Jeju-do (제주도) eli Jejun saari on Korean suurin saari. Saari on pitkään ollut maan suosituin kotimainen lomakohde kauniiden rantojen, rehevän maaseudun ja rentoutumista varten suunniteltujen merenrantahotellien ansiosta. Korealaiset itse mainostavat paikkaa ”Hawaii of South Korea”, mutta suomalaisesta näkökulmasta vertaus Kanariaan on paljon osuvampi.
Soulin ja Jejun välillä on maailman vilkkain lentoreitti. Tällä tunnin mittaisella reitillä kulkee noin 250 lentoa päivässä, tai hurjat 28’000 matkustajaa päivässä jompaan kumpaan suuntaan!
Lentomatkamme oli vähällä peruuntua jo ennen kun olimme päässeet edes lentokentän check-inistä ohi. Korean niemimaan eteläpuolella oli todella kova mysrky, ja aamun aikaisempia lentoyhteyksiä oli jouduttu perumaan Jejun säätilanteen vuoksi. Mekin saimme ”ehdollisen” checkauksen, mutta pääsimme kuitenkin matkaan. Koneessa Jeju-Air-lentoyhtiön kippari kuulutti pahoittelut, että olimme peräti 10 minsaa aikataulusta jäljessä.
Aewol (애월읍)
Ensimmäinen majapaikkamme oli Jejun pohjoisrannalla, noin tunnin ajomatkan päässä lentokentältä länteen. Maisema matkalla oli hyvin karua, ja rannat jyrkkiä tai kivikkoisia. Sadevesi iskeytyi myrkyn voimalla ikkunaan, ja meren aallokko oli melkoinen. Näkymä oli upea, mutta kaukana siitä leppoisasta rantamaisemasta, joka oli piirtynyt matkaoppaista mieliimme.
Tämä oli koko Etelä-Korean turneemme kolmas matkapäivä. Kaksi ensimmäistä oli mennyt Soulissa hyvinkin aktiivisen tekemisen merkeissä, joten yksi vähän vähemmän aktiivinen päivä tekisi meille hyvää.
Hotellimme muistutti hyvin paljon keskieurooppalaista alppikylää. Kolmikerroksisissa pyöröhirsirakennuksissa oli erikokoisia huoneistoja. Iloinen musiikki soi kaiuttimista, ja sporttisen näköiset ihmiset juoksentelivat edestakaisin.
Illasta tuli kuitenkin eksoottisempi kuin olimme odottaneet. Hotellin ravintolan menu ei ollut tietenkään saatavilla kuin koreaksi, eikä meille paikallinen keittiö ja sen erilaiset valikoimat olleet ihan vielä auenneet. Eikä kyllä auennut tämänkään illan aikana. Tarjoilijan ystävällisellä avustuksella sekä uteliaisuudella ja ennakkoluulottomuudella saimme itsemme ruokittua. Kala oli todella hyvää, kastikkeet hyvin mausteisia, levät mielenkiintoisia ja riisi tuttua ja turvallista. Ruokailun päätteeksi lapset päätyivät vielä fanittamaan paikallisen muusikon esitystä hotellin piha-alueen lavan eteen muutaman paikallisen lapsen kanssa.
Geumneung Beach (금능해수욕장)
Suuntasimme heti aamusta vielä vähän pidemmälle länteen ja suoraan hiekkarannalle. Hiekkarantoja täältä löytyy useampiakin, mutta valitsimme suositusten perusteella juuri tämän. Jos eilen olimme vielä epäilleet ennakkokuviamme saaresta, niin tänään epäilyt karisivat. Vesi oli lämmintä, hiekka pehmeää, aallot sopivan kokoisia, maisema upea ja palveluitakin rannalta löytyi. Ennenkaikkea ranta oli siisti ja turvallinen. Uimiselle rauhoitetut alueet olivat erittäin selkeästi merkittyjä.
Rannasta teki vieläkin mielenkiintoisemman se, että nyt matalanveden aikana osaan rannasta oli jäänyt suurehkoja vesialtaita, jotka olivat kivirykelmän takana täysin suojassa aallokolta. Vesi oli näissä todella lämmintä, ja osa altaista yllättävänkin syviä. Näissä vesialtaissa oli myös mielenkiintoista elämää.
Aasialainen rantamuoti oli pitkähihainen uv-paita, pitkälahkeiset uv-housut ja isolierinen hattu tai niskan peittavä lippis. Paljasta pintaa ei juurikaan näkynyt. Aasialaiset eivät tunnetusti arvosta päivettynyttä ihoa, ja ehkä juuri sen takia auringon uv-säteiden vaarallisuuteen suhtaudutaan täällä hyvinkin vakavasti. Mekin noudatamme matkoillamme samaa suojapukeutumisen linjaa, joten sulauduimme hyvin joukkoon.
Iltapäivällä suuntasimme auton nokan kohti etelärannikkoa, ajaen samalla saaren sisäosien läpi. Tällä lyhyellä matkalla opimme hyvin paljon saaresta:
- Saarella on yli sata museota. Aihepiirit vaihtelevat historiasta Hello Kittyyn, ja erotiikasta kivipatsaisiin. Syynä museoiden runsauteen ei ole yksinään saaren runsas turistimäärä vaan museoiden nauttima verovapaus. Ainoa museo, johon meillä olisi ollut mielenkiintoa, oli ”Spirited Garden”, mutta pääsyliput sinne olivat suhteettoman kalliit siihen nähden, joka meillä olisi ollut aikaa nauttia nähtävyydestä. Lippujen hinnat ovat aiheuttaneet närää myös paikallisten keskuudessa, joiden elintaso ei riitä kokemaan näitä paikallisia museoita.
