Pääsiäismunajahti suomalaisessa metsässä

Matkoiltamme on tarttunut mukaan useita hauskoja käytäntöjä tai tapoja. Pääsiäismunajahti on yksi näistä perinteistä, joka on tullut perheeseemme jäädäkseen.

Perinne alkoi Etelä-Ranskasta esikoisemme ollessa alle vuoden ikäinen. Olimme kaveriporukalla luolasukellusreissussa, ja talomme paikallinen vuokraemäntä oli eräänä aamuna piilottanut lapsillemme suklaamunia pitkin puutarhaa. Isommat lapset juoksivat innoissaan munia etsien, ja meidän konttaava naperokin sai löytää omansa (kuva alla).

Muutama vuosi myöhemmin Floridassa katselimme vierestä, kun lauma hyvin päättävästi sinkoilevia amerikkalaislapsia etsi kaunis kori kädessään kirjavia munia omaan koriinsa. Kyseessä oli kilpailu. Eniten munia kerännyt lapsi palkittiin.

Kuten kaikki perinteet, meidän perheen pääsiäismunajahti on mukautunut matkanvarrella ja lopulta muodostunut meidän näköiseksemme. Pääsiäismunajahti järjestetään – mikäli mahdollista – kaveriporukalla, jolloin lapsia on useampia eri-ikäisiä etsimässä munia.

Munat piilotetaan tietysti haasteiltaan erilaisiin paikkoihin, jolloin kaikilla on mahdollisuus löytää, mutta ei liian helposti. Jahdissa lapset muodostavat joukkueen ja kaikki löydetyt munat tuodaan yhteen kasaan. Joskus tarvitaan yhteistyötä, jotta kaikki munat löytyvät.

Valitettavan usein Etelä-Suomessa on pääsiäisenä sääolosuhteet sellaiset, että munajahti on jouduttu järjestämään sisätiloissa.

Viime vuonna yhdistimme ulkoilun, geokätköilyn, valokuvauksen ja pääsiäismunajahdin kaveriporukalla. Kombinaatio oli täydellinen.

Kohteena oli Porkkalanniemen kärki, jossa kävelyn, puissa kiipeilyn ja eväiden jälkeen tulimme paikkaan, jonka pääsiäispupu oli merkinnyt karttaan.

Munia löytyi kivien alta, puista, ja ihan vaan sammaleen päältä kallioilta. Lopuksi munat laskettiin tarkkaan, jaettiin jahdissa olleiden kesken ja syötiin.