Koreoiden rajalla lasten kanssa

Dora Observatory, South Korea
Dora Observatory, taustalla Pohjois-Korea.

Lapset kulkevat mukana yleensä aina sinne minne mekin menemme. Aika paljon erilaisia asioita he ovat jo ikäänsä nähden ehtineet näkemään. On nähty kurjuutta, köyhyyttä, kerjääviä lapsia ja lapsia ansaitsemassa ruokaansa kadulla. Näistä on aina keskusteltu, ja olemme yrittäneet opettaa lapsillemme sen, että vaikka lähtökohdat eri ihmisillä voivat olla hyvin erilaiset, ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia.

Emme itsekään erityisesti pidä tuskamatkailusta, mutta aika traagisiakin paikkoja on tullut vastaan. Lapset elävät hetkessä, joten asia, joka saa aikuiset haukkomaan henkeään, voi lapsi kuitata sanomalla ”aha”. Lapsilla on onneksi vielä kyky ulkoistaa kokemukset ja siirtyä hetkessä tunnelmasta toiseen. Monet pelottavat asiat eivät tunnu lapsesta pelottavalta kun ne saa kokea tutun, turvallisen ja rauhallisen aikuisen seurassa.

DMZ South-Korea
Ihana kesäinen kukkaniitty, paitsi että niityn puolesta välistä alkaa miinakenttä.

Jotkut asiat matkustamisessakin kuuluvat vain aikuisille, kuten turvallisuustilanteen arviointi. Ukrainan tai Georgian rajaselkkaukset eivät maiden arkipäivässä rauhallisilla alueilla näkyneet juuri mitenkään. Matkustustiedotteita, poliittisia tilannekuvia yms. sen sijaan seurattiin ennen näihin maihin matkustamista, ja matkan aikanakin hyvin tarkasti, mutta eivät lapset siihen osallistuneet.

Retkellä Koreiden rajalle jouduimmekin sitten todenteolla selittämään, perustelemaan ja keskustelemaan vaikeista asioista lasten kanssa.  Ehkä lapset ovat nyt kouluikäisinä riittävät vanhoja tähän, tai sitten tässä rajassa on jotain mikä saa jopa lapsetkin ajattelemaan.

the 3rd tunnel
”Mitä tälle patsaalle sitten tehdään, kun Koreat yhdistyvät?”

Mitä ovat DMZ, MDL, JSA ja CCZ?

Korean sodan päätteeksi vuonna 1953 Etelä- ja Pohjois-Korean väliin sovittiin rauhanneuvotteluissa jätettäväksi noin 4 km levyinen demilitarisoitu vyöhyke DMZ (Korean Demilitarized Zone). Vyöhykkeen keskellä kulkee tulitaukoraja eli MDL (Military Demarcation Line). DMZ:n alueella on rajan molemmilla puolilla rajallisesti siviiliasukkaita.

JSA (Joint Security Area) on pieni alue MDL:n molemmilla puolilla. Alue on maita erottavan demilitarisoidun vyöhykkeen ainoa paikka, jolla etelä- ja pohjoiskorealaiset sotilaan katsovat toisiaan silmiin. Paikkaa käytetään muun muassa diplomaattien tapaamisiin ja muihin neuvotteluihin. JSA:n siniset parakit ovat tulleet tukuiksi uutiskuvista ainakin Kim Jong Unin ja Donald Trumpin tapaamisen yhteydessä. JSA:lle tehdään myös retkiä, mutta tänne eivät alle 11-vuotiaat pääse, joten jouduimme jättämään tämän osan pois retkestämme.

20190709_085435(0)
Vaikka DMZ-alueen sisäpuolella ei aseistusta saisi olla, sen molemmilla reunoilla niitä sitten on. Piikkilanka-aitaa, miinavaroituskylttejä ja aseistautuneita sotilaita siinä määrin, että jopa lapsi huomaa alueessa olevan jotain poikkeuksellista.

DMZ:n jälkeen Etelä-Korean puolella on vielä useampien kilometrien levyinen CCZ (Civilian Control Zone). Raja-alueelle ei siis pääse ilman virallista opasta, mutta Soulista löytyy useita alueelle retkiä järjestäviä yrityksiä. Valitsimme suositusten perusteella Koridoors Toursin ja voimme edelleen suositella tätä.

