Matkataan Mutkitellen

 

Etoshan kansallispuisto on Namibian pohjoisosassa sijaitseva yli 22’000 neliökilometrin kokoinen luonnonsuojelualue. Puiston alueella elää eteläisen Afrikan suurimpia norsulaumoja. Myös kolme muuta Big Five -eläimistä löytyy täältä; leijona, leopardi ja sarvikuono. Buffaloita Etoshassa ei ole. Ihan kaikkea meillä ei ollut tavoitteenakaan nähdä, mutta perheemme norsufani halusi ehdottomasti nähdä norsun. Lapset eivät olleet vielä tähän mennessä nähneet kirahvia, joten tavoite oli bongata nämä kaksi.

Windhoekista matkaa Etoshan eteläisimmälle portille, Andersson gatelle, kertyy runsaat 400 km. Tie on hyvää, päällystettyä asfalttitietä. Aikaa tämän reitin ajamiseen menee kuitenkin ilman taukojakin noin viisi tuntia. Aamulla aikaisin lähtemällä ehtii vielä hyvin ennen pimeän tuloa puistoon sisälle. Meillä oli kuitenkin aamulla vielä vuokra-auton haku, ja siinä määrin on tullut kokemusta Afrikassa matkustamisesta sekä vuokra-autoista, että osasimme varautua pieneen säätöön. Afrikassa matkustaessa kannattaa asettaa vain yksi tavoite päivää kohden. Onneksi säätö oli tällä kertaa aika minimaalinen. Noin tunnin ajomatkan päässä Etoshan porteista on useita eri tasoisia hotelleita ja lodgeja. Meille tämä sijainti oli erinomainen välietappi, mutta näitä käytetään myös tukipisteinä, joista tehdään päiväretkiä puistoon.

Menimme sisälle Andersson/Ombikan portista. Puiston läpi kulkee yksi isompi tie, ja tämän molemmilla puolilla sukkuloi pienempiä teitä eläinten juomapaikoilta toiselle. Liikkuminen puistossa tapahtuu ainoastaan autoilla, ja autosta poistuminen on turvallisuussyistä kiellettyä. Vain merkittyjä teitä pitkin saa ajella. Suurin sallittu ajonopeus on enintään 60 km/h, ja ajaa saa vain valoisaan aikaan. Matka Ombikasta Namutoniin puiston toiseen laitaan suorinta tietä on yli 150 km, eli ajamista riittää.

Tiimimme aikuiset ovat olleet useilla opastetuilla safarimatkoilla erilaisilla kulkuneuvoilla eri puolilla Afrikan luonnonpuistoja. Kolme vuotta sitten perheenä kävimme Addossa, jossa liikuimme omalla autolla, mutta mukanamme oli paikallinen opas. Tämä mahdollisti sen, että lapset saivat rauhassa jatkaa leikkimistä auton takapenkillä, mutta oppaan mukanaolo takasi alueen ja ympäristön hieman tarkemman tuntemuksen. Päätimme tällä kertaa kokeilla omatoimisafaria; omalla autolla ja omilla silmillä.

Vinkkejä omatoimisafarille:

• • • Ensimmäiset kerrat kannattaa käydä opastetulla ajelulla. Niissä oppii sen, mitä safareilla voi nähdä, miten eläimet käyttäytyvät ja missä niitä voi nähdä.
    • Osta opasvihko ja kartta.
      • Eläimillä on tiettyjä luontaisia alueita, joissa niitä näkee parhaiten. Parhaat mahdollisuudet bongata isoja eläimiä on juomapaikoilla.
      • Opasvihosta voi päivittää omia tietoja sitä mukaa, kun uusia eläimiä tulee vastaan
    • Muista ottaa mukaan kiikarit, hyvät sellaiset, ja kaikille.
    • Aja hiljaa ja katsele taukoamatta ympärillesi.
    • Jos näet pysähtyneen auton, pysähdy, sillä todennäköisesti lähistöllä on jotain nähtävää.
    • Pysäytä ja juttele vastaantulevien kanssa, kysy ja jaa vinkkejä.

Sadekausi

Namibiassa on kaksi vuodenaikaa; kesä eli sadekausi ja talvi eli kuivakausi. Vaikka kesä lasketaan alkavaksi jo marraskuussa, enimmät sateet Namibiassa ajoittuvat yleensä tammikuun ja maaliskuun väliseen aikaan. Sateet yleensä ajoittuvat iltapäivään ja kestävät kerrallaan noin tunnin. Lämpötila tippuu sateen ansiosta joskus jopa 10 astettakin, mutta tämä on vain virkistävää, sillä yli 30 asteen helle alkaa paatuneintakin matkustajaa väsyttämään.

