Alkuperäinen suunnitelmamme oli viettää muutama päivä Etelä-Korean itärannikolla Busanissa. Kaupungin jättimäinen koko kuitenkin pelästytti meidät. Olimme nähneet Koreassa jo riittävästi kaupunkeja ja muutenkin pidämme enemmän luonnosta. Lisäksi aikaa oli vain rajallisesti.
Päätimme vuokrata auton, suunnata Busanista etelään ja käydä katsomassa mitä Hallyeohaesang-luonnonpuistolla olisi meille tarjottavaa. Hallyeohaesang muodostuu useista palasista Korean itärannikolla. Näistä pohjoisimmat sijaitsevat Geojen saaren eteläosassa sekä Tongyeongin niemen kärjessä.
Geoje-do (거제 할 일)
Vuoteen 2010 saakka Geojen saarelle on kuljettu lautalla, mutta nykyään matka sujuu näppärästi moottoritietä pitkin siltoja ja tunneleita pitkin.
Ihan pieni saari Geojekaan ei ole. Pinta-alaltaan se on Etelä-Korean toiseksi suurin saari. Saaren pohjoisosassa sijaitsee kaksi maailman mittakaavassakin suurta laivanrakennustelakkaa. Sitä mukaa kun telakat ovat kasvaneet, ovat myös kaupungitkin laajentuneet niiden ympärillä.
Geojen eteläosaa lähestyessä alkavat kerrostalot madaltumaan ja luonto näyttäytymään.
Hakdong Pebble Beach (학동 조약돌 해변)
Suurin keskittymä palveluita löytyy Hakdongista. Kylässä oli hotellien lisäksi useita ravintoloita, kahviloita ja kauppoja.
Hakdongin ranta on runsaan kilometrin mittainen. Hiekan sijaan ranta muodostuu mustista kiiltävistä ja täysin pyöreiksi kuluneista kivistä. Ranta oli puhdas, mukavan rauhallinen ja sopivan matala kahlaamiseen.
Rannalla oli uimiselle rauhoitettu alue, mutta kauempana kulki erilaisia vesijettejä ja moottoriveneen hinaamia kellukkeita ja kiljuvia ihmisiä. Kivien kerääminen ja poisvieminen oli ehdottomasti kielletty mutta rannalla niillä oli kiva leikkiä ja rakennella.
Parasta tällä rannalla oli kuitenkin se rauhoittava ääni, minkä aallot saivat aikaiseksi näiden pyöreiden kivien seassa.
Vaikka Hakdong on selkeästi rakennettu turismin ympärille, länsimaalaisia turisteja näki täällä vain vähän. Ravintoloissa oli vaikea tai mahdotonta saada palvelua englanniksi, mutta kaikkialla meitä kuitenkin palveltiin ystävällisesti ja ymmärtäväisesti.
The Hill of Wind (바람의언덕)
Tämä Haegeumgang-niemen nähtävyys, tuulimylly, mainitaan kaikissa matkaoppaissa. Galgotin kylästä tälle paikalle kulkee kukkaistutuksin koristettu reitti. Paikalla oli tungokseen asti ihmisiä, jotka innokkaina ottivat kuvia itsestään ja toisistaan tuulimyllyn edessä. Tuulimylly oli ihan soma, ja maisema upea, mutta jotenkin meille jäi hieman epäselväksi miksi tämä paikka oli niin tärkeä. Käynnin jälkeen luimme, että täällä on ilmeisesti kuvattu jotain korelaista tv-sarjaa, joka selittänee paikallisten innokkuuden.
Sinseondae Cliff (신선대)
Edelleen Galgotin kylässä, mutta toisella puolella niemeä, lähtee polku alas kohti Sinseondaen rantakalliota. Myös tällä niemenkärjellä riitti ihmisiä. Kauneutta oli myös täällä, mutta jotenkin luonnollisempaa.
Haegeumgang (외도 해금강) -niemen kärki
Tie ei jatku enää pitkälle, mutta pari käymisen arvoista tärppiä täällä ovat mm:
- Niemen kärjen kylä, jossa on kauppoja ja mm. kiva Matthew’s Cafe -ravintola, jos kaipaa välillä tämäntyyppistä ruokaa. Sanottakoon että parinsadan metrin säteeltä löytyy toki myös usea sashimi-ravintola.
- Samasta paikasta patikkapolun alku niemen kiertämiselle kävellen.
- Vähän tuulimyllyn suuntaan takaisin sijaitsee näköalapaikka Sinseondae Observatory (신선대 전망대)
Geoje on paikallisten turistien suosiossa. Toisin kuin Jejulla, Geojella oli vain muutama suurempi massiivinen resortti, sen sijaan pieniä hotelleita oli sitäkin enemmän. Huoneiden hintataso oli melko korkea, tai sitten olimme (jälleen) hyvin myöhään liikenteessä.
Hotellimme sijaitsi luonnonpuiston ulkopuolella. Hyvää hotellissa oli autenttisuus ja sijainti aivan rannalla. Maisema huoneestamme oli upea ja uimaan pääsi melkein ovelta. Omistajat olivat lisäksi hyvin ystävällisiä ja avuliaita.
