Lasten kanssa junalla Pyhälle hiihtämään

Kaupunkiasujana en lumesta niinkään välitä. Lumi on likaista ja kadut liukkaat. Kuitenkin lumi ja lumessa leikkiminen on omasta lapsuudesta ne, mistä on jäänyt ihania muistoja. Vasta aikuisena olen oppinut, että luisteleminen ja perinteinen maastohiihto, eli taidot, jotka useimmille suomalaisille ovat itsestäänselvyyksiä, eivät olekaan niin yleisiä taitoja.

Lumi
”parasta talvessa oli lumi”

Tänä talvena eteläiseen Suomeen ei lunta saatu. Hiihtolomakin oli mennyt pelkän laskettelun merkeissä, joten perinteinen jokatalvinen hiihtoretki oli vaarassa jäädä tekemättä. Meillä oli jossain vaiheessa ollut suunnitelmissa lähteä lopputalvesta hiihtämään jonnekinpäin lumista Suomea, mutta perheen miehellä ei ollut mahdollista lähteä reissuun tällä kertaa. Lasten hiihtotaitoon ei ehkä yksi hiihtämätön talvi olisi suuremmin vaikuttanut, mutta mitäs jos lunta ei Etelä-Suomeen saada seuraavinakaan talvina?

Ystävättäreni kertoi lähtevänsä viikoksi Pyhälle, ja ennenkuin itse edes tajusin, olin puhunut itselleni ja lapsille kahdeksi yöksi majoituksen sinne! Enää piti miettiä miten matka toteutetaan. Nopeimmiten matka olisi sujunut lentämällä, mutta tavaramäärän raahaaminen lentokoneella ei houkuttanut. Pikaisella googlaamisella selvisi, että yöjuna Helsingistä saapuu Kemijärvelle aamulla, ja siitä on edelleen bussiyhteys Pyhätunturille. Sama yhteys toimii myös toiseen suuntaan. Suomessa mökkien vaihtopäivä on lauantai, mikä sopii hyvin viikkolomalaisille, mutta pitkän viikonlopun se inhottavasti katkaisee. Optimoin viikonlopun varaamalla lauantaiyöksi huoneen hotelli Pyhätunturista.

Lähtö kotipihasta, kaikki tavarat mukana
Matkalla ja kaikki tavarat mukana!

Seuraavaksi piti miettiä tarkka pakkaussuunnitelma. Mukaan lähtisi lisäkseni kaksi lasta, kuusi paria suksia, kuusi paria monoja, kolme kypärää ja kolmen ihmisen talvivaatteet. Liinavaatteet ja pyyhkeet ystäväni onneksi lupasi meille, ja murtomaasukset saisivat paluukyydin Etelä-Suomeen hänen mukanaan.  Tarkan optimoinnin ja pienen kikkailun jälkeen tavarat mahtuivat kahteen pieneen lasten reppuun, yhteen isoon rinkkaan, yhteen perässävedettävään kassiin ja kolmeen suksipussiin.

Olin alunperinkin suunnitellut varaavani vain kaksi makuupaikkaa. VR kuitenkin yllätti positiivisesti sillä, että lapsi matkustaa ilmaiseksi samalla makuupaikalla. Matkustaja pitää kuitenkin rekisteröidä, eikä tämä onnistu netissä, mutta asia järjestyy puhelimitse asiakaspalvelun kautta.

Junan hytit ovat funktionaalisia mutta pieniä. Tavararoiden ja ihmisten asettelemisessa oli hyötyä tetriksen osaamisesta. Mikäli olisimme jääneet pois jossain muualla kuin päätepysäkillä, olisi tavaroiden siirtäminen lähemmäksi ulko-ovea ollut syytä aloittaa hyvissä ajoin. Sänky oli hyvä, lakanat puhtaat, ja kuuluipa pyyhe ja vesipullokin hytin varustukseen! Oma vessa oli aika ihana. Kiskojen kolina ei unta haitannut, sen sijaan asemien valaistus häikäisi peittämättömän ikkunan läpi. Paluumatkalla muistimme sulkea verhot.

