Neljä erilaista vaellusta Färsaarten koillisilla saarilla, ja muutama tunneli matkalla

Siltoja ja tunneleita

Färsaaret ovat muodostuneet 18 suuremmasta ja sadoista pienemmistä saarista. Viisi suurinta saarta on yhteydessä toisiinsa joko sillan tai tunneleiden välityksellä. Muihin pienempiin saariin pitää mennä lautoilla.

Meillä oli reissumme aikana auto käytössä mutta aikaa melko niukasti, joten päätimme rajata aikamme vain niille saarille, joihin pääsi autolla.

Streymoyn ja Eysturoyn saaria yhdistävä silta, Färsaaret
Streymoyn ja Eysturoyn saaria yhdistävä silta

Tunneleita kulki kahden saaren välillä. Vilkkain tunneli kulkee Vágarin ja Streymoyn, eli lentokentän ja pääkaupungin välillä. Syvin on puolestaan tunneli, joka yhdistää Streymoyn ja Borðoyn saaret. Tämä on maksullinen tunneli. Maksun voi suorittaa lähimmällä huoltoasemalla, jossa käynti näkyy rekisterikilven tunnistaneen kameran kuvaamana.

Streymoyn ja Borðoyn saaret yhdistävä tunneli, Färsaaret
Streymoyn ja Borðoyn saaret yhdistävä tunneli on syvä, pitkä ja keskiosaltaan kauniisti valaistu. Tunnelin matalimmassa kohdassa on myös levennys, jossa saa pysähtyä ihailemaan tunnelia ja valaistusta.

Tunneleita kulkee paitsi meren alla saarelta toiselle, myös saarten sisäisinä puolelta toiselle. Osa näistä tunneleista oli vanhempia, joukossa myös valaisemattomia ja yksikaistaisia, jotka koettelivat hieman hermoja vastaantulijoiden pelossa. Färsaarilla on tunneleissa ehdoton sääntö pitää valot päällä, ymmärrettävästi. Yksikaistaisissa tunneleissa on onneksi ohituskohtia aina säännöllisin välein. Paikalliseen tapaan näihin ohituskohtiin jäätiin odottamaan vastaantulijaa jo hyvissä ajoin.

Faroe Islands
Ennen tähän yksisuuntaiseen pimeään tunneliin ajamista piti vähäksi aikaa pysähtyä miettimään sitä, miten mahdolliset vastaantulijat kohdataan.

 

Eysturoyn saari

Slættaratindur

Eysturoyn saaren pohjoisosaan sijoittuvan 880 metrin korkeudelle kurottuva Slættaratindur on Färsaarten korkein huippu. Vaellus vuoren huipulle lähtee 380 metrin korkeudelta tienvarren parkkipaikalta, joten ihan koko matkaa ei sentään tarvitse nousta.

Slættaratindur, Faroe Island
Vaelluksen alku kulki leppoisasti niittyä pitkin.

Reitti lähtee parkkipaikalta leppoisasti lammaslaitumen läpi, mutta hyvin pian reitti muuttuu melko jyrkäksi. Kiipeilyvälineitä reitillä ei tarvitse, mutta muutamassa kohdassa kaikki neljä raajaa olivat samanaikaisesti käytössä. Tunnin ankaran kiipeämisen jälkeen polku kääntyy hieman sivulle ja eteneminen helpottuu. Viimeiset kymmenet metrit taas kiipeiltiin käsiäkin käyttäen.

Slættaratindur, Faroe Island
Maisemia noin puolessa välissä matkalla Slættaratindurin huipulle

Onneksi matkalla tuli pidettyä useampiakin lepotaukoja maisemia ihaillen, koska huipulle saavuttuamme sumu oli vallannut näkymät. Lisäksi usein – sitä kuuluisaa sanontaa mukaillen – huipulla tuulee. Lapset laitettiin tiiviisti istumaan kallion koloon, eikä itsekään tässä näkyvyydessä kalliojyrkänteen reunalla tehnyt mieli ylimääräisiä askeleita ottaa.

