Matkataan Mutkitellen

Ulkomailla asuvat ystävät ovat rikkaus. Heidän luona vieraillessa saa kohteesta erilaisen, aidomman käsityksen. Vaikkakin tärkeintä vierailussa on aina kuulumisten vaihto ja pitkälle yöhön venyvä maailman parantaminen viinilasin ääressä, voi myös sanoa olevansa onnellinen, että kaverit ovat päätyneet asumaan paikkaan kuten Sveitsi, jossa myös näkemistä ja kokemista riittää uudelleen ja uudelleen.

Sveitsi on jokaisen ulkoiluilmaelämästä ja luonnosta nauttivan ihmisen unelmakohde. Tänä keväisenä viikonloppuna pilvet olivat matalalla ja olosuhteet myöhästyneen kevään vuoksi  muutoinkin haasteelliset, joten vuorille kiipeäminen ei onnistunut. Sveitsi on kuitenkin siitä upea paikka, että tekemistä ja näkemistä riittää jokaisena vuodenaikana ja jokaisissa sääolosuhteissa.

Monista vaihtoehdoista päädyimme tällä kertaa vaeltamaan Bernin kantonissa olevaan  Lauterbrunnenin laaksoon. Lauterbrunnenin laakso on kahden jyrkän ja korkean seinämän välissä oleva vihreä idyllinen keidas. Laaksoon laskee kaikkiaan 72 vesiputousta, joista osa tippuu jopa 300 metrin korkeudelta, mikä tekee siitä aika ainutlaatuisen paikan.

Lauterbrunnenin kylä

Aloitimme patikointimme Lauterbrunnenin kylästä. Kylään pääsee joko omalla autolla mutkittelevaa tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti junalla, jonka pääteasema on Lauterbrunnen. Tie kulki idyllisten sveisiläistalojen välissä, joiden ylimmät kerrokset olivat pääasiassa hotellihuoneita ja kadunvarren liikkeet urheiluvälineliikkeitä tai ravintoloita. Tunnelma oli silti hyvin rento, ja joka ikisellä ikkunalla kukkivat kukkaistutukset tekivät kylästä hyvin kotoisan ja idyllisen oloisen. Kadut olivat hyvin hiljaisia, vaikka olimme liikkeellä lauantaina. Toukokuu ei kaikesta päätellen ole täällä kiireisintä sesonkia tai säätiedotuksessa mainittu sateen mahdollisuus oli säikäyttänyt ihmiset sisätiloihin.

Heti Lauterbrunnenin kylän laidalla sijaitsee Staubbach-putous, joka on yksi laakson korkeimmista ja kuuluisin niistä. Vesi tippuu suoraan noin 300 metrin korkeudesta. Ilmanvastuksen ja -virtauksen ansiosta putouksen alla oli ainakin tällä kelillä vain vesihöyryä.

J. W. von Goethe vieraili Lauterbrunnenin laaksossa vuonna 1779. Staubbachin vesiputous oli hänestä niin kiehtova, että hän kirjoitti runon ”Hengen laulu veden yli”. Tämä toi maailmanlaajuisen kuuluisuuden vesiputoukselle. Runon suomensi Eino Leino vuonna 1913 seuraavasti:

Hengen laulu veden yli

On ihmisen sielu veteen verrattava:
se taivaalta tulee,
se taivaalle nousee
Ja jälleen alas sen maahan täytyy alati vaihtuen.
Jos korkealta jyrkänteeltä säde kirkas virtaa,
se vienona, kauniina pilven-utuna paadelle pirskaa,
Ja hellävaroin vastaan-otettuna,
terhentä tehden kuiluun solisee.
Jos kalliot nousevat virtaa vastaan,
se vaahdoten astuu askelittain syvyyteen.
Vuoteella vehreällä hiipii se niittylaakson luo
ja tyynessä järven sen kasvoja kaitsevat tähdet kaikki.
Tuuli on aallon suloinen sulho;
velloo pohjia myöten vaahtiset laineet.
Ihmisen sielu, kuink’ olet kaltainen veen!
Ihmisen kohtalo, kuink’ olet kaltainen tuulen.

Näissä runollisissa tunnelmissa jatkoimme patikointia laaksoa eteenpäin ja kohti aina vaan seuraavia putouksia. Laakson länsireunaa kulkeva polku tai tie oli pieni ja mutkainen mutta päällystetty. Keväiset niityt olivat vihreät ja erilaisten keltaisten kukkien pilkuttamat.  Taustalla näkyi lumihuippuiset vuoret.

Välillä poikkesimme polulta tarkastelemaan lähempää putouksia tai etsimään sivumalle piilotettuja geokätköjä. Mutta palasimme aia takaisin polulle jatkamaan eteenpäin.