Juna saapui klo 08:55 Kemijärvelle. Olimme heränneet hyvissä ajoin jo Rovaniemellä ja syöneet viimeiset eväät aamupalaksi. Minun kantaessa viimeisiä tavaroita ulos junasta, olivat lapset jo leikkimässä lumihangessa. Rautatieasemalla oli Pyhätunturin bussi odottamassa junamatkustajia, mutta meitä oli vastassa ihan privakyyti, sillä ystävä oli tullut meitä vastaan Kemijärvelle.

Junassa
Asettelun ja uudelleenasettelun jälkeen sain kaikki tavarat mahtumaan junan hytiin. Tämän jälkeen matkanteko oli hyvinkin rentoa ja mukavaa.

Tavaroiden purku mökkiin,  toinen aamiainen ja heti tämän jälkeen rinteeseen. Rinneliput Pyhän ja Rukan keskuksiin saa näppärästi varattua netin kautta. Jos on entuudestaan Pyhän, Rukan tai muun samaa järjestelmää käyttävän keskuksen kortti, liput latautuvat automaattisesti näihin.

Ensimmäisenä laskettelupäivänä sää oli melko sumuinen. Tunturin huipulla piti vähän aikaa miettiä suuntaa, mutta onneksi reitit ovat hyvin merkittyjä, ja paikka tuttu vuosien takaa. Päärinteet oli varattu Baltic Cup 2020 -kilpailuille, mutta me viihdyimme hyvin päivän pohjoisrinteillä.

Pyhätunturin huipppu
Pyhätunturin huipulla

Pohjoisrinteet ovat loivat, tasaiset ja leveät. Rinteiltä on upea maisema suoraan Pyhäjärvelle. Helppoa laskemista hienoissa maisemissa.

Rinteen puolestavälistä lähtee Huttuseikkailu-rinne. Kapeampi ja mutkaisempi metsärinne. Rinteen reunoilta oli puustatehtyjä lapinlintuja, joita lasten kanssa yritettiin bongailla. Linnut olivat sen verran maastoutuneet, ettei niitä kaikkia heti löytynyt, vaan vielä kolmannella ja neljännelläkin laskulla löysimme lintuja lisää.  Huttuseikkailurinteen puolestavälistä löytyy kota ja grilli. Kodan vieressä oli aitaus, jossa on kuulemma jonain vuonna ollut poroja, mutta nyt niitä ei siellä ollut.

Pyhätunturin pohjoisrinteillä on tällä hetkellä ankkurihissi, mikä täällä loivassa ja tasaisessa rinteessä toimii hyvin. Huhujen mukaan tänne olisi kuitenkin lähivuosina tulossa uusi ja nopea tuolihissi.

Pyhätunturin pohjoisrinteet
Pyhätunturin pohjoisrinteiltä on upea maisema suoraan Pyhäjärvelle

Kävimme illalla vielä testaamassa maastohiihtoa, mutta valaistus ladulla, ennakkotiedoista huolimatta, ei mennyt päälle, joten vajaan kilometrin hiihdettyämme jouduimme kääntymään takaisin.

Perjantaille oli luvattu lumipyryä ja kovaa tuulta. Meitä ei pyry haitannut vaan laitoimme reippaana heti aamusta sukset jalkaan ja suuntasimme kohti latua. Maastohiihto oli tänään nimensä mukaisesti maastohiihtoa, koska tuuli ja lumipyry olivat peittäneet täysin kaikki latu-urat. Ehkä meillä kaikilla oli ollut niin kova ikävä lunta ja hiihtämistä, että kukaan ei valittanut olosuhteista, vaan meillä oli oikeasti hauskaa puskiessamme vastatuuleen umpihangessa.

Maastohiihtoa
Maastohiihtoa

Päivän tavoite oli kuitenkin maltillinen. Muutama kilometri hiihtoa, ja letut Sieniselän kodalla. Kodalle saavuttuamme pettymykseksemme se oli kiinni, ja letut jäi saamatta, mutta repussa olevat eväät korvasivat tappion osittain.

