niitä ympäröivän ympäristön kanssa. Kokonaisuutena Changdeokgungin arkkitehtoninen tyyli on kuitenkin kungfutselaisen ideologian mukaisesti yksinkertainen, tai näin ainakin oppaassa kerrotaan 🙂  Erityisestä harmoniasta luonnon kanssa paikka on myös saanut statuksensa Unescon maailmanperintölistalle.

Kaunein osa palatsialuetta on Huwon, salainen puutarha. Puutarhassa on lotuslammikko ja useita upeita puita ja kukkaistutuksia. Puutarha oli kuninkaan yksityisaluetta, ja sinne pääsi vain hänen henkilökohtaiseilla kutsullaan. Salainen puutarha jäi meille tällä kertaa salaisuudeksi, sillä Huwonin alueelle on pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Englanninkielisiä kierroksia on vain kaksi päivässä, eikä kumpikaan näistä sopinut nyt aikatauluumme. Tunnin koreankielinen kierros kuulosti liian raskaalta.

Palatsialue on ehdottomasti käynnin arvoinen. Lasten kanssa matkatessa kannattaa miettiä kompromissia opastetun kierroksen ja omatoimisuuden välillä. Jokatapauksessa kohdetta kannattaa opiskella hieman ennakkoon saadakseen käynnistä enemmän irti. Soulin kaupunkimainen hälinä loistaa täällä poissaolollaan, vaikka alue onkin keskustan tuntumassa.

 

Cheonggyecheon

Lähes 10km mittaisella Soulin keskustan läpi virtaavalla purolla on hyvin  mielenkiintoinen historia. Joseon-dynastian aikana puro toimi osana Soulin avointa viemärijärjestelmää, ja sitä kunnostettiin ja vahvistettiin säännöllisesti. Korean sodan jälkeen alue rappioitui entisestään, kunnes puro peitettiin betonilla ja vuonna 1976 paikalle avattiin moottoritie.

Vuonna 2003 moottoritie päädyttiin purkamaan, ja puro palautettiin nykyiseen muotoonsa. Virta alkaa suositulta kulttuuritaiteen tapahtumapaikalta Cheonggye Plazalta ja kulkee yhteensä 22 sillan alla ennen virtaamista Hangangiin.  Miljöö puron varressa vaihtelee sen virratessa kaupunginosasta toiseen, mutta koko matkaltaan se on kävelijöille tarkoitettu viheralue. Puroon pumpataan vettä aktiivisesti, sillä luonnollista virtausta siellä ei enää ole.

 

Soul on kaupunkina todella suuri, ja kartasta katsotut vihreät puistot olivat paitsi suuria, myös kaukana toisistaan. Kuitenkin vihreyttä kaupungissa riitti myös pienemmässä mittakaavassa. Liikuimme melko pienellä alueella kaupungin keskiosissa, mutta yllättävintä meille oli kaupungin siisteys. Roskia ei näkynyt juuri laisinkaan. Myös muu yleinen viihtyisyys, mukaanlukien turvallisuuden tunne, oli ilahduttavaa. Isossa kaupungissa saa aina olla varuillaan ainakin liikenteen osalta, mutta Soul on yllättävän helppo kohde kävelijällekin, jos pitää välimatkat kohtuullisena. Lisäksi kaupungista löytyy niitä luonnonmukaisia viheralueita sieltä täältä, jonne voi paeta hetkeksi rauhoittumaan.

Lisää Etelä-Koreasta:
Koreoiden rajalla lasten kanssa 
Jeju – Etelä-Korean kanariansaaret
Luonnonpuistoja aasialaiseen tyyliin – Tongyeong ja Geoje
Käytännön vinkkejä Etelä-Koreaan