Matkataan Mutkitellen

Swakopmund on kaupunki kuuman aavikon ja kylmän Atlantin välillä. Kaupunki on perustettu  vuonna 1892 saksalaisen itäisen Afrikan satamakaupungiksi. Swakopmundista itään kulkee erittäin hyvät kulkuyhteydet kohti maan pääkaupunkia Windhoekia.

Me kuitenkin saimme hieman erilaisen lähestymisen kaupunkiin tullessamme koillisesta.  Namibian autiomaa, joka kulkee koko matkan läpi Namibian rannikon, on paikoin hiekka-aavikkoa.  Tie oli lanattu leveäksi, olosuhteet huomioiden ja liikenneturvallisuutta lisäämään. Mutta ajaminen oli siltikin hyvin haasteellista. Hiekka pöllysi, tienreuna oli epäselvä ja reunalle oli lanattu kaikki suurimmat kivet. Vastaantulevat ja ohittavat autot aiheuttivat suuren pölypilven, jolloin näkyvyys oli ajoittain täysin olematon.  Ajokokemuksena tämä oli meillekin uusi.

Khorixasista etelään lähdettäessä tien (tie C36) varsilla näkyi alkuun kyliä ja kojuja, joissa myytiin erilaisia tavaroita ja matkamuistoja. Kojut harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan. Onneksi olimme varanneet mukaan riittävästi nestettä ja ruokaa.

Rannikkoa lähettyttäessä lämpömittari laskee tasaisesti. Alun 32 °C vaihtuu muutaman kymmenen kilometrin matkalla kotimaiseen 20 °C lämpöön.  Benguelan merivirta tuo Afrikan lounaisrannikolle kylmää vettä suoraan Etelämantereelta, jäähdyttäen ilman myös rannikolla. Kylmän ja kuuman ilmamassan kohdatessa muodostuu sumua.

Sumu mahdollistaa elämisen, mutta laivaliikenteelle se on hyvin vaarallista.  Sumu, kivikkoinen ranta ja suuret aallot ovat syy siihen, että Namibian rannikolla on tuhansia laivanhylkyjä. Skeleton Coast ei ole turhaan nimetty. Mekin pääsimme näkemään yhden viimeaikaisen haaksirikon.

Rannkon viileämpi ilmanala tekee siitä miellyttävää.  Swakopmund on jo pitkään ollut namibialaisten lomakaupunki.

Namibian rannikko on upeaa hiekkarantaa silminkantamattomiin, mutta 15 °C merivesi ei houkuttele uimaan. Viehekalastajia näkyi paljon, ja meren ollessa vähän rauhallisempi ulapalla voi nähdä joitakin uskaliaita melojia ja surffareita.

Uimisen sijaan Swakopmundissa ihmiset nauttivat muuten vaan meren läheisyydestä. Etenkin kaupungin pohjoispuolella rannalla oli paljon ravintoloita ja kahviloita. Tämä onkin niitä afrikkalaisia kaupunkeja, joissa ihmisiä näkee ihan huvin vuoksi kävelyllä.

Kaupungilla kävellessä voi edelleen kuvitella olevansa Saksassa. Kaupungin asemakaava on säntillisen suora, ja etenkin keskikaupungin monet talot ovat saksalaisaikakaudelta.

Meidän ihana majapaikkamme Jetty Self Catering edusti myös samaa saksalaiskulttuuria.  Rannan tuntumassa oleva hotelli oli remontoitu vanhaan rakennukseen alkuperää kunnioittaen, mutta modernilla vivahteella. Hotellin ystävällinen omistaja ihmetteli sitä, miksi me emme puhu saksaa. Me puolestaan olimme yllättyneitä siitä, että hän saksalaiseksi itsensä mieltävänä henkilönä ei ollut kertaakaan elämässään käynyt Saksassa!

Huoneestamme oli osittainen merinäköala. Maisema oli todella upea etenkin iltaisin, jolloin aurinko laski merelle horisontin taakse. Paras näkymä oli kuitenkin parvekkeelta, jossa valitettavasti auringonlaskun aikaan oli sen verran kylmä, ettei siellä pidempään pystynyt maisemasta nauttimaan. Onneksi tällä leveysasteella aurinko laskee melko nopeasti.