Slættaratindur, Faroe Islands
Slættaratindurin huipulla. Tämä oli niitä hetkiä, kun oli ihan turha yrittää selittää lapsille miksi vuoristovaellus on kivaa 🙂

Kovin pitkään emme näissä olosuhteissa jaksaneet odottaa pilven poistumista, vaan lähdimme laskeutumaan. Heti muutama kymmenen metriä matalammalla maisemat avautuivat uudelleen.

Slættaratindur, Faroe Island
Maisemat lähes Slættaratindurin huipulta, heti pilven reunan alapuolelta.

Ylöspäin kiipeäminen voi olla fyysisesti raskaampaa kuin alaspäin tuleminen, mutta teknisesti tilanne on toinen. Kalteva polku, pyörivät kivet ja allaoleva jyrkänne ei ole ihan mukavin kombinaatio. Tähän yhtälöön kun vielä lisää ne kaksi lasta, niin maisemien ihailu myös paluumatkalla tapahtui vain lepotauoilla. Vaikka lapset ovatkin fysiikaltaan aika kestäviä, ja ketteryydeltään voittavat meidät vanhemmat mennen tullen, niin keskittymiskyvyssä voi joskus olla vähän puutteita. Tällä kertaa keskittyminen onneksi riitti.

Slættaratindur, Faroe Islands
Päivän keskittymisharjoitus suoritettiin vuorelta alaspäin tultaessa.

Vaellukseen kaikkinensa, nousu, tauot ja laskeutuminen kului noin neljä tuntia. Vaikka huipulta ei maisemia nähty, ja vaikka laskeutuminen oli vähän stressaavaa, oli vaellus kuitenkin kaiken tämän arvoinen.

Slættaratindur, Färsaaret
Pilven alla näkymät olivat kohdillaan.

 

Gjógv

Tämä pieni idyllinen kylä Eysturoyn koilisnurkassa kilpailee Färsaarten kauneimman kylän tittelistä. Kylän läpi kulkee puro, ja talot ovat asettautuneet puron ympärille.

Gjógv, Faroe Islands
Gjógvin kylä

Puron yli pääsi kävellen kaarisiltaa pitkin. Purosta padotussa suvannossa oli lapsia melomassa puolikkailla tynnyreillä. Muutamaan kertaan piti pysähtyä miettimään olimmeko kenties jossain teemapuistossa, vai oliko tämä sittenkin aito oikea kylä.

Gjógv
Gjógvin kylä on rakentunut sen läpi virtaavan puron ympärille.

Kylän kuuluisin nähtävyys on kuitenkin rotko (Gorge) josta koko kylä on saanut nimensä. Tämä kahden jyrkän kallion seinän väliin jäämä merenlahti on noin 200 metriä pitkä ja muutaman kymmenen metriä leveä. Rotkoa katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, kuka jättiläinen kallion oli joskus saksilla leikannut, ja mikä voima oli nämä leikatut reunat painanut erilleen.

Gjógv
Gjógv – kallioiden väliin jäävä rotko on luonnollinen paikka suojaisalle satamalle.

Kallioiden välinen kolo on palvellut vuosikymmeniä kylän satamana. Alhaalta merenpinnan tasolta kulkee ylös kylään kiskot tavaroiden kuljettamista varten.  Vaikka tavarat tulevat kylään nykyään pääasiassa autokuljetuksilla Färsaarten suuremmista satamista, ovat nämä kiskot edelleen käyttökuntoiset.

Gjógv, Färsaaret
Rotko on palvellut kylän satamana. Alas laiturille johtaa kylästä sekä rappuset että kiskot.

Gjógv on turistien suosiossa, ja jopa nyt turistivapaana viikonloppuna kylässä näkyi muutama turistiryhmä. Ryhmän poistuttua saimme kokea harvinaisen hetken ja saimme olla kuilussa keskenämme. Rappusten yläpäässä paikallinen, ilmeisesti vanha kalastaja katseli alas tyhjään satama-altaaseen.

Kylästä löytyy myös idyllisen näköinen kahvila, joka visiittimme aikana oli valitettavasti kiinni, sekä ravintola, joka puolestaan oli viimeistä paikkaa myöden varattu.