Huonoa hotellissa oli se, että isot massiiviset kerrostalot olivat lähes saavuttaneet tämän pienen idyllisen ranta-alueen. Yleensä olimmekin täällä vain iltaisin. Päivisin ajelimme eri kohteille luonnonpuiston alueelle. Huonoa oli myös se, että aivan meren rannassa on myös melko paljon hyttysiä, ja etenkin viimeisenä yönä niitä oli myös reippaasti meidän huoneessamme. Etenkin jälkimmäisenä aamuna huoneesta heräsi neljä kiukkuista, väsynyttä ja pilkullista ihmistä.
Tongyeong (통영시)
Geojelta edelleen etelään rannan suuntaisesti päätyy Tongyeongin niemelle. Täällä niemen eteläkärki kuuluu jälleen Hallyeohaesang-luonnonpuiston alueisiin.
Mireuksan (미륵산)
Päivän päätavoitteena oli valloittaa Mireuksan-vuoren huippu (461m). Muutama päivä aiemmin Jejun saarella tehdyn Hallasanin valloitus tuntui edelleen jaloissa, joten päädyimme vaeltamaan aasialaiseen tyyliin hissillä.
Hissi kulkee kaikkiaan 1975m matkan, joten jo matkalla pääsee nauttimaan upeista maisemista kohti Japaninmerta ja sen pieniä saaria.
Huipulla hissitasenteelta löytyy taas palveluita; kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä. Maisemat täältä ovat jo upeat, mutta väentungos esti meitä nauttimasta tästä upeudesta täysin.
Tasanteelta lähti polku kohti vuoren huippua. Ihan tylsää patikointia tämäkään matka ei ollut, sillä matkalla on erilaisia kivistä tehtyjä taideteoksia. Polku oli jämerä ja laudoista rakennettu, jossa rappuset ja näköalatasanteet vuorottelivat.
Kiipeäminen kannatti, sillä vuoren päältä näköalat avautuivat uudella tavalla kokonaisuudessaan. Maisema oli usvaisen sininen. Mitä kauemmaksi katsoi, sitä hämyisemmiksi saaret muuttuivat, kunnes sulautuivat yhteen meren hämyisyyden kanssa.
Skyline Luge Tongyeong (스카이라인루지 통영)
Iltapäivällä päätimme sitten irroitella ja käydä kokeilemassa mäkiautoilua. Alkuperäinen motivaatio mäkiautoiluun oli tarjota lapsille jotain uutta ja kivaa, mutta olihan se ainakin yhtä hauskaa aikuistenkin mielestä!
Skyline Lugessa oli hyvin huolehdittu turvallisuudesta. Kypärä oli pakollinen varuste jokaiselle ajajalle, ja ennen ensimmäistä laskua annettiin kaikille kuljettajille oppitunti auton käytöstä ja vielä varmistettiin, että opit jarruista ja ohjaamisesta olivat menneet perille.
Yli 110cm mittaiset olisivat saaneet itse ajaa autolla, mutta meille suositeltiin ajamista yhdessä lasten kanssa. Tämä oli hyvä valinta, sillä auton ohjaaminen vaati jonkinverran voimaa, ja yhdessä lapsen kanssa ajaminen oli molemmille osapuolille vähemmän stressaavaa. 110cm mittaisella kädet olisivat ehkä juuri ja juuri yltäneet selkänojalta ohjaustankoon.
Ratoja oli kaksi, molemmat runsaan kilometrin mittaisia. Radoille oli tehty erilaisia mutkia, kierteitä ja esteitä. Ensimmäisellä kierroksella etenkin alussa ajelu oli vähän opettelua, mutta kun auton hallinta ja ajolinjat tuntuivat olevan hallinnassa, alkoivat myös F1-tyyliset ohitukset sujua mm. sisämutkaa hyödyntäen!
Radalle myydään erilaisia lippukombinaatioita. Yksi lasku olisi ollut aivan liian vähän, mutta toisen laskun jälkeen oli jo tyytyväinen olo. Laskeminen oli yllättävän raskasta. Se vaati paitsi keskittymistä, mutta myös yllättävästi voimia.
Ihan pohjoismaalaistyylistä luonnonpuistolomailua emme siis viettäneet. Ehkä täältäkin olisi löytynyt vähän rauhallisempia kolkkia, jos olisi lähtenyt rannikolta vähän sisämaahan tai pienemmille saarille. Mutta me halusimme nimenomaan nähdä niitä kauniita maisemia, joista alue on kuuluisa.
Matkoillamme yksi tavoite on kokea jotain paikallista, mutta toisaalta mietimme usein myös sitä, missä tai miten paikalliset viettävät lomaansa. Täällä pääsimme aika lähelle sitä, mihin paikalliset lähtevät matkalle kotimaassaan ja mitä he siellä tekevät!
Lisää Etelä-Koreasta blogissamme
Luontomatkailijan Soul
Koreoiden rajalla lasten kanssa
Jeju – Etelä-Korean kanariansaaret
Käytännön vinkkejä Etelä-Koreaan
Matkataan Mutkitellen 
5 thoughts on “Luonnonpuistoja aasialaiseen tyyliin – Tongyeong ja Geoje”