 

The 3rd Infiltration Tunnel

Pohjois-Korea on rakentanut useampia DMZ:n alittavia tunneleita, jotka näyttävät kaikki suuntaavan kohti Etelä-Korean pääkaupunkia Soulia. Näitä tunneleita oletetaan olevan kaikkiaan kymmenkunta, mutta vain neljä niistä on löydetty. Kolmas tunneli löydettiin 1970-luvulla, ja se on avattu turisteille. Tunneli kulkee DMZ:n rajalla noin 70 metrin syvyydessä ja sitä pääsee kulkemaan noin 1,2 km matkan DMZ:n alla kohti Pohjois-Korean rajaa.

DMZ, South Korea
Tunnelissa ei saa kuvata. Nämä kirjaimet ovat sisäänkäynnin pihalla.

Ennen itse tunneliin pääsyä jouduimme katselemaan lyhyen videoesityksen Koreoiden sodasta. Video ei ollut ihan K12-materiaalia, saati sitten sitä nuoremmille, mutta yllättävää kyllä lapset eivät pahemmin reagoineet tähän.  Filmin katsottuamme pääsimme itse tunneliin. Opas varoitteli meitä siitä, että tunneli  voi olla lapsille raskas ja pelottava.

Yhdyskäytävä tunneliin oli loiva, hyvin valaistu ja ilmastoitu. 70 metriä alaspäin taittui noin 250 metrin matkalla. Normaalikuntoiselle ei kovinkaan raskas. Tämän jälkeen pääsimme itse tunneliin, joka oli noin 2 metriä leveä sekä korkea. Osin paikoin tunneli tai sitä kannattavat rakenteet tulivat alemmaksi, jonka takia aikuisille pakollisena varusteena oli kypärät.

Lapsia ei pelottanut, ehkä jopa pientä pettymystä oli aistittavissa ”Vietnamin tunnelit olivat paljon ahtaampia”. Lähinnä heitä huvitti se, että aikuiset kulkivat kypärät päässä ja varoivat osumasta tunnelin rakenteisiin, kun he saivat kävellä pieninä ihmisinä ihan normaalisti.

Nuoremmalle selostus hyökkäävistä Pohjois-Korealaisista toi mieleen lähinnä tietokonepelin tai piirretyn tv-sarjan. ”Onko ne pahikset edelleen tuolla seinän takana?” ”Ollaanhan me nyt hyvisten puolella?”, ”Onko ne pahikset ihan normaalin kokoisia? Entä minkä näköisiä?”, ”Onko hyvikset kaivaneet tunneleita?”, ”Miksi ne pahikset rikkoivat sääntöjä?”. Vaikka matkoilla emme yleensä ota polittisesti mitään kantaa, ehkä me kuitenkin olimme hyvisten puolella.

Pohjoiskorealaiset olivat maalanneet tunnelin seinämät hiilella ja kiinni jäätyään olivat yrittäneet väittää tunnelia hiilikaivokseksi. Tämä tarina ei mennyt läpi edes meidän lapsilta.

 

Dora Observatory

Dora-vuoren päälle on turisteja varten rakennettu tasanne, joka tarjoaa hyvät näkymät Pohjois-Korean puolelle.  Kaupunki, joka rajan toisella puolella näkyy, on nimeltään Kaesong. Dorasan-observatoriossa on turisteille käytössä ilmaisia kaukoputkia, jolla naapurimaan puolelle on helppo tirkistellä

Flag of North Korea from Dorasan Observatory
160 metriä korkealla heiluva Pohjois-Korean lippu.

Vaikka DMZ:lla ei sotaa saa käydä aseilla, niin propagandasotaa ei aselepokaan estä. Kilpailua voi käydä esimerkiksi lipputankojen ja lippujen koolla. Tällä hetkellä kilpailussa on johdossa Pohjois-Korea, jonka 160 metriä korkeassa salossa heiluu kooltaan niin suuri lippu, että se painaa kaikkiaan 270 kg.

Dora Observatory, South Korea
Lasten mielestä täälläkin parasta oli … leikkipuisto 🙂

Dorasan Station

Tämän etelästä pohjoiseen kulkevan rautatien viimeisen aseman rooli on lähinnä symboolinen. Dorasanin asema on rakennettu 2000-luvulla korvaamaan DMZ-alueelle jäänyt asema, ja se on täysin valmis toimimaan kunhan rata Soulin ja Pjongjangin välille avataan.