Gjógvin kylästä lähtee monia upeita vaellusreittejä muunmuassa 188 metrin korkeuteen merestä nousevalle Búgvin pilarille. Meillä edellinen vaellus painoi sen verran jaloissamme, että kävelimme ainoastaan muutaman sadan metrin päähän kylästä ihailemaan jyrkkiä kalliojyrkänteitä ja laavamuodostelmia, sekä ratkaisemaan meidät paikalle tuonutta geokätköä.

Kalliojyrkänteitä ja laavamuodostelmia Gjógv, Färsaareet
Kalliojyrkänteitä ja laavamuodostelmia Gjógvin kylän ulkopuolella.

Nesvatn

Eysturoyn saaren eteläisin nurkka ei ole varsinainen turistikohde, mutta käymisen arvoinen paikka se ehdottomasti on. Löysimme paikan vähän vahingossa katsellessamme perinteistä paperista tiekarttaa, jossa tämä niemeen johtava tie oli merkitty maisemareitiksi. Niemen kärki näytti olevan vähän kaukana muusta kulkemastamme reitistä, mutta uteliaisuuttamme päätimme suunnata sinne. Ja löytyihän sieltä myös ainakin yksi geokätkö.

Nesvatn, Faroe Island
Soisia lampia ja niittyä korkean kallion päällä

Paikkana tämä niemi oli yksi erikoisimmista näkemistämme paikoista. Maasto niemellä on nummimaista niittyä, jossa aina välillä tulee vastaan pieniä suolammikoita ja ainakin yksi isompi lampi.

Varsinaista vaellusreittiä täällä ei ollut ja tie niemen kärkeen oli ilmeisimmin tehty paikalla olevien tuulivoimaloiden huoltotieksi. Kävelimme osin tietä pitkin ja osan matkaan  niityllä. Niityllä kävellessämme kulkuamme ihmettelivät useat vapaina laiduntavat lampaat. Lampaat eivät täälläkään suostuneet silitettäviksi, vaan lähtivät juoksien pakoon kun niitä yritti lähestyä.

Nesvatn, lampaita
Lampaita täältä löytyi joka puolelta. Meitä ne kuitenkin välttelivät

Rantaa lähestyessä askel hidastui, sillä edessä oli kalliojyrkänne, ja meren pinta näkyi jossain kymmenien metrien päässä meidän alapuolellamme. Etelän suuntaan saimme ihailla horisontista näkyvää Nólsoyn saarta, ja lounaaseen katsottaessa hahmottui Tórshavn, pääkaupunki. Edessämme alhaalla kulki kontteja kuljettava laiva, joka näytti aivan pikkuruiselta.

Nesvatn,Färsaaret niemen kärki
Maisema niemen kärjestä suoraan etelään. Aika kaunista.

Paikka tuntui jo tässä vaiheessa aika kummalliselta, mutta vielä kummallisemmaksi se muuttui siinä vaiheessa, kun lapset alkoivat keräämään simpukankuoria. Näitä valkoisia kartion mallisia kuoria oli niityllä siellä täällä ripoteltuna.  Miksi näitä täältä löytyi, ei meille ikinä selvinnyt, mutta patikoinnista tuli ainakin lasten mielestä selvästi mielenkiintoisempi näiden simpukankuorien ansiosta.

Nesvatn, Färsaaret, lampi
Vedenpinnan välinen ero näyttää olemattomalta, mutta etualalla on lampi, ja taustalla meri kymmeniä metrejä alempana.

 

Kunoyn saari

Viðarlundin í Kunoy

Viimeiselle päivälle Färsaarilla tavoitteenamme oli nähdä joku niistä saarista, joissa emme olleet vielä käyneet. Kunoy valikoitui kohteeksi, koska sinne pääsi autolla perille. Lapsilla oli toiveena, että he saisivat leikkiä purossa. Ennakkotiedot ja tutustuminen kohteeseen tapahtui kartalta löytyneen geokätkön kuvauksen perusteella.

Kunoy on hyvin jyrkkärinteinen saari, jossa asutusta on ainoastaan kahdessa pienessä kylässä. Saaren itärannalle Haraldssundin kylään pääsee kapean salmen yli rakennettua siltaa pitkin Bordoyn saarelta. Suurempaan Kunoyn kylään länsirannalle pääsee autolla ainoastaan yksisuuntaista, valaisematonta tunnelia pitkin.