Keltaisten kukkien lisäksi niityillä näkyi myös lehmiä. Sveitsissä lehmät kuuluvat oleellisena osana maisemaan ja elämään.  Lehmät eivät liiemmin välittäneet ohitse kulkevista retkeläisistä.  Niitä täällä oli kai nähty ennenkin.  Retkeläisiä sen sijaan lehmät kiinnostivat. Lehmänkellojen kilinä rytmitti kivasti kävelyä.

Paikalliseen maatalouteen kuuluu myös mehiläiset. Hunajaa oli eri muodoissa myytävänä kojuissa pitkin polun vartta.  Kojuista parhaiten mieleen jäi hirsimökiksi naamioitu tavara-automaatti, josta oikean numerokoodin naputtelemalla sai itselleen valitsemansa hunajan.  Miksi tehdä jokin asia rumaksi, jos siitä  voi tehdä kauniin ja maisemaan sopivan.

Laakson keskellä virtaa jäisen sininen Lütschine-joki.  Vesiputousten vesi tulee korkealta vuorilta. Korkeimmat huiput, jotka laaksoon virtaavat on Männlichen  (2,343m),  Jungfrau (4,158m)  ja Schilthorn (2,970m)  Joki hehkui kylmyyttä ja näin keväällä sen ohi tuli mentyä kiireellä. Uimaan ei tehnyt mieli. Vaikka joki näytti hyvin matalalta, virtaus siinä oli melkoinen.

Laakso ja laakson eri reunoilla kulkevat polut jatkuvat aina Stechelbergiin asti. Matkaa tänne kertyy runsaat viisi kilometriä. Stechelbergista kulkee hissi ylös Schilthornille, jonka Piz Gloria-nimisessä ravintolassa on kuvattu kohtauksia James Bond elokuvaan  Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa. Tänne emme siis tällä kertaa sääolosuhteiden vuoksi päässeet vaan käännyimme takaisinpäin nyt laakson itäreunalla kulkevaa tietä pitkin.

Keskellä laaksoa on pieni suloinen mökkikylä, jossa pienten mökkien pienet aidatut pihat olivat jokaista yksityiskohtaa myöden huolitellut. Puutarhatontut, kivet ja kukkaistutukset olivat kaikki siististi omilla paikoillaan. Hieman tarkemmin katsottuna jokaisen ruskella pyöreällä laudoituksella päälystetyn mökin sisältä löytyi asuntovaunu. Kylä oli siis ympäristöön sopivaksi naamioituja asuntovaunuja.

Trümmelbachin putoukset

Vaelluksen kohokohta oli ehdottomasti Trümmelbachin putoukset. Muista laakson vesiputouksista poiketen näissä vesi virtaa kallion sisällä.  Jungfraun jäätiköltä valuva vesi on kaivertanut kallioon useita risteäviä reittejä, joissa vesi kiemurtelee, tippuu ja pöyrii valuessaan alaspäin.

Trümmelbachin putoukset

Ylös kallionkielekkeelle kuljettiin hissillä, joka näytti pelottavasti vanhalta kaivosjunalta, mutta joka natinastaan huolimatta vei meidät luotettavasti perille. Kallion sisään ja sen reunoille oli louhittu tunneleita ja rakennettu siltoja, joilta pääsi ihailemaan luonnon muovaamia onkaloita ja veden tanssimista.  Kaskadeja tuntui olevan edessä, takana ja sivussa. Ainoa sääntö oli se, että vesi tuli ylhäältä ja meni alaspäin.  Portaita alaspäin mentäessä näkyviin tuli aina uusia ja entistä mielikuvituksellisempia putouksia.

Trümmelbachin putoukset ovat  Euroopan suurimmat maanalaiset vesiputoukset. Jungfraun jäätikön sulamisvesi valuu alas laaksoon vaikuttavalla 20 000 litraa/sekunti -vauhdilla. Uskomattoman vaikuttava näky. Valitettavasti matkassa ei ollut mukana kameraa, jolla olisi saanut kuvia, jossa tämä paikka olisi päässyt oikeuksiinsa.

Trümmelbachin putoukset

Me teimme vaelluksen rengasreittinä hyödyntäen laakson eri laidoilla kulkevia polkuja,  mutta vaelluksen voi tehdä myös yksisuuntaisesti ja tulla postibussin kyydissä Stechelbergistä takaisin Lauterbrunneniin. Suurin osa kulkemastamme reitistä, lukuunottamatta Trümmelbachin putouksia, olisi ollut toteutettavissa myös liikuntarajoitteisille.

Pettymys siitä, ettemme päässeet vuorille, vaihtui päivän aikana tyytyväisyyteen. Lauterbrunnen on ainutlaatuinen paikka ja sen vesiputoukset, etenkin Trümmelbach olivat todella vaikuttavia. Tänne voisi tulla vaikka uudelleenkin!