Dorasan Station South-Korea
Seuraava juna Pjongjangiin lähtee…

Oppaamme mukaan yksi juna ehtikin väliä kulkemaan, mutta tämän jälkeen rata suljettiin. Pohjoiskorealaiset väittivät eteläkorealaisen henkilön rikkoneen vakavasti sopimusta. Kyseinen veturi oli asemalla edelleen näkyvillä, mutta tämän näkeminen maksoi lisää.

Dorasan Station, South-Korea
Parasta asemalla vierailussa oli se, että sai juosta rautatiekiskoja pitkin.

Aseman odotusaulassa oli kuvia eri vuosikymmeniltä tapahtuneista rauhanneuvotteluista, sekä iso kartta, jossa oli koko Euraasian rautatiekartta. Opas kertoi, miten Pohjois-Korean kautta Soulista pääsisi junalla aina Pietariin asti. Yhteys Pietarista Helsinkiin puuttui kartalta.

Jotenkin meille jäi tyhjä olo tästä rautatieasemavierailusta. Paikan tuoma lisäarvo raja-alueella vierailuun oli aika vähäistä.

Oppaamme mainitsi useaan kertaan sanan propaganda viitaten Pohjois-Korean toimintaan.  Tämä on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon sen, mikä on maiden historia ja missä paikassa juuri sillä hetkellä olimme. Tässä kohtaa retkeä alkoi kuitenkin itsellemmekin valkenemaan, että propagandaa levitti myös meidän oppaamme, tosin vastakkaista.

Rauhanneuvotteluista ja rajaselkkauksista kerrottiin aika yksipuolisesti. Rajalle johti hyväkuntoinen rautatie ja monikaistainen moottoritie ystävällisesti vastaanottamaan pohjoiskorealaisia. Vai oliko näillä sittenkin tärkeä rooli maan puolustusstrategiassa..? Niin tai näin, tätä asiaa emme lähteneet kyseenalaistamaan. Propaganda ja vastapropaganda on asia, jota lapsille on vaikea avata.

Dorasan, South Korea
Rajalle johtaa useampikaistainen moottoritie, jota pitkin kulkee autoja harvakseltaan.

Imjingak Park

Puisto on omistettu niille 10 miljoonalle eteläkorealaiselle, joilla maan jakautuessa jäi perheenjäseniä Pohjois-Korean puolelle. Täällä on erilaisia monumentteja, patsaita ja näyttelyitä, jotka kertovat sodasta, ihmisten pakenemisesta Pohjois-Koreasta ja erotetuista perheistä.

Imjingak Park, South Korea
Nauhoissa oli toiveita ja rukouksia rajan taakse jääneiden sukulaisten puolesta.

Imjingak-puisto sijaitsee Imjin-joen rannalla ja on kauimpana pohjoisimpana pisteenä, johon eteläkorealaiset voivat vapaasti matkustaa. Tärkeimpänä puistossa on Mangbaedan. Se on alttari , jossa eteläkorealaiset voivat käydä muistelemassa rajan taakse jääneitä sukulaisiaan ja suorittaakseen esivanhempien riittejä tiettyinä vuodenpäivinä.

Puistossa on myös useita matkamuistomyymälöitä ja ravintola. Täällä kierroksemme pysähtyi puolestaan hyvin lyhyen aikaa. Puisto oli suuri ja nähtävää olisi ollut paljon.  Rajan taakse jääneet sukulaiset ja perheiden erottaminen herätti lapsissa hyvin paljon kysymyksiä.

Imjingak Park, South Korea
”Miksi nää tyypit istuu näin kaukana toisistaan?”

1980-luvulla lapsuutta viettäneille suljetut rajat ja loikkaukset olivat arkipäivää. Neuvostoliitosta loikattiin länteen, itäsaksalaiset loikkasivat Länsi-Saksaan jne. Tieto näiden maiden kansalaisten matkustusrajoitteista kuului jokaisen lapsenkin yleistietoon. Mutta näiden selittäminen lapselle on todella vaikeaa. ”Eikö ne saa vaikka ne haluaisi?” ”Mutta jos ne haluaisi mennä katsomaan kavereita, enkä sukulaisia? En mä ainakaan olisi siellä, jos mä en tykkäisi siitä!”. Miksi-kysymys toistui vaikka kuinka yritimme selittää. Asia on vaikea aikuisellekin, ja toisaalta miksipä ei. Ja ennenkaikkea miksi sitä ei itse 80-luvun lapsena yhtä voimakkaasti kyseenalaistanut.