Merkittävin asia, johon sadekausi vaikuttaa, on eläinten bongaaminen luonnonpuistoissa. Kuivan kauden aikana eläimet kerääntyvät juomaan sinne, missä on vettä, eli vesialtaisiin. Osa näistä altaista on luonnollisia, osa ihmisten ylläpitämiä. Etoshassa suurimpaan osaan vesialtaista on rakennettu katselutasanne, jonne pääsee autolla, ja josta pääsee katselemaan eläimiä niiden juodessa ja kylpiessä vesialtailla.

Sadekauden aikana vettä on kaikkialla, eli eläinten ei tarvitse tulla vesialtaille juodakseen. Ja miksi tulisivatkaan – pensaikoissa niiden on miellyttävämpää ja turvallisempaa oleskella. Eläimille tämä aika on miellyttävää, mutta eläimiä bongaileville turisteille ei. Eläinten etsiminen pusikosta on vähän sama kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta. Löydät, jos käy hyvä tuuri, mutta todennäköisesti et näe yhtään mitään.

Etoshan läpi kulkeva iso tie oli sateen jäljiltäkin hyvässä kunnossa, mutta tämä kulkee pääasiassa karumpaa, avarampaa maisemaa pitkin. Pienemmät tiet olivatkin sitten vähän enemmän kuoppaisia ja vetisiä. Ilman korkeapohjaista nelivetoautoa tänne ei olisi ollut asiaa.

Etosha Pan

Puistoa hallitsee 130 km pitkä ja lähes 50 km leveä suolapannu, Etosha Pan. Alue täyttyy sadeaikana pohjoisesta virtaavien jokien ansiosta mutta kuivan kauden aikana muuttuu pölyäväksi suolatasangoksi. Nyt sadekauden alussa suolapannu oli jotain järven ja tasangon väliltä. Muta pannun pohjalla oli märkää, mutta aluetta ei vielä voinut järveksikään kutsua.

Sadekauden jälkeen järvelle muuttaa rannikolta pesimään tuhansia flamingoja ja pelikaaneja. Näitä lintuja ei vielä järvellä näkynyt, mutta matkalla sinne tuli yksittäisiä bongattua. Kuivanakin Etosha Pan on uskomattoman kaunis. Sinisen ja vaaleanruskean eri sävyt jatkuivat sopusointuisina horisontin molemmilla puolilla.

Yöpymispaikat

Puiston eteläosassa on yöpymistä varten kolme leiriä: Okaukuejo lännessä, Namutoni idässä ja Halali näiden välissä. Yöpymispaikoilla on eritasoisia yöpymisvaihtoehtoja, aina hotellihuoneista telttapaikkaan. Niistä löytyi myös ravintola, kauppa, bensa-asema, sekä tietysti uima-allas ja vaihtelevassa määrin wifi. Me valitsimme yöpymisen Halalissa. Tarkoitus oli ajaa tästä vähän yli ensimmäisenä päivänä ja palata takaisin yöksi, mutta todellisuudessa hädin tuskin pääsimme tänne ennen pimeän tuloa. Niin paljon puistossa oli katseltavaa.

Yöpymispaikkojen lisäksi löytyi muutama aidattu taukopaikka, joissa sai jaloitella, käydä vessassa ja syödä eväitä picnic-pöydän ympärillä. Kaikissa leireissä on myös valonheittimin valaistu juomapaikka, josta eläimiä voi tarkkailla lähietäisyydeltä.

Mitä näimme

Kiersimme lähes kaksikymmentä juomapaikkaa, osa niistä jopa kahteen kertaan. Ensimmäistäkään eläintä ei ollut yhdelläkään juomapaikalla. Kukaan vastaantulijoistakaan, ei edes puiston viralliset omat luonto-oppaatkaan olleet nähneet mitään. Epätoivo oli kuitenkin bongaajien keskuudessa usein vaihtunut huumoriksi; enää ei kerottu sitä mitä ei ole nähty, vaan sitä mitä mielikuvitus oli luontoon sijoittanut ”..and then I woke up :)”

Usein safareille lähdetään tavoitteena nähdä kaikki viisi suurta ja vain nämä viisi suurta. Näiden lisäksi Afrikan luonnonpuistoissa on paljon muutakin. Esimerkiksi Etoshassa on noin 340 lintulajia, 114 erilaista nisäkästä sekä 110 eri matelijaa. Ja näiden päälle vielä maisemat ja tunnelma.