- Jejulla vierailee vuosittain 15 miljoonaa turistia. Pohjoispuoli saaresta oli ollut hyvinkin rauhallinen ja hotellit suhteellisen pieniä. Sisämaassa ja saaren etelärannalla löytyi enemmänkin jättimäisiä resortteja. Korealaiset ovat itsekin jo heränneet miettimään saaren ekosysteemin kestävyyttä turistimäärän kasvaessa. Suurin osa hotelleista ja muista turistien käyttämistä palveluista on kansainvälisten tai mannerkorealaisten omistuksessa. Turistien käyttämistä rahoista vain hyvin pieni osa jää paikallisille.
Seogwipo (서귀포시)
Seogwipo on saaren toiseksi suurin kaupunki ja se näyttää olevan aika suuren muutoksen alla. Hotellimme sijaitsi keskikaupungilla, joten saimme kävellen mukavan tuntuman kohteeseen. Seogwipo on melko perinteinen korealainen kaupunki, mutta kaupungin ympäristö on hyvinkin moderni, jossa ostoskeskuksia, stadioneita, hotellikomplekseja ja muita suuria rakennusprojekteja näyttää oleva menossa useampia samanaikaisesti.
Ennen hotellille menoa päätimme reippailla vielä katsomaan Cheonjiyeon- vesiputouksia. Nämä putoukset ovat 22 metriä korkeat, ja vesi valuu alas noin 12 metriä leveänä uomana. Jejulla on muitakin, vielä korkeampiakin putouksia, mutta jos muut putoukset näyttävät jylhiltä, niin Cheonjiyeon-putouksia voisi kuvailla sanalla rauhoittava. Putouksille pääsi vain luontopolkua pitkin. Patikoitimatkaa kertyi yhteensä pari kilometriä. Luontopolun varrella pääsi paitsi ihailemaan maisemia joen muokkaamaan solaan, mutta myös tutustumaan paikalliseen kasvistoon ja eläimiin.
Erityisesti mieleemme jäi Lee Jung-Seopin galleria ja puisto. Lee Jung-Seopin räväköiden maalausten vastapainona galleriaa ympäröivä puisto oli puolestaan zenmäisen rauhoittava. Illan hämärtyessä saimme temmeltää siellä aivan keskenämme. Viereiseltä Lee Jung Seop -kadulta löytyi lisäksi mukavia putiikkeja.
Iltakävelyn päätteeksi päädyimme Seogwipo Maeil Olle Marketille (서귀포매일 올레시장). Tältä perinteiseltä torilta voi ostaa kaikkea aina tuoreista merenelävistä vaatteisiin ja kodin sisustukseen. Tunnelma oli hyvin aasialainen.
Hallasan
Viimeisen Jeju-päivämme agendalla oli Hallasan-vuori. Vuoresta ja sen huipulle patikoimisesta löysimme todella vähän tietoa, tai tieto oli hyvin ristiriitaista erityisesti turistipatikoinnin osalta.
Päädyimme valitsemaan näistä Yeongsil Trailin. Vaelluksesta yksityiskohtaisemmin omassa blogissa
Polku ylös vuorelle oli kauttaaltaan erittäin hyvässä kunnossa ja suurimmalta osaltaan puusta rakennettu. Turvallisuusnäkökohdat oli otettu hienosti huomioon.
Valitsemaamme reittiä ei päässyt ihan huipulle asti mutta riittävän ylös kuitenkin. Maisemat avautuivat ensimmäisen osuuden jälkeen todella upeina, vuoristoniityt ja kivikkoiset nousut vaihtelivat. Vaikka välillä tuntui, että polulla oli ihmisiä ihan ruuhkaksi asti, täällä pystyi aidosti nauttimaan luonnosta ja sen kauneudesta.
Kiipeämisen ja päivän patikoinnin jälkeen jalat olivat ehkä vähän hapoilla, mutta tämänkin pätkän jaksoi, koska tiedossa oli vielä samana iltana kellumista meressä.
Viimeisen yön vietimme ”lentokenttähotellissa”, eli tavallisessa resortissa mutta aivan kentän kiitotien finaalin alla. Laskeutuvat koneet jyrisivät terassimme päältä solkenaan. Jälleen kerran kävi selväksi, että tämä on suosittu lomakohde. Juuri ennen hotellille saapumistamme alkoi jälleen satamaan, olihan täällä nyt monsuuni-aika.
Jejun saari oli näyttänyt meille kokolailla kattavan repertuaarin luontoa, autenttisuutta, turismia ja sään vaihteluita. Käytännössä sahasimme saaren länsipuoliskoa keskellä olevan Hallasan-vuoren huipun mukaan luettuna. Toinen puoli jäi siis käymättä, joten ehkä joskus uudestaan..? 🙂
Lisää Etelä-Koreasta Blogissamme:
Luontomatkailijan Soul
Koreoiden rajalla lasten kanssa
Luonnonpuistoja aasialaiseen tyyliin – Tongyeong ja Geoje
Käytännön vinkkejä Etelä-Koreaan
Vaellus Hallasan – vuorelle
Matkataan Mutkitellen 
5 thoughts on “Jeju-do – Etelä-Korean Kanariansaaret”