Swakopmundissa on myös mahdollisuus haastaa itseään ja kaivaa adrenaliinit esiin!  Meren sijaan useat aktiviteetit suuntautuvat sisämaahan. Hiekkadyynejä voi valloittaa mönkijöillä tai fatbikeilla, ja niitä voi katsella ylhäältä päin laskuvarjolla tai kuumailmapallolla. Me päädyimme kuitenkin kokeilemaan suomalaisittain mäenlaskua. Buukkasimme aktiviteetin Alter Actionin kautta. Varaus onnistuu myös samoissa tiloissa olevan Amanpuri Travellers Lodge -majatalon kautta iltaisin.

Retki suuntautui noin puolen tunnin ajomatkan päähän kaupungista, Walvis Bayn suuntaan dyyneille. Täällä meitä odotti oppaat, laskuvälineet ja suojat. Osa porukasta lähti lumilautailemaan ja me muut saimme käsiimme vesivanerista tehdyn ”pulkan”. Pulkka oli siis noin 0.5m x 1m pala vaneria, ilman mitään kiinnikkeitä tai mitään.

Koska alue on luonnonsuojelualue, mitään kiinteää infraa tänne ei ole saanut rakentaa. Ja koska dyynien päälle ei motoroiduilla ajoneuvoilla saanut mennä, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi kiipeäminen.

Hiekka on hyvin paljon samanlaista kuin lumi, Riittävän monta kertaa hiekan kastuessa ja kuivuessa se alkaa kantamaan kuin hankikanto, mutta niissä paikoissa, joissa hiekan muruset ovat irtonaisia, se upottaa. Vaikeinta kiipeämisessä ei ollut nousu, eikä tällä kertaa edes kuumuus, vaan ne paikat, joissa hiekka upotti.

Ensimmäiset laskut harjoiteltiin. Oikea asento oli mahallaan, käsillä pidettiin etureunaa ylhäällä ja jalat tarvittaessa jarrutti. Kolmas lasku otettiin rennosti koko perhe samassa pulkassa, tällä kertaa istuen. Viimeiset laskut otettiin tosissaan vauhtia. Meidän perhe on hieman yllytyshullu, joten vauhtikilpailun voittaja löytyikin meidän junioritiimistä – huippunopeus 62 km/h tutkalla mitattuna!

Viisi laskua riitti tällä kertaa. Laskujen ohessa olimme päässeet tutustumaan näihin upeisiin dyyneihin ja aivan uskomattoman upeisiin maisemiin. Hiekkaa oli paitsi vaatteet ja hiukset täynnä, myös nenä, suu ja korvat saivat osansa.

Eläimistä kiinnostuneille voisimme suositella Cape Crossin karvaisia merileijonia. Tällä kertaa emme ehtineet siellä käymään, mutta viime vierailulla tämä mölisevien ja haisevien otusten kolonna tuli katsahdettua.

Swakopmundista löytyy yllättäen myös suomalaista historiaa. Kaupungissa on toiminut suomalainen koulu vuosina 1950–1989. Tämän sisäoppilaitoksen oppilaat olivat pääasiassa kauempana sisämaassa toimineiden suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsia. Nykyään koulun paikalla toimii majatalo, joka perinteitä kunnioittaen kantaa nimeä The Finnish School.

Swakopmundin historia on mielenkiintoinen, ottaen enempää kantaa täällä vallalla olleisiin poliittisiin tai kulttuurillisiin mielipiteisiin. Muutos 15 vuoden takaiseen Swakopmundiin on kuitenkin hyvin selkeä. Raja-aidat, jopa ne näkymättömätkin, ovat selkeästi kaatuneet. Samalla kaupunki on kuitenkin onnistunut säilyttämään sen boheemin pikkukaupungin ilmapiirin. Toisin kuin monissa muissa Afrikan kaupungeissa, täällä tuntui olevan turvallista liikkua ulkona.

Meille Swakopmund toi mukavan eurooppalaisen ja afrikkalaisen historian sekamelskan matkallamme. Ja saimme joululomamme kunniaksi laskea pulkalla! 🙂