Lettujen lisäksi toinen motivaatio Sieniselän kodalle hiihtämiseen oli täällä oleva kätkö. Sillä välin kun aikuiset olivat etsimässä kätköä, olivat lapset keksineet itselleen ajanvietettä. Kun laskee suksilla suoraan ojaan, sukset pysähtyvät mutta vauhti heilauttaa laskijan kivasti naama edellä vastakkaiseen lumihankeen. Leikki oli siinämäärin hauskaa, että meidän oli vaikeus saada lapset pois ojasta ja paluumatkalle.

Koparan porotila
Koparan porotila

Lumen ohella toinen syy tulla Lappiin oli tutustuttaa lapset omaan kotimaahansa. Lapset ovat matkoilla ympäri maailmaa nähneet ja tutustuneet hyvinkin moniin erilaisiin eläimiin, mutta nuorempi lapsistamme ei ollut ikinä nähnyt poroa, ja vanhempi ei muistanut nähneensä. Koska poroja ei ollut tullut vielä vastaan, päätimme suunnata Koparan porotilalle.

Koparan tilan pihassa on poropuisto, jossa poroja pääsee lähietäisyydeltä ihailemaan ja ruokkimaan. Poronpolku kulkee poroaitauksen vierellä sen ympäri. Matkan varrella on infotauluja, joista voi opetella lisää tietoa poroista ja niiden elämästä Lapissa.  Puolestavälistä polkua löytyy kota, jossa voi tarvittaessa levätä ja lämmitellä.  Aikaa polun patikoimiseen kannattaa varata vähinään puoli tuntia, mieluummin tunti.

Yritimme vielä porotilavierailun jälkeen käydä mäessä, mutta kovan tuulen takia suurin osa rinteistä oli suljettu. Aktiivipäivän päätteeksi kävimme tapaamassa Lappiin muuttaneita ystäviämme.

Koparan porotila
Porolla on pehmeä turpa

Lauantaiaamuna lumipyry oli enää historiaa, ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Lapset ryntäsivät ulos leikkimään. Lumeen pystyi kaivamaan ja rakentamaan, tosin eilinen lumisade oli sotkenut kaikki edelliset rakennelmat. Pihalla oleva talonkorkuinen lumikasa oli suuri ihmetys.

Lasten leikkiessä lumessa pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin. Tänään olisi mökin luovutuspäivä, ja me lasten kanssa muuttaisimme viimeiseksi yöksi hotelliin.

Lumikasa
Lumikasan valtaajat

Hotellihuoneemme ei ollut vielä valmiina, mutta emme me sitä kaivanneetkaan, sillä aurinko paistoi ja sää oli mitä täydellisin laskettelemiselle.

Päivän agenda oli laskea kaikki Pyhän rinteet ja testata kaikki hissit.  Takarinteiden lisäksi nyt myös vanhat perinteiset Pyhätunturin rinteet olivat käytössä. Edellisiltä kerroilta tutun värisuoran musta-punainen-sininen lisäksi oli Fun Park. Tämän mäen isot hyppyrit olisivat olleet aivan liian suuria meille, mutta koska täällä oli tilaa hiihtolomien juuri loputtua, saimme jarrutella ihan rauhassa.

PyhäExpressin kuuden hengen tuolihissi oli helppo, miellyttävä ja nopea tapa päästä tunturin huipulle.  Kolmen hengen vanha tuolihissi oli lapsista huvittava, ja minun mielestä ihanan nostalginen.

Ravintola Tsoikka Pyhätunturin huipulla muodostui tälle päivälle meidän vakiopaikaksi. Lounaaksi söimme täällä päivän keiton, ja iltapäivällä hemmottelimme itseämme vohveleilla. Vahva suositus tälle paikalle.

Hotelli Pyhätunturi
Hotelli Pyhätunturi. Katoksen viereinen lumikinos houkutteli kiipeämään.