Imjingak Park, South-Korea
Tämä veturi on tuotu paikalle symboliksi maiden välillä käydystä sodasta. Veturi jäi lasten mieleen, etenkin ampumisen jäljiltä jääneet lukuisat reiät.

Koreoiden raja-alue on monella tapaa mielenkiintoinen paikka. Vaikka me aikuisetkin olimme kokemuksesta tyypertyneinä, niin mielenkiintoisemman käynnistä teki vielä se, että lasten miksi-kysymykset laittoivat meidätkin miettimään asioita ihan uudesta lähtökohdasta. Emme tosiaan päässeet astumaan jalallamme Pohjois-Korean maaperälle, vaan lähimmässä pisteessä olimme 170 metrin päästä rajasta. JSA-käynnillä voi hyvässä lykyssä astua ”sinisessä talossa” huoneen puolikkaan mitan maasta toiseen. Varsinaista turistimatkaa Pohjois-Koreaan ei ole mahdollista tehdä Etelä-Korean puolelta, vaan esimerkiksi Pekingistä lentäen. Tälläinen matka olisi todennäköisesti propagandamittarilla vielä omassa luvussaan.

Yhtä kaikki, päivästä jäi päällimmäisenä tunteena mieleen tavaton sääli. On suuri haaskaus ja suru, että ihmisiä eristetään poliittisin syin. Todennäköistä kuitenkin on, että elinaikanamme näemme vielä Pohjois-Koreankin avautumisen. Prosessi ei varmastikaan tule olemaan helppo, ja ajankohtaa ei kukaan osaa ennustaa.

Lisää Etelä-Koreasta:
Luontomatkailijan Soul
Jeju – Etelä-Korean kanariansaaret
Luonnonpuistoja aasialaiseen tyyliin – Tongyeong ja Geoje
Käytännön vinkkejä Etelä-Koreaan

 

 


9 thoughts on “Koreoiden rajalla lasten kanssa

  1. Mielenkiintoinen postaus ja hienosti oli tuotu lasten fiiliksiä mukaan. Kieltämättä tuo raja on sellainen, että nostaa kylmiä väreitä paatuneidenkin matkailijoiden iholle.

    Olen viime aikoina miettinyt sitä, missä kohtaa käynti riittää tulkinnaksi Pohjois-Koreassa käynniksi ja siten menettää USAn Esta-mahdollisuuden? Toki viisumilla pääsee senkin jälkeen, mutta on siinä yksi turha ohjelmanumero lisää, jos Jenkeissä useasti käy. Onko sinulla tästä tietoa tai oletteko miettineet tätä? Kovin uusi juttu tämä ei ole, kun Pohjois-Korea lisättiin hiljattain USAn kieltolistalle.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Rami. DMZ:lla pitää olla passi mukana mutta siihen ei mitään leimaa saanut. Toisaata emme postuneet Etelä-Korean alueelta mihinkään. JSA-visiitillä pääsee hyvällä tuurilla käymään muutaman metrin Pohjois-Korean puolella mutta parakin sisällä. Ymmärtääkseni siinäkään ei passiin mitään leimata eli ei pitäisi estää Estan saamista, Siitä lasketaanko tämä muutama metri vierailuksi Pohjois-Koreassa on sitten tasan kaksi mielipidettä.

      Tykkää

  2. Tuo herättää niin paljon keskustelua ja kysymyksiä jo aikuistenkin kesken, niin voin vain kuvitella, miten paljon aihetta on saanut käsitellä lasten kanssa. Samaa mieltä Ramin kanssa, tosi kivasti rakennettu kirjoitus ja pohdittu sitä lasten näkökulmaa.
    Paikka on minunkin bucket-listalla – siis sekä Etelä- että Pohjois-Korea.

    Liked by 1 henkilö

  3. Jatkankin näihin aikaisempiin kommentteihin: ainakaan maabongaripiireissä rajalla käyntiä, ei vaikka siinä yhdessä rakennuksessa ottaa muutaman askeleen Pohjois-Korean puolelle ei lasketa käynniksi Pohjois-Koreassa.
    Ei, vaikka Trumpin jokin aika sitten väitettiin steppailleen tuolle puolelle väittääkseen käyneensä maassa 🙂
    Kymmenen vuoden viisumi saattaa loppujen lopuksi olla helpompikin vaihtoehto kuin ESTA, jos Yhdysvalloissa käy usein, eli ei sitä kannata pelätä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s