Kunoy, Färsaaret
Kunoyn kylään johtava tie.

Tunnelin päässä aukeaa uusi maailma. Kunoy on 64 asukkaan, meren ja kallioiden ympäröimä kylä. Kylän reunalla meren rannalla seisoi punakattoinen kirkko. Kylän talot olivat sekoitus uutta ja vanhaa.

Kunoy, Färsaaret
Kylästä löytyy myös perinteisiä ruohokattoisia taloja.

Jätimme auton kylän reunalle ja lähdimme patikoimaan polkua pitkin. Polku kulki niityllä kylän ja vuorenrinteen välillä. Täällä ei poikkeuksellisesti ollut ainuttakaan lammasta, mutta muutama hevonen ihmetteli meitä aidan takaa.

Kunoy, Färsaaret
Patikointireitti kulki kylän ja vuorten välissä. Purojen yli ei tarvinnut pomppia, sillä purojen kohdille oli rakennettu upeat sillat.
Kunoy, Färsaaret
Viereisellä laitumella olleet hevoset tulivat ihmettelemään seuruettamme. Jaksoimme tosin kiinnostaa vain lyhyen aikaa.

Kunoysta löytyy yllättäen metsä. Suomalainen sanoisi ”puiston kokoinen metsikkö”, mutta Färsaarilla tämäkin metsä on poikkeuksellisen suuri. Metsään on rakennettu luontopolku ja sinne on viety picnic-pöytiä. Keskellä metsää on suuri kivilohkare, jonka päälle pääsi kiipeämään siihen kiinnitettyä köyttä pitkin.

Kunoy, Färsaaret
Täältä löytyi myös se puro 🙂

Patikoituamme luontopolun ympäri asettauduimme puron varteen syömään eväitä, ja lapset pääsivät toivomaansa paikkaan leikkimään. Paikka oli suojaisa, ja ilma jopa lämmin. Nautimme auringosta, maisemista ja puron solinasta. Lapset pomppivat kivillä ja kahlasivat purossa, kunnes toinen heistä liukastui ja päätyi uimaan.

Kunoy, Färsaaret
Soliseva puro ja kiviä joiden päällä sai pomppia.

Tässä vaiheessa oli hyvä lähteä palaamaan samaa reittiä takaisin autolle. Onneksi metsikössä oli lämmin, ja päälimmäinen kerros vaatteita oli leikin tiimellyksessä jätetty rantaan. Paluumatkalla hevosiakaan ei enää jaksanut kiinnostaa liikkeemme.

Kunoy, Färsaaret
Maisemaa hevoslaitumen yli merelle.

 

Vaikka ennakko-oletuksemme Färsaarten luonnosta ja mahdollisuuksista luontomatkailuun saarilla oli korkeat, yllätti sen monipuolisuus kaikesta huolimatta meidät. Yksikään päivä ei toistanut itseään, eikä yksikään maisema kyllästyttänyt. Vaellusreittejä saarilla riittää jokaiseen tarpeeseen.

 

Lisää Färsaarista:
Vágar – ensikosketus Färsaariin
Streymoy – Färsaarten suurimman saaren monipuoliset kasvot

Färsaarista muissa blogeissa:
Terveisetpaivantasaajalta.com

 

 

 


3 thoughts on “Neljä erilaista vaellusta Färsaarten koillisilla saarilla, ja muutama tunneli matkalla

  1. Näyttää ja kuulostaa niin upealta, kun Färsaariin tutustuu. Ihania nuo hepat ❤ Täytyypä perehtyä paremmin vielä näihin. Uskoisin, että tykkäisin Färsaarista ja kiva kuulla, että patikkahommat ovat monipuoliset 😊

    Tykkää

  2. Noissa maisemissa sielu todellakin lepää! Muistuttaa paikoin hieman Islantia, mutta ei ehkä niin tuliperäinen saariryhmä kuitenkaan (?) ja nuo söpöt kylät ovat aivan kuin elokuvalavasteita. Teillä on sattunut myös varsin hyvät ilmat, kun aurinko pilkistelee melkein joka kuvassa.

    Färsaaret on yksi omista haaveista, jonka pääsen toivottavasti näkemään joku päivä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s