Hotelli Pyhätunturi oli todella potiivinen yllätys. Perinteinen hotelli, joka on kuitenkin osannut uudistua ajan myötä. Sijainti on tietenkin täydellinen keskellä rinteitä. Suksille oli huonekohtainen lukollinen lokero alakerrassa. Palvelu oli todella lämmintä ja henkilökohtaista. Huone oli yksinkertainen ja siisti, eli juuri sellainen mitä laskettelulomalla haluaa.

Viimeisenä päivänä lapset saivat päättää rinteet.  Lasten ehdottomaksi suosikkirinteeksi oli muodostunut Perheseikkailu-temppurinteet. Näitä möykkyjä, mutkia ja hyppyreitä laskettiinkin sitten melkein koko sunnuntaipäivä. Perheseikkailurinteet ovat vaikeusasteeltaan helppoja, mutta lapsille tuovat mieleistä haastetta ja vaihtelevuutta laskuun. Aikuiset voivat halutessaan laskea tasaista mäkeä möykkyjen vieressä.

Perheseikkailurinteet Pyhätunturi
Näitä perheseikkailurinteitä laskimme koko sunnuntai päivän

Perheseikkailurinteiden alapuolella on nuotio ja laavu, jossa voi syödä eväitä. Täältä löytyy myös ravintola Huttu-Hippu, jossa oli erinomainen palvelu ja hyvää ruokaa.

Bussi Pyhätunturilta Kemijärvelle lähtee klo 18, mutta hyvissä ajoin ennen tätä meidän piti palata rinteistä takaisin hotellille. Monot vaihdettiin kenkiin ja kypärät pipoihin. Sukset piti saada pakattua pusseihin, monot ja kypärät reppuihin.  Bussille ei onneksi tarvinnut siirtyä, sillä se lähti hotellin pihalta.

Bussin saapumisen ja junan lähtemisen väliin jäi reilu puoli tuntia aikaa, joten tavarat saatiin taas rauhassa pakata ja järjestellä hyttiimme. Iltapalan kävimme tällä kertaa hakemassa ravintolavaunusta. Junassa nukkumisen jännitys oli meiltä kaikilta haihtunut ja verhotkin muistettiin sulkea.

Maanantaiaamulla heräsimme kuulutukseen Tampereella, mutta vasta tuntia myöhemmin nousimme sängyistä.  Päärautatieasemalla Helsingissa saimme vielä apua konduktöörilta tavaroiden kantamisesssa. Metrolla kotiin ja nopea aamupala kotona ennen koulu- ja työpäivän aloittamista, vähän myöhässä mutta rentoutuneena.

Pyhätunturin vanha tuolihissi
Pyhätunturin vanha tuolihissi

Vaikka päätös tämän matkan tekemiseen lähti hetken mielijohteesta, oli reissu enemmän kuin onnistunut. Ajankohta oli monessakin mielessä optimaalinen; hiihtolomat oli koko Suomen osalta vietetty, ensimmäiset koronavirus tartunnat oli Suomessa oli löydetty, mutta rajoituksia ei vielä osattu määrätä. Muutama viikko myöhemmin reissulle ei olisikaan enää kannattanut lähteä, eikä saanutkaan.

Yöjuna Helsingistä Lappiin on todella helppo ja mielyttävä tapa matkustaa.  Moniin Lapin keskuksiin on suorat bussiyhteydet junalta ja junalle.

Pyhätunturi on tuttu paikka, mutta edellisestä visiitistä täällä on jo kymmenen vuotta.  Oli positiivista huomata miten keskus oli uudistunut ja osannut vastata käyttäjien uusiin tarpeisiin. Täällä on osattu arvostaa myös aitoutta ja vanhaa, joka on jo vuosikymmeniä tehnyt Pyhätunturista Pyhätunturin.

Tällä matkalla lapset kasvoivat mukanakuljetettavista lapsista reissukumppaneiksi. Ehkä se, että mukana oli tällä kertaa vain yksi aikuinen, pakotti heidät ottamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista. Jää nähtäväksi miten asia sujuu taas seuraavalla koko perheen reissulla! 🙂


2 thoughts on “Lasten kanssa junalla Pyhälle hiihtämään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s