Kirahveja tuli vastaan muutamaan kertaan. Ne ovat onneksi löydettävissä, vaikka pensaikossa ovatkin. Antilooppeja ja gaselleja näimme kaikkia mahdollisia lajeja (tähän se opaskirja oli ehdoton). Seeprat ovat aina kivoja nähdä, vaikka niitä tulisi miten paljon vastaan. Lintuja emme varsinaisesti tunne, mutta niitäkin tuli bongailtua.

Viisi suurta ja niiden päälle muutama harvinaisuus on onneksi tullut nähtyä jo aiemmin, joten tämän tavoitteen täyttymättömyys ei aiheuttanut ongelmia. Toki olisimme halunneet nähdä sen norsun, ja tietenkin se läheltä-piti-sarvikuono harmitti, josta meille vinkattiin mutta jota emme nähneet.

Silloin kun eläimiä ei juomapaikoilla näy, mutta bongaus on jatkuvasti käynnissä, tulee nähneeksi paljon sellaista, johon muuten ei tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Nimesimme oman listamme:

Funny Five

1) Mesimäyrä eli Honey badger: Valokuvassa mesimäyrä näyttää suhteellisen älykkäältä eläimeltä, mutta sen liikkuminen näyttää sitäkin hupaisammalta, se muistuttaa enemmänkin sähellystä ja kohellusta kuin päättäväistä eteenpäin menoa.

Mesimäyrää kutsutaan maailman pelottomimmaksi eläimeksi, ja sitä se voi huoletta olla. Se on immuuni useiden käärmeiden myrkyille, ja sen löysän ja paksun nahkansa vuoksi useat petoeläimet eivät saa siitä otetta. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi mesimäyrä esiintyy useissa meemeissä.

2) Strutsi – Ostrich

Strutsi voi kasvaa lähes kolmen metrin mittaiseksi. Vaikka se on lintu, niin lentämään se ei kykene. Sen sijaan juosta se osaa, ja todella nopeasti, jopa 70 km tunnissa vauhdilla.

Strutsin liikkuminen on ylvään näköistä, mutta niiden ilmeet ovat hupaisia, etenkin kun niiden kasvojen ilmeitä korostaa eläimen pitkän kaulan erilaiset asennot.

 

 

3) Pahkasika – Warthog

Pelottavan näköisellä pahkasialla on kaksi paria torahampaita sekä näiden yläpuolella, pään molemmilla sivuilla puolustukseen käytettävät pahkat. Lopputulos on lähinnä ylivarustellun näköinen. Leijonakuninkaan Pumban tavoin myös muut pahkasiat ovat melko huolettomia ja arkoja, mutta tarpeen tullessa käyttävät torahampaita hyökkäämiseen.

4) Juovasakaali – Black-backed jackal

Melko harvinainen ja yleensä päiväsaikaan pensaikossa piileskelevä sakaali oli meidän tiimille ensimmäinen bongauskerta. Tämä antilooppejakin tappamaan kykenevä petoeläin oli todella suloisen ja herttaisen oloinen, meidän katsellessa ja ihmetellessä toisiamme tovin ennen kuin sakaali asettautui makoilemaan kukkivan pensaikon alle.

5 ) Hyppyantilooppi – springbok

Siro ja kaunis eläin viihtyy suurissa laumoissa. Lauma luo tälle sinänsä puolustuskyvyttömälle eläimelle suojaa. Reunalla olevat eläimet ovat valppaina, jolloin keskimmäiset voivat rauhassa keskittyä syömään.

Nimi hyppyantilooppi/-gaselli tulee siitä, että se esittelee taitojaan hyppäämällä yli kahden metrin korkeuteen ja venyttelemällä jalkansa suoraksi. Gaselli pystyy juoksemaan yli 70 km tuntivauhdilla, ja siinä harva petoeläin pysyy perässä.

Leijonia!

Viimeisenä aamuna meidät palkittiin. Muutama satametriä Halalin portista ajettuamme näimme autoja pysähtyneenä tien viereen. Ja seuraavaksi pensaikossa näkyi jotain ruskeaa. Se liikkui hitaasti eteenpäin. Hetken kuluttua lauma gaselleja ampaisi täyteen vauhtiin. Leijonauros käveli vielä tovin eteenpäin, kunnes asettautui levolle pensaikon kätköihin. Samoin kauempana pusikossa toinen ja kolmas leijonauros luopui yrityksestä. Ilma oli jo kuumenemassa, seuraava yritys tehtäisiin vasta ehkä seuraavana iltana. Meillä oli kerrankin täydellinen ajoitus ja todella upea päätös meidän Etosha-safarille.